Työelämässä ihminen unohtunut

Uutiskynnys ei taida ylittyä lausumalla, että monissa tämän päivän organisaatioissa voidaan aika kehnosti. Vuosittain järjestetään pari motivaatiopäivää, käydään keilaamassa ja Tallinnanristeilyllä. Sitten ihmetellään; mikä on kun ei auta? Moni tuntee olevansa tuuliajolla. Ei tiedetä mitä pitäisi tavoitella. Ei osata nimetä omia vahvuuksia. Ei pystytä kertomaan, miksi aamuisin ylipäätään noustaan sängystä ylös ja lähdetään töihin (rahaa lukuun ottamatta, mutta sehän ei suurimmalle osalle riitä). Monet tuntevat henkistä arvottomuutta. Joku totesi, että olo on kalskea kuin hyödykkeellä. 

Ei tämä itkuvirsi kuitenkaan yksipuolinen ole. Yrittäjänä ymmärrän hyvin myös sen, että työnantaja haluaa saada henkilöstöstään parhaan mahdollisen hyödyn irti. Tottakai, sitä vartenhan henkilöstö on palkattukin! Myös työnantajapuolella on ihminen, jonka paineet vielä korostuvat tiukassa kilpailu- ja taloustilanteessa. Tuuliajolla seilaava stressaaja, jonka motivaatio on maanpaossa, ja joka ei hyperventiloinniltaan pysty priorisoimaan, ei varsinaisesti ole työnantajankaan salainen haave. Tilannetta ei  siis voi luonnehtia win-win-tilanteeksi kenenkään puolelta.

Koneisto tuntuu jylläävän niin, että kaiken keskiössä oleva ihminen on unohtunut. Kirkkaimmassa valokeilassa paistattelevat tuottavuusluvut, excelit ja käppyrät. Tuoreen väitöksen mukaan ihmiset kaipaavat nimenomaan lisää inhimillisyyttä työelämään. Olemme tuntevia, oivaltavia olentoja. Se millainen tunnelma työpaikalla vallitsee, vaikuttaa valtavasti siihen, miten tuottavasti ja luovasti työskentelemme. 

Mutta tästähän ei suunta voi olla kuin ylöspäin! Luin Kauppalehdestä tuoreen uutisen "Yhä useampi yritys saa avun valmennuksesta". Usein nerokkaimmat asiat ovat yksinkertaisia. Valmennuskin perustuu yksinkertaisesti siihen, että tarvittava informaatio löytyy valmennettavalta itseltään. Ammattitaitoinen valmentaja auttaa erilaisten valmennusmetodien avulla valmennettavaa hahmottamaan selkeän kokonaiskuvan tilanteestaan, tavoitteistaan ja toimintasuunnitelmastaan, ja tukee matkalla eteenpäin. Oman mutu-tuntumani mukaan tämän päivän ihmiselle nimenomaan valmennus on oivallinen tapa vaikuttaa. Se on tasavertaista, tuettua ja eteenpäin vievää yhteistyötä, jossa ihmisen koko potentiaali pystytään paremmin hyödyntämään, ja hän itse pitelee käsissään onnensa avaimia. 

Tältä näyttää valmennussskoulussani! Kuva Valmentamon LCF Life Coach -koulutuksesta. 

Valmennuksessa syntyy oivalluksia. Oivalluksissa puolestaan on valtava eteenpäin vievä voima. Mitä jos yhtäkkiä oivaltaisitkin, että pystyt säästämään uudelleenjärjestelyillä kaksi tuntia lisää aikaa päivääsi? Tai täysin uuden tavan hyödyntää omia vahvuuksia työssäsi? Tai kenties aivan uuden katsantokannan siihen, miksi aamuisin ylipäätään lähdet töihin? Jokainen joka on joskus oivaltanut jotakin tietää, että oivallukset ovat todellakin jotain tavoittelemisen arvoista. 

Systeemin parantaminen vaatii toki monia asioita, mutta uskon valmennuksen olevan yksi oivallinen työkalu prosessissa. Yritysten johtajat toivovat suurempaa aloitteellisuutta organisaatioltaan ja vahvempaa itsensä johtamista. He toivoivat myös henkilökohtaisten tavoitteiden kirkastamista. Tutkimuksen mukaan coaching nimenomaan auttaa kohdentamaan yksilön vastuuta oikein ja vähentämään ylöspäin delegointia päätöksenteossa.  

Asiat, luvut ja käppyrät eivät tee työtä, mutta ihmiset tekevät. Fokus tarvitaan nyt ihmiseen. Kun ihminen voi hyvin ja suuntautuu eteenpäin, hänellä on energiaa työskennellä, antaa parastaan. Kun hän tunnistaa ja hyödyntää vahvuutensa, hän kokee onnistumisen iloa ja innostusta. Kun yksilötasollakin tavoitteet on kirkastettu, hän kykenee suunnittelemaan, priorisoimaan ja toimimaan laadukkaasti. Tällöin myös organisaatio saa käyttöönsä todellista arvoa. 

Maailmalla monet perinteisten alojenkin suuryritykset tarjoavat henkilöstöetuna kokonaisvaltaista coachingia. Jos ihminen voi hyvin niin työssä kuin vapaalla ja on motivoitunut huolehtimaan itse hyvinvoinnistaan ja menestyksestään, millaisia työtuloksia voimme silloin odottaa?

PS. Saatat kenties tykätä myös tekstistä Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen. 

PPS. Tervetuloa seuraamaan Facebookissa myös Valmentamoa sekä valmennus- ja viestintäyritys Intuitiota! 

Totuus vai dollarihymy?

Olen huomannut, että joskus positiivisuus myös ärsyttää. Kun sitä miettii, se on aika hämmentävä ilmiö: miten jokin niin positiivinen voi olla ärsyttävää? 

Jos ihminen on päättänyt iloita elämästä, nähdä myrskypilvilläkin kultareunukset, se ei tarkoita sitä, että hänen elämänsä aina olisi yhtä onnellista ja sävyisää sinfoniaa. Yhtäläisyysmerkkiä ei siis voi vetää helpon elämän ja onnellisen elämän välille. Toki se mihin keskität huomiosi ja energiasi, lisääntyy. Jos siis keskität huomiosi valoisiin asioihin, ne lisääntyvät elämässäsi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö silloinkin joskus auto jättäisi tien poskeen, pannari palaisi ja kaveri kampittaisi. Tämä on elämää, polariteettien tanssia! Optimisuus (joka käsitteenä sisältää mielestäni enemmän kuin positiivisuus) on minulle ennemminkin sitä, että on päättänyt nähdä "vastoinkäymisten" taakse, löytää sieltä opin sekä ilon ja antautua elämän virtaan. 

Otan turpiini. Nousenko salamana ylös ja varmistan ensimmäisenä, ettei kukaan nähnyt, jatkan matkaani kasvoille jäätynyt dollarihymy leveänä? Asioiden ja tunteiden lakaisemisessa maton alle ei ole mitään positiivista. Miten komeasti tällaisessa tilanteessa kaikuvatkaan ne pari tyystin painokelvotonta sanaa. Miten voimaannuttavaa on kohdata vaikeudet rinta rottingilla, silmästä silmään ja jakaa ne myös ystäville. Peittelemättä, pienentelemättä tai suurentelematta, häpeilemättä. Samalla tulee nostaneeksi ne valoon.

Emme ole haasteidemme kanssa ikinä yksin ja sen totuuden saa selville vain ja ainoastaan silloin, kun uskaltaa jakaa kokemuksiaan muille. Jos et uskalla jakaa pimeyttäsi, olet tuomittu elämään illuusiossa, jossa kannat taakkasi yksin. Niin kuin yksi valtavan viisas ystäväni minulle lausui: totuudessa on syvin resonointipinta.

Optimistisuus ei siis ole päälle liimattua säihkettä ja kimalletta, vaan rohkeutta ja haavoittuvuutta sekä uskoa ja luottamusta siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Se on luja päätös nähdä asioiden taakse. Päätös olla yhtymättä valitusten kuoroon ja taipumatta maahan. 

Miksi positiivisuus siis voi ärsyttää? Jos se ei ole aitoa, vaan "elämässäni kaikki on täydellistä"-näytelmää, jolloin ristiriidan haistaa jokainen, vaikka kaikki eivät sitä osaisikaan nimetä. Toisekseen, me kaikki olemme peilejä toisillemme. Sellaiset asiat, jotka ärsyttävät toisessa, peilaavat jotain meistä itsestämme. Mitä minusta kertoo, jos ärsyynnyn toisen ihmisen valoisasta ajattelutavasta?   

Toisten hyvä ei ole minulta pois, eikä minun hyväni ole muilta pois. Valoisaa asennettakin riittää ihan kaikille. Ota omasi! 

PS. Valmentamon LCF Life Coach- opinnot alkavat olla osaltani jo loppusuoralla! Viime kerralla pureuduttiin työhyvinvoinnin valmentamiseen ja siihen, miten paljon coachingilla voidaan saada positiivisia muutoksia aikaan organisaatioissa. Tästä on pian tulossa postaus, joten pysyhän kuulolla kuomaseni! 

Annatko timanttisi loistaa?

Life coachingissa lähdetään siitä, että sinulla, niin kuin kaikilla muillakin, on täysin omanlaisesi polku, joka on juuri sinulle varattu. Oman polkusi löydät ja sillä pysyt, kun kuuntelet omaa sisäistä viisauttasi ja teet valintoja sitä kunnioittaen. Polkua kulkemalla voit elää elämää, joka saa "sielusi laulamaan", jossa juuri sinun lahjasi ja koko potentiaalisi kukoistaa. Kukaan toinen ei voi osoittaa sinulle polkuasi. Kukaan muu ei myöskään voi sinun polullasi menestyä. Oman menestyksen polkusi löytämisessä ja vahvistamisessa voit kuitenkin saada apua ja tukea.

Lähde: Pinterest

Oman polun löytäminen ei aina ole ihan helppoa tai nopeaa. Moni pohtii pyrkisikö vastaamaan ulkopuolelta tuleviin odotuksiin vai kuuntelisiko omaa, sisäistä ääntään? Uskaltaisiko ihan oikeasti selvittää minkälaisia unelmia tästä sydämestä kumpuaa? Lähteä tavoittelemaan niitä, luomaan omannäköistä elämää? Voisiko se aivan aikuisten oikeesti olla mahdollista minullekin? Joskus tämä prosessi oman itsen kanssa saattaa muistuttaa hieman timantin puristumista hiilestä: paine synnyttää loiston.


Jokaisessa ja kaikessa piilevä potentiaali on mahdottoman inspiriova ajatus ja tekee elämästä taianomaista. Oma intohimoni on nähdä ihmisten, organisaatioiden ja asioiden timantit, ja auttaa niitä loistamaan. Valmentamon valmentajakoulutus tarjoaa paljon erilaisia työkaluja juuri tämän teeman kanssa työskentelemiseen. LCF Life Coach-opinnot ovat edenneet jo yli puolen välin ja olen saanut voimallisia ja monipuolisia metodeja valmennustyöhön sekä tarpeellista vahvistusta omille ajatuksille. Koulu on ollut matka paitsi ammattivalmentajaksi, myös matka omaan itseen.


Viime kerralla opiskelimme ryhmä- ja esiintymisvalmennusta ja nyt koko upea ryhmämme on valmis harjoittelemaan ryhmävalmennuksia käytännössä. Itse aloitin Johda itseäsi -valmennuksella Villa Lavandassa Savitaipaleella ja siitä jäi ihana fiilis! Oli koskettavaa nähdä, kuinka läsnäoloharjoituksen jälkeen ihmiset ryhtyivät hymy kasvoillaan, kynä sauhuten kirjoittamaan unelmiaan auki. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja tunsin, että olimme oikeiden asioiden äärellä. Pidän vielä muutaman maksuttoman ryhmävalmennuksen myös Helsingissä, joten stay tuned!

Ensimmäinen ryhmävalmennukseni oli ihanassa Villa Lavandassa Savitaipaleella.
Lämmin kiitos Tainalle järjestelyistä sekä kaikille upeille osallistujille! 

On ollut upeaa saada opintojen ohella seurata, miten ryhmästä valmennusopiskelijoita on alkanut kuoriutua aivan omannäköisiään valmentajia. Saamme koulusta valmentajan perusosaamisen sekä työkalupakin, jota jokainen ilmentää oman itsensä kautta. Kenelläkään meistä ei ole samanlaisia tietoja, taitoja, intohimoja, kokemusta tai koulutushistoriaa, vaan jokaisesta kehittyy juuri omanlaisensa ammattivalmentaja. Ulos "puristuu" siis tässäkin täysin uniikkeja timantteja. Upeat kollegani Nora ja Emmi ovat saaneet jo oman timanttinsa hyvään loistoon ja julkaisivat inspiroivan valmennuspakettinsa: www.puhdastie.fi. Lisää huippumielenkiintoisia ja sydämellä tehtyjä mahtijuttuja on varmasti tulossa myös muilta kollegoilta!


Oletko sinä löytänyt oman, uniikin polkusi? Saako sinun timanttisi loistaa? Jos haluat saada vahvistusta polullesi ja timanttisi loistamaan entistä kirkkaammin, lämpimästi tervetuloa hyvinvointivalmennukseen! Lopputyövalmennukset ovat koko ryhmällä käynnissä ja muutamia, viimeisiä paikkoja suosittuihin opiskelijahintaisiin valmennuksiin on vielä jäljellä! Valmennukset onnistuvat myös Skypen välityksellä (kysäise rohkeasti lisää: anu.kervinen@intuitio.net). Voit kysellä myös maksuttomia ryhmävalmennuksia, joissa saa lyhyessä ajassa paljon tehokkaita työkaluja. Asioiden ei tarvitse olla ollenkaan huonosti, mutta aina voi vähän parantaa. Kyse on sinun elämästäsi ja sinä ansaitset parasta!

VINKVINK: Intuition omat valmennuspaketit valmistuvat lähikuukausina. Niistä pysyt ajan tasalla osoitteessa www.intuitio.net tai seuraamalla Intuitiota Facebookissa! Tervetuloa mukaan!

Wau Steve Jobs, hyvin sanottu! (Kuvan lähde: simplelifestrategies.com)

Oletko sinäkin tunteiden nielijä?

Olen syyllistynyt sata ja yksi kertaa elämässäni siihen, että en ole ilmaissut itseäni avoimesti ja rehellisesti, jos minua on satutettu. On ristiriitatilanteita, joissa olen kyennyt rehelliseen itseilmaisuun, mutta usein olen myös painanut villaisella. Olen halunnut olla hyvä jätkä, kiltti tyttö, sovitteleva, diplomaattinen ja rakentava. Olen halunnut elää tasapainossa ja rauhassa, keskittyä mieluiten iloon ja kivoihin juttuihin. Olen halunnut olla myös vahva "eivät nuo sanat minua satuta, eivät ne minua tavoita". Niinpä olen niellyt vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita, työntänyt ne jonnekin kauas. Tunteet eivät tällä tempulla kuitenkaan ole minnekään kadonneet, vaan ne ovat kulkeneet tukahdutettuina mukanani.

Mikä siinä ristiriitatilanteissa kommunikoimisessa nyt sitten niin hirveän vaikeaa on ollut? Muissa tilanteissa kykenen avoimesti ilmaisemaan tunteitani, mutta jos on riski, että voin loukata toista, on ollut helpompi jättää sanomatta. Loukkaaminen on kamalaa. Olen herkkä aistimaan toisten tunnetiloja ja koen ne hyvin konkreettisesti. Olen pohtinut asiaa ja todennut, että käytökseni on silkkaa pelkuruutta. Pelkuruutta kohdata vaikea tilanne, toisen pettymys tai loukkaantuminen. Pelkuruutta ottaa riski siitä, että mitä jos toinen vetää sanoistani porot nokkaansa, kaataa lastillisen paskaa päälleni? Tai kääntää vuorostaan peilin minun suuntaani? Mitä sieltä paljastuukaan?

Mutta jos minä en itse määritä rajojani, kuka sen tekee? Jos nielen satuttavat sanat ja teot, painan rystyset ruvella sillä kuuluisalla villaisella, riistän myös toiselta ihmiseltä mahdollisuuden kasvuun. Hän ei ikinä pääse näkemään omaa kuvaansa peilistä. Hän ei ollenkaan pääse kohtaamaan sitä, mitä hänen sanansa tai tekonsa saivat aikaan. Ja hän jatkaa käyttäytymismalliaan myös muiden kanssa. Hiljenemällä tulen riistäneeksi häneltä jotain todella arvokasta. And how *piip* is that?

Näkevätkö toiset sinun rajasi epäselvinä? 

Tällä kirjoituksella en tarkoita, että olisi ookoo oksentaa omaa pahaa oloa toisen niskaan. Me olemme itse vastuussa omista tunteistamme ja on oma duunimme, sekä myös etumme, käsitellä ne. Tukahdutetut tunteet sairastuttavat. Mutta miten kommunikoida tunnekuohussa napakasti ilman tarpeetonta loukkaamista? Mistä löytää tasapaino herkkyyden ja lujuuden, hienotunteisuuden ja rehellisyyden, myötätunnon ja jämäkkyyden välillä? Miten olla pehmeä kuin kukka ja kova kuin timantti?

Jos toinen satuttaa, siitä pitää uskaltaa kommunikoida. Ei vihalla, vaan rohkeudella, rehellisyydellä, lujalla lempeydellä. Kommunikointi ei voi silloin tapahtua egon tasolla. Lähtökohta ei siis voi olla oikeassa oleminen tai voittaminen, vaan rajojen asettaminen, itsensä ja toisen kunnioittaminen, tasapainon saavuttaminen. Eihän toinen voi tietää saako kanssani toimia tietyllä tavalla, jos en sitä hänelle ilmaise. Ei hän voi tietää mitkä asiat minua loukkaavat, jollen kommunikoi. On yksin minun tehtäväni viestiä rajoistani kanssaihmisilleni.

Tämä totuus pisti silmään baarin vessassa, Uskallatko sinä olla sinä myös rajojesi suhteen? 

Olen huomannut, että toista ihmistä on ollut usein helpompi puolustaa kuin itseä. Toisen puolustaminen on rakkauden teko hänelle. Samalla tavalla omien rajojen asettaminen ja niiden puolustaminen on rakkauden sekä arvostuksen teko itselleni. Jos sanat tai teot sattuvat, aion tästedes katsoa pelkoa silmiin ja kohdata tilanteen.

Vinkvink! Lukaisehan vielä siinä joutessas hyvää palautetta saanut postaus itsesi rakastamisesta!

Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen

Ihmiset uupuvat työpaikoilla. Tahti on toki kova, mutta ongelmat liittyvät vahvasti myös kokemukseen työn sisällöttömyydestä ja omasta arvottomuudesta. Saat ehkä ihan kelpo liksaa, kivoja etuja ja teet periaatteessa mielenkiintoista työtä, mutta jokin ei ole kohdallaan. Olo on tyhjä. Voimat ehtyvät. V*tuttaa.

Syyskuun koulutuspäivät Valmentamon LCF Life Coach -opinnoissa käsittelivät uravalmennuksia sekä vauraus- ja talousasioiden valmentamista, teemoja joita opettaja Iina Lempisen mukaan saa nykyisin valmentaa todella paljon. 

Kuten joka kerta aikasemminkin, koulutuspäivät käynnistivät minussa prosessin. Jäin pohtimaan, miten tehokkaasti tehokkuuden maailmamme huomioi ja hyödyntää sen, että meillä jokaisella on tyystin erilaiset lahjat, taidot, tiedot ja kokemukset? Olemme täysin uniikkeja myös intohimojemme (tekijöiden, jotka saavat meidät liekkeihin) suhteen. Mitä, miten ja mistä draivereista käsin haluamme työmme tehdä? Miten tämä hyödynnetään keskiverto-organisaatioissa?

Onko myös työkulttuurissamme tällaisia elementtejä?
Jaksan kyllä alati ihailla Albertin viisautta...Jokainen meistä on omalla tavallaan nero! Lähde: srclearn.net

Olen työskennellyt toimittajana sekä viestintä- ja markkinointitehtävissä hyvin erityyppisissä työpaikoissa, monella eri toimialalla. Olen ollut työssäni hyvä, mutta olen ajoittain kokenut toimivani aivan vajaalla potentiaalilla, tyhjäkäynnillä. Olen onnekseni kokenut myös suurta innostusta, oppimiskäyräni on ollut kurvikas ja olen saanut todistaa myös erityisen hyvää, ihmisläheistä johtamista. Tunnen kiitollisuutta jokaisesta työpaikasta, kaikista niistä olen oppinut valtavasti ja suurinta osaa cv:ni työnantajista arvostan monin tavoin. Olen kuitenkin kokenut vuosien varrella myös arvoristiriitoja, merkityksettömyyttä, ynnä muita kuormittavia tunteita joita niin moni tunnustaa nykyisin kasvavissa määrin tuntevansa. Olen miettinyt muiden mukana: miten työpanokseni vaikuttaa maailmaan vai vaikuttaako mitenkään? Onko tässä menossa mitään järkeä? 

Minulla on aina ollut intohimo asioiden kehittämiseen ja ratkaisukeskeisyyteen. Olen luontaisesti ajatellut "out of the box" ja välillä olen päätynyt myös puntaroimaan, tarvitaanko koko laatikkoa kaikissa tilanteessa laisinkaan. Lisäksi minulla on tainnut pienestä pitäen olla jonkinlainen lahja tavoittaa ihmisiä sanoin tai tekstein, koskettaa sydämiä. Tähän kun yhdistetään se, että olen suht hyvä organisoimaan, aikaansaava, idearikas, sinnikäs, sopivasti hullu, oppimishaluinen, hyvä liidaamaan ja pystyn aika kivasti hahmottamaan kokonaisuuksia, alkaa selkiytyä oma, uniikki menestymisreseptini. On hyvin voimaannuttavaa ja valaisevaa tunnistaa omat vahvuutensa, vaikka se ei meidän suomalaiseen kultturiin ole kuulunutkaan. Oletko sinä jo kartoittanut omat vahvuutesi? Voin jo nyt kertoa sinulle, että ne ovat upeita ja niitä on häikäisevän paljon! 

Reilu vuosi sitten kävin kiivaasti läpi näitä asioita. Sitten irtisanouduin ja perustin valmennus- ja viestintäyritys Intuition. Intuitiota voitaneen kutsua lifestyle-yritykseksi, jota rakennan vahvuuksieni, intohimojeni ja minulle läheisten arvojen mukaan. Intuition slogan on: hyvää tekevää valmennusta ja viestintää. Se tarkoittaa käytännössä laadukkaan palvelun lisäksi sitä, että samalla kun autan asiakkaani viestinnän tai valmennuksen keinoin lentoon, vaikutan myös maailmaan jollakin positiivisella tavalla. Asiakkaasta riippuen, nuo tavat ja keinot ovat erilaisia, ja nimenomaan se inspiroi ja motivoi minua. Haluan jatkossa oppia tästä lisää ja olla entistä vahvemmin työni kautta luomassa maailmasta pala palalta kauniimpaa paikkaa. Kyseessä on siirappisuudestaan huolimatta ihan itsekäskin toive: haluan hitto vie elää kauniissa maailmassa! Tämä saa moottorini hyrräämään tukkoisempinakin aamuina. Mikä sinun?

Intuition tavoitteena on auttaa asiakkaat lentoon ja lentää siinä samalla itsekin.
Tätä kuvaamaan piirsi lahjakas kuvittaja-graafikko Meri Mort upean linnun. 

Minun valintani eivät tietenkään sovi kaikille, eikä unelmaduunin tekeminen tarkoita missään nimessä automaattisesti irtisanoutumista tai oman firman perustamista. Aivan yhtä järisyttäviä ja huikeita seurauksia voi olla myös uusilla oivalluksilla, erinäisillä käytännönjärjestelyillä, oikeisiin asioihin keskittymisellä ja uudella priorisoinnilla. Haluan kuitenkin jakaa tarinani, ehkä siitä voi joku oman uransa kanssa parhaillaan painiva saada perspektiiviä. 


Kun saa toteuttaa itseään tavalla, joka on itselle luontaista, paukkuja jää enemmän aidosti tuottaviin asioihin. Uskon sillä olevan suurta, positiivista vaikutusta myös luovuuteen. Ihmisen sanotaan olevan onnellisin silloin, kun hän elää korkeimmassa potentiaalissaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että seuraa intohimoaan (sydäntään), käyttää lahjojaan, palvelee sellaisia arvoja, asioita, ihmisiä, yrityksiä, jotka ovat nimenomaan minulle merkityksellisiä. Yritykseni on toki vielä nuori ja monilta osin lähtötelineissään, mutta tulokset ovat olleet rohkaisevia ja palaute innostavaa ja kiinnostunutta. En tiedä tulevaisuudesta, mutta tunnen olevani oikealla tiellä.

Bisnesmaailman on aika muuttua ja muutos on jo käynnissä. Mitä olemme vanhalla mallilla saaneet aikaan? Valtavan taloudellisen kriisin, eriarvoistumisen, kasapäin burnouteja, riistettyä luontoa, purkkikaupalla masennuslääkkeitä, aamun ruuhkajunan ilmeettömät ja hiljaiset väkijoukot...

Kaikki lähtee meistä ihmisistä, sinusta ja minusta. Monet (itseni mukaan lukien) tarvitsevat apua omien vahvuuksien ja intohimojen esiin kaivamiseen, sillä ne ovat usein hautautuneet syvälle. Meille suomalaisille erityisen oleellista olisi nimenomaan vahvuuksiin keskittyminen heikkouksiin keskittymisen sijasta. Ihmiset hyötyvät suuresti oikeanlaisesta tuesta ja kannustuksesta. Organisaatiot tarvitsevat yhtä lailla coachausta uudistumiseen, rohkeutta sekä metodeja käydä arvokeskustelua, tarkastella johtamista ja prosesseja. Haluan olla osaltani mukana tukemassa ja auttamassa ihmisiä ja yrityksiä onnistumaan valmennuksen avulla (lue lisää: Coaching on tutkitusti tehokasta).

Tarvitsemme yhteiskunnassa uudenlaisia sääntöjä ja perinpohjaista, avointa arvokeskustelua. Kaikista eniten tarvitsemme mielestäni keskinäistä arvostusta. Ihmiset eivät ole hyödykkeitä, vaan tuntevia, eläviä, yksilöllisiä olentoja. Luonto eläimineen ei myöskään ole materiaa, jota voimme ahneuksissamme riistää. Riistäminen ei ole menestystä!

Todistan ilolla, miten yhä useammat modernit yritykset seuraavat sydämen paloa, seisovat todella arvojensa takana, tuntevat aidosti vastuunsa ja hyödyntävät täysin ennen näkämättömin tavoin omia uniikkeja vahvuuksiaan -  menestyksen reseptiään. He näyttävät maailmalle, mitä on todellinen menestys.  

PS. Intuitio vahvistaa projektejaan samanhenkisillä, intohimoisilla ja oman alansa taitavimmilla freelancereillä ja yhteistyöyrityksillä. Jos tunnet kutsun, lähesty ihmeessä avoimella hakemuksella: anu.kervinen@intuitio.net!

PPS. Jos haluat valmennusta oman unelmatyösi löytämiseksi, menestyksen reseptin kartoittamiseksi, urapolkusi selkiyttämiseksi tai vaikkapa tiimisi tavoitteen kirkastamiseksi, ilmoittaudu valmennukseen! Hinnat alkaen 45 euroa / kerta (sis. alv 24 %).  Lue lisää Intuition valmennuksista!

Luova vai tosiluova?

Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, kun näet sanat: luova ihminen?

Tunnetko ilonpirskahduksen? Vai kavahdatko ja vetäydyt pari askelta taaksepäin?

Ensimmäisissä kesäloman jälkeisissä koulutuspäivissä Valmentamossa sukelsimme luovuuteen ja mielikuvitukseen. Se on teema, joka tuntui jakavan vahvasti fiiliksiä. Joku saattoi tuntea olevansa täysin omalla maaperällään ja joku toinen jäykistyi lähes kauhusta nähdessään väripurkit, pensselit ja suuret, valkoiset paperiarkit.

Taiteen ja luovuuden hyödyntäminen valmennuksessa on Crealifen Marie D. Tiger Mikkosen erikoisalaa. Hän ilahdutti meitä miellyttävällä läsnäolollaan ja käytännönläheisellä opastuksellaan luovien metodien käyttämiseen valmennuksissa.

Moneen kertaan päivien aikana nousi esiin ajatus: paineeton luominen. Pohdimme, että syyt siihen, miksi taiteen tekeminen pelästyttää monia ovat nimenomaan suorituspaineet ja kontrollinhalu. Haluamme aina onnistua, saada hyvän kuviksen numeron, suorittaa. Haluamme usein myös käyttäytyä tietyllä, ennalta määritellyllä tavalla. Luodessa kontrollista on kuitenkin päästettävä irti ja se on meille joskus tosi haastavaa. Mitä jos näytänkin jotenkin typerältä, epäonnistun tai teen jotain väärää?

Tehtävänanto kuului: maalaa ytimesi.

Pohdin tätä kontrollinhalua kotimatkalla junassa. Kuulokkeista tuli hyvä biisi ja olin jotenkin erityisen leikkisässä ja luovassa tilassa. Taisin vähän hymyilä ja hiljalleen heilahdella biisin tahtiin. Melko pian huomasin saavani parilta kauempana istuvalta henkilöltä ns. silmää (näin ainakin tulkitsin). Huomasin, että kaikki muut ihmiset ympärilläni käyttäytyivät “korrektisti”, kuten suomalaisissa julkisissa liikennevälineissä kuuluukin. Tiedäthän: pidetään tuima katse tiukasti omassa älypuhelimessa ja ollaan niin kuin ei tajuttais mitään, vaikka pingviinit vetäisivät kansantanhua vieressä. Jäin miettimään, että taidamme kokea kaiken tästä poikkeavan toiminnan jollakin lailla epäilyttäväksi, lukuunottamatta tietenkään kansallismaisemaan kuuluvia humalaisia örveltäjiä, joille kukaan ei jaksa edes pyöräytellä silmiään. Tämä ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin maaperä spontaaniudelle, mielikuvituksekselle, luovalle liikkeelle, itsensä ilmaisemiselle, leiskuvielle väreille ja luomisen ilolle, mutta eipäs silti lannistuta. We can still do it, right?

Äärimmäisen olennaista on siis suhtautua sallivasti niin itseen kuin toisiin myös kaikessa sellaisessa, mikä liittyy luovaan itseilmaisuun. Marie kertoi, että taiteen avulla tuomme esiin tietoa tiedostamattomalta tasolta ja siksi se on myös oiva valmennus- ja terapiatyökalu. Mielikuvituksen maailmaa ei tarvitsekaan mielen tasolla ymmärtää. Kuinka helpottavaa! Sitä tarvitsee vain tutkailla, kokea ja hämmästellä. Eikös tämä ole ihan tehtävissä?

Luovuus ei ole irrallinen osa meitä, vaan se liittyy kaikkeen. Se ei siis ole vain pensselin heiluttelua, vaan myös esimerkiksi elämänvalintoja. Päätöksiä tehdessäsi teet luovaa ajattelua, eivät ne pelkän järjen tasolla taida syntyä. Marie kiteytti asian hyvin kauniisti: luovuus on kuin rakkaussuhde kahden todella erilaisen näkökulman, mielikuvituksen ja järjen välillä. Hän myös painotti, että luovuus ei ole sama asia kuin taiteellisuus tai lahjakkuus.

Mistä tunnistaa luovan tyypin?
- Hän on usein rohkea ja uskaltaa luopua kontrollista.
- Hän ei latista luovia ajatuksia tai toimintaa heti alkuunsa itsekritiikillä tai anna liikaa painoarvoa toisten mielipiteille.
- Hän ymmärtää, ettei luovuus ole synonyymi lahjakkuudelle tai taiteellisuudelle.
- Hän on pystynyt kääntämään mahdolliset aiemmat huonot kokemukset voimavaraaksi (esim. kokemukset lapsuudesta: sinä se et osaa piirtää / virkata / askarrella / laulaa tmv.)
- Hän ei pelkää omaa mielikuvitustaan, vaan uskaltaa päästää sen valloilleen ja sukeltaa sen maailmaan.
- Hänellä ei ole rajoittavia uskomuksia (esim. luovat jutut ovat ihan hölynpölyä, minulla ei ole mielikuvitusta, minä en ole yhtään luova jne.)

Pieni luovuusharjoitus: Käy läpi yllä oleva lista ja mieti, miten väittämät suhtautuvat sinuun itseesi. Oletko jotain enemmän kuin jotain muuta? Tuntuuko joku kohta erityisen hyvältä tai haastavalta? Mikäli haluat lisää luovuutta elämääsi, voit myös miettiä, miten voisit konkreettisesti lisätä luovia elementtejä elämääsi? Olisiko se esimerkiksi näin syskyn tullen jokin inspirova kurssi, mielikuvitusrikkaan ihmisen seura tai uusi harrastus? Päästä luovuutesi valloilleen :)

Oodi vapaudelle – kuinka säilyttää loman keveys?

Arki on alkanut. Istun koneen ääressä, ilmastointilaite tohottaa nurkassa ja teekuppi höyryää kotoisasti. Ulkona on ihana, taianomainen tropiikki. On jännä fiilis. Voiko arki tuntua tältä? Aurinkoiselta ja trooppiselta, kuplivalta ja rajattomalta? Miljoona kutkuttavaa työasiaa pörrää päässäni, mutta kesä ja sen vapaus ja rentous jatkuvat minussa samaan aikaan. En todellakaan aio päästää tästä tunteesta irti. Haluan vielä marraskuussakin elää tässä samassa flowssa, vapaus ja ilo rinnassa lainehtien.

Kulunut kevät tuntuu ajatuksissa kaukaiselta ja vieraalta. Aika oli hektistä, sumuistakin. Monet hienot opit läsnäolosta olivat ajoittain kankkulan kaivossa ja siellä missä pippuri kasvaa. Oli kuin olisin surffannut lainelaudalla yhtä jättimäistä, minua monin verroin voimakkaampaa aaltoa, juuri ja juuri sen harjalla pysyen. Tuntui myös, että jokin oli kokonaisvaltaisesti jumissa. Jäi liian vähän aikaa ihmissuhteille, yhteiselle ja omallekin joutilaisuudelle. Sain jälleen yhden, napakan oppitunnin siitä, millaisia valintoja teen ajankäytöstäni ja miten suhtaudun omaan resurssivajeeseen .

Sitten tuli kesän rauha. Pitkät, laiskat päivät mökin laiturilla. Tyystin kadonnut ajantaju. Kokonaiset päivät yöpaidassa. Sudenkorentojen hypnoottinen tanssi auringossa. Sukellukset kirkkaana kimmeltävän järven syliin. Levollisuus olla ja jutella, kohdata, elää ja ihailla. Hyvin nopeasti energia vapautui virtaamaan. Luovuus, inspiraatio ja voima astuivat taas rinnalleni. Kun on vain tämä hetki, tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista. Ja niinhän onkin, meille jokaiselle!

Miksi välimatka loman ja arjen näyttäytyy meille niin suurena? Mistä kuilu syntyy? Uskon, että ero on siinä, teetkö työtäsi suorittamalla vai flowssa. Ymmärrän, että on olemassa aikatauluja, pomoja ja asiakkaita, kalenterissa punaisena vilkkuvia deadlineja, niitä on minullakin. Vaikka tekisitkin unelmien työtäsi, on sitäkin mahdollista tehdä suoritusenergialla. Silloin taika katoaa. Mutta on olemassa myös muita vaihtoehtoja, kompromisseja, auttavaisia käsiä, priorisointia. Ja mikä tärkeintä, on olemassa oma valinta pysytellä vapauden ja flown tunteessa, vaikka paineet ulkopuolelta vähän kiristäisivätkin. Tuon tunteen voi valita joka päivä uudelleen. Asiaa auttaa myös se, että valitsee kiitollisuuden tunteet ja ajatukset kaikesta siitä työstä, jota saa tehdä ja ihmisistä, joita saa palvella. Kun keskityn siihen, enkä suorittamiseen, jää kiristys ja puristus heti vähemmälle.

Toivon, että kesäsi on ollut sitä mitä toivoitkin ja enemmän. Minulle kesä on ollut kuin unelma, ihmeiden, joutilaisuuden, rakkauden ja ystävyyden kesä. Olen saanut viettää uskomattomia hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Monia kauniita ja syviä asioita on tapahtunut, joista tunnen suurta kiitollisuutta. 

Vaikka paljon olen vain ollut, olen jonkun verran myös lukenut. Kesälukemisena on kassissa kulkenut muun muassa valmennuskouluni Valmentamon perustajan, Anne Karilahden kirjoittama Vapaaksi - luo itse oma elämäsi. Valmennusopiskelijalle tämä on tietenkin hyvin mielenkiintoinen opus, mutta uskon, että siitä on varmasti hyötyä myös sellaisille, jotka haluavat itse valmentaa itseään ja kulkea tietoisemmin kohti itselle sopivampaa elämää. Kirja sisältää roppakaupalla erilaisia harjoituksia, joita voit itsesi kanssa tehdä. Kannattaa tutustua!

Olen tämän loman jälkeen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä asiasta, että maailma vastaa niin kuin sinne huudat. Se saattaa joskus vähän kestää, mutta se tapahtuu. Siihen luottaminen on joskus vaikeaa, mutta se kannattaa. Olemme vähän kuin radiolähettimiä. Jos keskitymme lähettämään valoa ja rakkautta maailmaan, valo ja rakkaus vastaavat meille. Olen myös varmempi kuin koskaan siitä tosiasiasta, että kun olen läsnä itselleni ja muille juuri nyt, olen vapaa olemaan onnellinen. Jos mietit elämäsi kaikkein onnellisimpia hetkiä, saatat löytää sieltä yhden yhteisen nimittäjän. Olit silloin läsnä, sataprosenttisesti kiinni elämän sykkeessä.

Joten, vaikka lomasi nyt loppuisikin, ethän päästä irti siitä energiasta ja tunteesta, jonka olet loman aikana saavuttanut. Vaali sitä, vahvista sitä. Ota se mukaasi joka aamu, palauta se mieleesi joka ilta, hengitä sitä. Vaikka se joksikin aikaa sinulta karkaisikin (elämä on), etsi se aina uudelleen. On helppoa olla läsnä hetkessä lomalla, mutta kun (toivottavasti) nyt olemme saaneet kiinni läsnäolon tilasta, voimme tehdä päätöksen pitää siitä kiinni jatkossakin. Sillä eihän saavutetuista eduista kannata luopua :)

PS. Kirjoitin aikaisemmin hyvää palautetta saaneen blogauksen kiirestä ja lasten näkökulmasta - ehkä haluat lukaista vielä sen?