Lupa juhlia

Luomiväriä, poskipunan tupsuttelua, kiharat ja uusi kolttu. Huulikiilto kruunaa kokonaisuuden, olen lähdössä LCF Life Coach-valmistujaisjuhliini! Vuosi sitten päädyin valmentajakouluun muutaman päivän varoitusajalla. Tämän jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että elämässä kannattaa tehdä nimenomaan niitä asioita, joista tulee hyvä tunne (miten yksinkertaisen nerokasta!). Vuoden kestänyt koulutus ja 125 valmennustuntia ovat nyt takana ja minulla on uusi ammatti. On aika kilistää rakkaiden opiskelijakollegoiden ja opettajan kanssa.  

Tutussa koulutustilassa Valmentamossa on satumainen tunnelma. Kynttilät palavat, suloiset sävelet soivat, hehkeät opiskelijakollegani hymyilevät. Ilmassa on todellista juhlan tuntua. Kysyn heiltä, mitä he vuodesta valmennusosaamisen lisäksi saivat? Saan vastaukseksi muun muassa vahvempaa itsensä johtamista, terveempää itsensä rakastamista ja suurempaa sisältä päin ohjautuvuutta.  

Itse koen saaneeni erityisesti uskoa itseeni ja selkeyttä tekemiseeni. Miksi itseluottamukseni sitten on vuoden aikana kasvanut? Siksi, että olen valmennuksissa ja niiden innoittamana sukeltanut entistä syvemmälle itseeni, oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani ja arvostamaan niitä. Olen tunnistanut ja purkanut vahingollisia uskomuksia ja työstänyt aikaisempaa rakentavampaa ajattelumaailmaa. Olen myös saanut turvallisessa ja lempeässä ympäristössä peilata itseäni muista ja se kuka olen, on entisestään vahvistunut.

 Ihana Iina valmistautumassa
jakamaan todistukset ja lähettämään meidät lentoon. 

Iina Lempinen, armas opettajamme, luovuttaa juhlallisesti todistukset yksi kerrallaan. Samalla hän lukee jokaiselle valmistuvalle palautteen, jonka muut opiskelukaverit ovat hänestä kirjoittaneet. Meistä kaikista löytyy niin monia upeita, kauniita asioita! On ihmeellistä, miten tunnistamme toisistamme hyvin samantyyppiset asiat. Olemme lopultakin aika avoimia kirjoja toisillemme, vaikka joskus saatamme kuvitellakin muuta. Joskus on vaikea hahmottaa omia vahvuuksiaan ja toisten sanat voivat huomattavasti kirkastaa käsitystä. Erityisesti meille suomalaisille kauniiden sanojen ja hyvän palautteen vastaanottaminen hämmentymättä ja vähättelemättä on haastavaa. Vähättelyn sijaan voisikin ottaa hyvän kiitollisena vastaan ja kohteliaasti vaikkapa tokaista: Ihanaa, kiitos, että ajattelet niin, kiitos, että huomasit! 

Tämä ryhmäkuva napattiin ekana koulupäivänä vuosi sitten. 

Vuoden koulutuksen jälkeen osaamme valmentamisen jalon taidon ja pystymme valmentamaan hyvin laaja-alaisesti yksilöistä erilaisiin ryhmiin ja organisaatioihin asti. En kuitenkaan näe Valmentamon valmentajakoulutusta pelkkänä ammattiin valmistavana koulutuksena, vaan myös tuettuna, sisäisenä matkana omaan itseen. Koulutuksesta on hyötyä omassa henkisessä kasvussa ja hyvinvoinnissa, vaikka ei aikoisikaan toimia valmentajana. Vuoden aikana tapahtuu muutos, mikä sinänsä on ihan loogista, elämässähän mikään muu ei ole varmempaa kuin jatkuva muutos. Mutta millainen tuo muutos on, se on kiinnostavaa. Toisissa meissä se näkyy kenties vahvempana, toisissa hiukan hienovaraisemmin. Ymmärrän, että sisäinen muutos heijastuu aina myös ulkoisesti. Valona tai varjoina kasvoilla, varmuutena kantaa itsensä ylväämmin tai painua taustalle, uskalluksena katsoa suoraan silmiin tai katseen pakoiluna, selittämättömänä hehkuna, säteilynä tai harmautena.

Opiskelijaryhmämme vuoden valmentajaopintojen jälkeen valmistujaispäivän juhlatunnelmissa. Koko jengi tuli vuoden aikana hyvin läheiseksi ja rakkaaksi. 

Juhlahumussa mietin, miten kiitollinen olen, että olen saanut ammatin, jossa saan olla tukemassa ihmisiä kohti heidän tavoitteitaan, unelmiaan, sielun toiveitaan. On kunnia-asia saada kulkea valmentajana ihmisen rinnalla, samalla itsekin alati oppien. On palkitsevaa olla etsimässä maailmaan ratkaisuja, olla omalta pieneltä osaltaan mahdollistamassa oivalluksia. Koen, että erityisen tärkeää on vuosien jälkeenkin säilyttää tämä aloittajan mieli: nöyrä, utelias ja innokkas. Haluan sitoa sen kauniisti kultalangoin asiakkaan ja oman itsen arvostamiseen. Haluan opetella entistä paremmin huomaamaan eteenpäin vieneet askeleet, niin muiden kuin omatkin. Juhlia ilonaiheita, kuten tänään näitä valmistujaisia ja täällä olevia upeita ihmisiä. Ei enää mekaanisia siirtymiä projektista toiseen, vaan korkkarit kattoon tai ihan yhtä hyvin hetki pyhässä hiljaisuudessa saunan lauteilla. Joka tapauksessa maailma saattaa toisinaan näyttäytyä ihan tarpeeksi harmaansävyisenä, joten kun sydän haluaa iloita ja alleviivata onnenhetket, annetaanhan sen tehdä niin.

Salainen unelma

Vuoden kestänyt valmentajakoulutukseni alkaa olla kalkkiviivoilla. Jos läpäisen loppukokeen ja saan lisäksi kaikki 125 harjoitusvalmennustuntia kunnialla tehdyksi tammikuun loppuun mennessä, juhlistan helmikuussa ihanien opiskelijakollegoideni ohella LCF Life Coachiksi valmistumista.  

Ai että mitkä ovat nyt fiilikset? No ihanat ja kiitolliset! Tajusin juuri, että jokainen kouluaamu olen lähtenyt hymyillen kouluun, vaikka opiskeluaikataulujen sovittaminen työn, perheen ja harjoitusvalmennusten kanssa on ollutkin välillä kuluttavaa. Uskallan lausua, että tämä valmennuskoulu on ollut paras koulu missä ikinä olen ollut. Sen lisäksi, että olemme kulkeneet matkan monipuolisiksi valmentajiksi, olemme kulkeneet yhdessä ja erikseen myös omaa henkistä matkaamme valmennuksen tukemana. Koulupäivien aikana olemme valmentaneet toinen toisiamme. Harjoituksissa päästään vuoden aikana melko syvälle ihmiseen. Tällä matkalla on vuodatettu ilon, kivun, surun ja helpotuksen kyyneleitä.   

Sininen aamuhetki koulumatkan varrelta.

On ollut kiitollista todistaa vuoden aikana tapahtunutta muutosta ryhmässämme. Henkiset muutokset eivät voi olla näkymättä myös ulkoisesti. Ryhmässä on todistettu muun muassa parinkymmenen kilon painonpudotusta, sisäistä säteilyä, selkeämpää ja varmempaa ulosantia, jämäkämpiä rajoja, kauniimpaa tapaa puhua itsestä... Otimme vuosi sitten opintojen alussa yhteiskuvan ja uusi kuva on tarkoitus ottaa valmistujaispäivänä. Onkin aika jännää, miltä nuo kuvat mahtavat näyttää rinnakkain. Olen saanut luvan julkaista ennen ja jälkeen -kuvamme blogissani, joten odottakaas vain :) 

Omaa muutosta on joskus hankala nähdä, mutta koen saaneeni itseeni ja tekemiseeni paljon lisää luottamusta ja selkeyttä. Perustaessani Intuition puolitoista vuotta sitten, koin vahvasti, että siitä puuttuu palanen. Minulla ei ollut käsitystä mikä tuo puuttuva osa olisi, mutta minulla oli kuitenkin vahva fiilis, että se kyllä löytyy. Intuitio starttasi pelkällä viestintäpalvelulla ja niinhän siinä kävi, että valmennus oli tuo puuttuva puolikas. Nämä kaksi palvelua nivoutuvat nyt yhteen ja niiden kautta pystyn luontevasti hyödyntämään osaamistani ja vahvuuksiani. Ratkaisukeskeisyys, kyky tunnistaa toisten vahvuudet, konkreettisuus, kuunteleminen ja ihmisten palveleminen. Nyt olen saanut aivan uudenlaisen rakenteen sekä työkalut tämän työn tekemiseen. 

Diippiä pohdintaa valmentajan ydintaidoista ja etiikasta Valmentamon koulutustiloissa. Kuva: Iina Lempinen.

Viimeisellä lähiopetusjaksolla opiskelimme valmentamista puhelimen ja verkon välityksellä sekä kertasimme valmentajan ydintaitoja ja etiikkaa. Lisäksi teimme erään voimallisen, kouluttaja Iina Lempisen kehittämän harjoituksen, jossa esiin nostetaan syvimmät unelmat. Tarkoitan sellaista salaista unelmaa, joka sinullakin on. Se on se unelma, jota et ehkä ikinä kunnolla ole tunnustanut edes itsellesi, puhumattakaan siitä, että olisit paljastanut sen muille. Se on se unelma, joka on tuntunut aivan liian suurelta pintaan päästettäväksi. Tuo unelma nousi harjoituksessa esiin meillä jokaisella. Omani tuntui aluksi juuttuvan kurkkuun, sydän hakkasi ja keho tärisi. Näin suureen unelmaan liittyy yleensä pelkoa, häpeää tai muita sen kaltaisia tunteita, eikä salaisen unelman itselleen "tunnustaminen" ole helppoa. Koska asioiden ääneen lausumisella on kuitenkin valtava voima, päätimme jakaa toisillemme nuo unelmat. Olen niin ylpeä koko jengistä, että teimme sen! Ja miten kaunista se olikaan! En voi olla hämmästelemättä sitä, millainen valo syttyy ihmisen kasvoille, kun hän puhuu suuresta unelmastaan. Oli myös helpottavaa huomata, että salaiset unelmat tuntuivat meistä muista täysin luonnollisilta ja juuri oikeilta. Iinan näkemyksen mukaan tällöin olemme lähellä niin kutsuttua elämäntehtäväämme.

Minun salainen unelmani liittyi siihen miten työtäni teen: haluan tehdä työtäni suuremmassa mittakaavassa ja entistä näkyvämmin. Tähän mennessä olen tiedostamatta rajoittanut itseäni, mutta unelmassani olin näkyvämmin ja rohkeammin esillä, luontevasti ja ilman pelkoa. 

Mikä sinun salainen unelmasi on?

Jos tekisit 15 minuuttia työtä unelmasi eteen päivittäin, missä olisit vuoden päästä?

PS. Blogin Facebook-sivuilla on vielä hetken aikaa käynnissä arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Anne Karilahden Vapaaksi kiloista - laihdu mielelläsi -kirjan. Käyhän kurkkaamassa ja osallistu!

PPS: Jos valmennusopinnot kiinnostavat, voit lukaista myös aikaisempia postauksiani opiskeluvuodesta kuten esimerkiksi Minustako life coach?, Annatko timanttisi loistaa? ja Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen.

Työelämässä ihminen unohtunut

Uutiskynnys ei taida ylittyä lausumalla, että monissa tämän päivän organisaatioissa voidaan aika kehnosti. Vuosittain järjestetään pari motivaatiopäivää, käydään keilaamassa ja Tallinnanristeilyllä. Sitten ihmetellään; mikä on kun ei auta? Moni tuntee olevansa tuuliajolla. Ei tiedetä mitä pitäisi tavoitella. Ei osata nimetä omia vahvuuksia. Ei pystytä kertomaan, miksi aamuisin ylipäätään noustaan sängystä ylös ja lähdetään töihin (rahaa lukuun ottamatta, mutta sehän ei suurimmalle osalle riitä). Monet tuntevat henkistä arvottomuutta. Joku totesi, että olo on kalskea kuin hyödykkeellä. 

Ei tämä itkuvirsi kuitenkaan yksipuolinen ole. Yrittäjänä ymmärrän hyvin myös sen, että työnantaja haluaa saada henkilöstöstään parhaan mahdollisen hyödyn irti. Tottakai, sitä vartenhan henkilöstö on palkattukin! Myös työnantajapuolella on ihminen, jonka paineet vielä korostuvat tiukassa kilpailu- ja taloustilanteessa. Tuuliajolla seilaava stressaaja, jonka motivaatio on maanpaossa, ja joka ei hyperventiloinniltaan pysty priorisoimaan, ei varsinaisesti ole työnantajankaan salainen haave. Tilannetta ei  siis voi luonnehtia win-win-tilanteeksi kenenkään puolelta.

Koneisto tuntuu jylläävän niin, että kaiken keskiössä oleva ihminen on unohtunut. Kirkkaimmassa valokeilassa paistattelevat tuottavuusluvut, excelit ja käppyrät. Tuoreen väitöksen mukaan ihmiset kaipaavat nimenomaan lisää inhimillisyyttä työelämään. Olemme tuntevia, oivaltavia olentoja. Se millainen tunnelma työpaikalla vallitsee, vaikuttaa valtavasti siihen, miten tuottavasti ja luovasti työskentelemme. 

Mutta tästähän ei suunta voi olla kuin ylöspäin! Luin Kauppalehdestä tuoreen uutisen "Yhä useampi yritys saa avun valmennuksesta". Usein nerokkaimmat asiat ovat yksinkertaisia. Valmennuskin perustuu yksinkertaisesti siihen, että tarvittava informaatio löytyy valmennettavalta itseltään. Ammattitaitoinen valmentaja auttaa erilaisten valmennusmetodien avulla valmennettavaa hahmottamaan selkeän kokonaiskuvan tilanteestaan, tavoitteistaan ja toimintasuunnitelmastaan, ja tukee matkalla eteenpäin. Oman mutu-tuntumani mukaan tämän päivän ihmiselle nimenomaan valmennus on oivallinen tapa vaikuttaa. Se on tasavertaista, tuettua ja eteenpäin vievää yhteistyötä, jossa ihmisen koko potentiaali pystytään paremmin hyödyntämään, ja hän itse pitelee käsissään onnensa avaimia. 

Tältä näyttää valmennussskoulussani! Kuva Valmentamon LCF Life Coach -koulutuksesta. 

Valmennuksessa syntyy oivalluksia. Oivalluksissa puolestaan on valtava eteenpäin vievä voima. Mitä jos yhtäkkiä oivaltaisitkin, että pystyt säästämään uudelleenjärjestelyillä kaksi tuntia lisää aikaa päivääsi? Tai täysin uuden tavan hyödyntää omia vahvuuksia työssäsi? Tai kenties aivan uuden katsantokannan siihen, miksi aamuisin ylipäätään lähdet töihin? Jokainen joka on joskus oivaltanut jotakin tietää, että oivallukset ovat todellakin jotain tavoittelemisen arvoista. 

Systeemin parantaminen vaatii toki monia asioita, mutta uskon valmennuksen olevan yksi oivallinen työkalu prosessissa. Yritysten johtajat toivovat suurempaa aloitteellisuutta organisaatioltaan ja vahvempaa itsensä johtamista. He toivoivat myös henkilökohtaisten tavoitteiden kirkastamista. Tutkimuksen mukaan coaching nimenomaan auttaa kohdentamaan yksilön vastuuta oikein ja vähentämään ylöspäin delegointia päätöksenteossa.  

Asiat, luvut ja käppyrät eivät tee työtä, mutta ihmiset tekevät. Fokus tarvitaan nyt ihmiseen. Kun ihminen voi hyvin ja suuntautuu eteenpäin, hänellä on energiaa työskennellä, antaa parastaan. Kun hän tunnistaa ja hyödyntää vahvuutensa, hän kokee onnistumisen iloa ja innostusta. Kun yksilötasollakin tavoitteet on kirkastettu, hän kykenee suunnittelemaan, priorisoimaan ja toimimaan laadukkaasti. Tällöin myös organisaatio saa käyttöönsä todellista arvoa. 

Maailmalla monet perinteisten alojenkin suuryritykset tarjoavat henkilöstöetuna kokonaisvaltaista coachingia. Jos ihminen voi hyvin niin työssä kuin vapaalla ja on motivoitunut huolehtimaan itse hyvinvoinnistaan ja menestyksestään, millaisia työtuloksia voimme silloin odottaa?

PS. Saatat kenties tykätä myös tekstistä Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen. 

PPS. Tervetuloa seuraamaan Facebookissa myös Valmentamoa sekä valmennus- ja viestintäyritys Intuitiota! 

Annatko timanttisi loistaa?

Life coachingissa lähdetään siitä, että sinulla, niin kuin kaikilla muillakin, on täysin omanlaisesi polku, joka on juuri sinulle varattu. Oman polkusi löydät ja sillä pysyt, kun kuuntelet omaa sisäistä viisauttasi ja teet valintoja sitä kunnioittaen. Polkua kulkemalla voit elää elämää, joka saa "sielusi laulamaan", jossa juuri sinun lahjasi ja koko potentiaalisi kukoistaa. Kukaan toinen ei voi osoittaa sinulle polkuasi. Kukaan muu ei myöskään voi sinun polullasi menestyä. Oman menestyksen polkusi löytämisessä ja vahvistamisessa voit kuitenkin saada apua ja tukea.

Lähde: Pinterest

Oman polun löytäminen ei aina ole ihan helppoa tai nopeaa. Moni pohtii pyrkisikö vastaamaan ulkopuolelta tuleviin odotuksiin vai kuuntelisiko omaa, sisäistä ääntään? Uskaltaisiko ihan oikeasti selvittää minkälaisia unelmia tästä sydämestä kumpuaa? Lähteä tavoittelemaan niitä, luomaan omannäköistä elämää? Voisiko se aivan aikuisten oikeesti olla mahdollista minullekin? Joskus tämä prosessi oman itsen kanssa saattaa muistuttaa hieman timantin puristumista hiilestä: paine synnyttää loiston.


Jokaisessa ja kaikessa piilevä potentiaali on mahdottoman inspiriova ajatus ja tekee elämästä taianomaista. Oma intohimoni on nähdä ihmisten, organisaatioiden ja asioiden timantit, ja auttaa niitä loistamaan. Valmentamon valmentajakoulutus tarjoaa paljon erilaisia työkaluja juuri tämän teeman kanssa työskentelemiseen. LCF Life Coach-opinnot ovat edenneet jo yli puolen välin ja olen saanut voimallisia ja monipuolisia metodeja valmennustyöhön sekä tarpeellista vahvistusta omille ajatuksille. Koulu on ollut matka paitsi ammattivalmentajaksi, myös matka omaan itseen.


Viime kerralla opiskelimme ryhmä- ja esiintymisvalmennusta ja nyt koko upea ryhmämme on valmis harjoittelemaan ryhmävalmennuksia käytännössä. Itse aloitin Johda itseäsi -valmennuksella Villa Lavandassa Savitaipaleella ja siitä jäi ihana fiilis! Oli koskettavaa nähdä, kuinka läsnäoloharjoituksen jälkeen ihmiset ryhtyivät hymy kasvoillaan, kynä sauhuten kirjoittamaan unelmiaan auki. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja tunsin, että olimme oikeiden asioiden äärellä. Pidän vielä muutaman maksuttoman ryhmävalmennuksen myös Helsingissä, joten stay tuned!

Ensimmäinen ryhmävalmennukseni oli ihanassa Villa Lavandassa Savitaipaleella.
Lämmin kiitos Tainalle järjestelyistä sekä kaikille upeille osallistujille! 

On ollut upeaa saada opintojen ohella seurata, miten ryhmästä valmennusopiskelijoita on alkanut kuoriutua aivan omannäköisiään valmentajia. Saamme koulusta valmentajan perusosaamisen sekä työkalupakin, jota jokainen ilmentää oman itsensä kautta. Kenelläkään meistä ei ole samanlaisia tietoja, taitoja, intohimoja, kokemusta tai koulutushistoriaa, vaan jokaisesta kehittyy juuri omanlaisensa ammattivalmentaja. Ulos "puristuu" siis tässäkin täysin uniikkeja timantteja. Upeat kollegani Nora ja Emmi ovat saaneet jo oman timanttinsa hyvään loistoon ja julkaisivat inspiroivan valmennuspakettinsa: www.puhdastie.fi. Lisää huippumielenkiintoisia ja sydämellä tehtyjä mahtijuttuja on varmasti tulossa myös muilta kollegoilta!


Oletko sinä löytänyt oman, uniikin polkusi? Saako sinun timanttisi loistaa? Jos haluat saada vahvistusta polullesi ja timanttisi loistamaan entistä kirkkaammin, lämpimästi tervetuloa hyvinvointivalmennukseen! Lopputyövalmennukset ovat koko ryhmällä käynnissä ja muutamia, viimeisiä paikkoja suosittuihin opiskelijahintaisiin valmennuksiin on vielä jäljellä! Valmennukset onnistuvat myös Skypen välityksellä (kysäise rohkeasti lisää: anu.kervinen@intuitio.net). Voit kysellä myös maksuttomia ryhmävalmennuksia, joissa saa lyhyessä ajassa paljon tehokkaita työkaluja. Asioiden ei tarvitse olla ollenkaan huonosti, mutta aina voi vähän parantaa. Kyse on sinun elämästäsi ja sinä ansaitset parasta!

VINKVINK: Intuition omat valmennuspaketit valmistuvat lähikuukausina. Niistä pysyt ajan tasalla osoitteessa www.intuitio.net tai seuraamalla Intuitiota Facebookissa! Tervetuloa mukaan!

Wau Steve Jobs, hyvin sanottu! (Kuvan lähde: simplelifestrategies.com)

Luova vai tosiluova?

Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, kun näet sanat: luova ihminen?

Tunnetko ilonpirskahduksen? Vai kavahdatko ja vetäydyt pari askelta taaksepäin?

Ensimmäisissä kesäloman jälkeisissä koulutuspäivissä Valmentamossa sukelsimme luovuuteen ja mielikuvitukseen. Se on teema, joka tuntui jakavan vahvasti fiiliksiä. Joku saattoi tuntea olevansa täysin omalla maaperällään ja joku toinen jäykistyi lähes kauhusta nähdessään väripurkit, pensselit ja suuret, valkoiset paperiarkit.

Taiteen ja luovuuden hyödyntäminen valmennuksessa on Crealifen Marie D. Tiger Mikkosen erikoisalaa. Hän ilahdutti meitä miellyttävällä läsnäolollaan ja käytännönläheisellä opastuksellaan luovien metodien käyttämiseen valmennuksissa.

Moneen kertaan päivien aikana nousi esiin ajatus: paineeton luominen. Pohdimme, että syyt siihen, miksi taiteen tekeminen pelästyttää monia ovat nimenomaan suorituspaineet ja kontrollinhalu. Haluamme aina onnistua, saada hyvän kuviksen numeron, suorittaa. Haluamme usein myös käyttäytyä tietyllä, ennalta määritellyllä tavalla. Luodessa kontrollista on kuitenkin päästettävä irti ja se on meille joskus tosi haastavaa. Mitä jos näytänkin jotenkin typerältä, epäonnistun tai teen jotain väärää?

Tehtävänanto kuului: maalaa ytimesi.

Pohdin tätä kontrollinhalua kotimatkalla junassa. Kuulokkeista tuli hyvä biisi ja olin jotenkin erityisen leikkisässä ja luovassa tilassa. Taisin vähän hymyilä ja hiljalleen heilahdella biisin tahtiin. Melko pian huomasin saavani parilta kauempana istuvalta henkilöltä ns. silmää (näin ainakin tulkitsin). Huomasin, että kaikki muut ihmiset ympärilläni käyttäytyivät “korrektisti”, kuten suomalaisissa julkisissa liikennevälineissä kuuluukin. Tiedäthän: pidetään tuima katse tiukasti omassa älypuhelimessa ja ollaan niin kuin ei tajuttais mitään, vaikka pingviinit vetäisivät kansantanhua vieressä. Jäin miettimään, että taidamme kokea kaiken tästä poikkeavan toiminnan jollakin lailla epäilyttäväksi, lukuunottamatta tietenkään kansallismaisemaan kuuluvia humalaisia örveltäjiä, joille kukaan ei jaksa edes pyöräytellä silmiään. Tämä ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin maaperä spontaaniudelle, mielikuvituksekselle, luovalle liikkeelle, itsensä ilmaisemiselle, leiskuvielle väreille ja luomisen ilolle, mutta eipäs silti lannistuta. We can still do it, right?

Äärimmäisen olennaista on siis suhtautua sallivasti niin itseen kuin toisiin myös kaikessa sellaisessa, mikä liittyy luovaan itseilmaisuun. Marie kertoi, että taiteen avulla tuomme esiin tietoa tiedostamattomalta tasolta ja siksi se on myös oiva valmennus- ja terapiatyökalu. Mielikuvituksen maailmaa ei tarvitsekaan mielen tasolla ymmärtää. Kuinka helpottavaa! Sitä tarvitsee vain tutkailla, kokea ja hämmästellä. Eikös tämä ole ihan tehtävissä?

Luovuus ei ole irrallinen osa meitä, vaan se liittyy kaikkeen. Se ei siis ole vain pensselin heiluttelua, vaan myös esimerkiksi elämänvalintoja. Päätöksiä tehdessäsi teet luovaa ajattelua, eivät ne pelkän järjen tasolla taida syntyä. Marie kiteytti asian hyvin kauniisti: luovuus on kuin rakkaussuhde kahden todella erilaisen näkökulman, mielikuvituksen ja järjen välillä. Hän myös painotti, että luovuus ei ole sama asia kuin taiteellisuus tai lahjakkuus.

Mistä tunnistaa luovan tyypin?
- Hän on usein rohkea ja uskaltaa luopua kontrollista.
- Hän ei latista luovia ajatuksia tai toimintaa heti alkuunsa itsekritiikillä tai anna liikaa painoarvoa toisten mielipiteille.
- Hän ymmärtää, ettei luovuus ole synonyymi lahjakkuudelle tai taiteellisuudelle.
- Hän on pystynyt kääntämään mahdolliset aiemmat huonot kokemukset voimavaraaksi (esim. kokemukset lapsuudesta: sinä se et osaa piirtää / virkata / askarrella / laulaa tmv.)
- Hän ei pelkää omaa mielikuvitustaan, vaan uskaltaa päästää sen valloilleen ja sukeltaa sen maailmaan.
- Hänellä ei ole rajoittavia uskomuksia (esim. luovat jutut ovat ihan hölynpölyä, minulla ei ole mielikuvitusta, minä en ole yhtään luova jne.)

Pieni luovuusharjoitus: Käy läpi yllä oleva lista ja mieti, miten väittämät suhtautuvat sinuun itseesi. Oletko jotain enemmän kuin jotain muuta? Tuntuuko joku kohta erityisen hyvältä tai haastavalta? Mikäli haluat lisää luovuutta elämääsi, voit myös miettiä, miten voisit konkreettisesti lisätä luovia elementtejä elämääsi? Olisiko se esimerkiksi näin syskyn tullen jokin inspirova kurssi, mielikuvitusrikkaan ihmisen seura tai uusi harrastus? Päästä luovuutesi valloilleen :)

Oodi vapaudelle – kuinka säilyttää loman keveys?

Arki on alkanut. Istun koneen ääressä, ilmastointilaite tohottaa nurkassa ja teekuppi höyryää kotoisasti. Ulkona on ihana, taianomainen tropiikki. On jännä fiilis. Voiko arki tuntua tältä? Aurinkoiselta ja trooppiselta, kuplivalta ja rajattomalta? Miljoona kutkuttavaa työasiaa pörrää päässäni, mutta kesä ja sen vapaus ja rentous jatkuvat minussa samaan aikaan. En todellakaan aio päästää tästä tunteesta irti. Haluan vielä marraskuussakin elää tässä samassa flowssa, vapaus ja ilo rinnassa lainehtien.

Kulunut kevät tuntuu ajatuksissa kaukaiselta ja vieraalta. Aika oli hektistä, sumuistakin. Monet hienot opit läsnäolosta olivat ajoittain kankkulan kaivossa ja siellä missä pippuri kasvaa. Oli kuin olisin surffannut lainelaudalla yhtä jättimäistä, minua monin verroin voimakkaampaa aaltoa, juuri ja juuri sen harjalla pysyen. Tuntui myös, että jokin oli kokonaisvaltaisesti jumissa. Jäi liian vähän aikaa ihmissuhteille, yhteiselle ja omallekin joutilaisuudelle. Sain jälleen yhden, napakan oppitunnin siitä, millaisia valintoja teen ajankäytöstäni ja miten suhtaudun omaan resurssivajeeseen .

Sitten tuli kesän rauha. Pitkät, laiskat päivät mökin laiturilla. Tyystin kadonnut ajantaju. Kokonaiset päivät yöpaidassa. Sudenkorentojen hypnoottinen tanssi auringossa. Sukellukset kirkkaana kimmeltävän järven syliin. Levollisuus olla ja jutella, kohdata, elää ja ihailla. Hyvin nopeasti energia vapautui virtaamaan. Luovuus, inspiraatio ja voima astuivat taas rinnalleni. Kun on vain tämä hetki, tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista. Ja niinhän onkin, meille jokaiselle!

Miksi välimatka loman ja arjen näyttäytyy meille niin suurena? Mistä kuilu syntyy? Uskon, että ero on siinä, teetkö työtäsi suorittamalla vai flowssa. Ymmärrän, että on olemassa aikatauluja, pomoja ja asiakkaita, kalenterissa punaisena vilkkuvia deadlineja, niitä on minullakin. Vaikka tekisitkin unelmien työtäsi, on sitäkin mahdollista tehdä suoritusenergialla. Silloin taika katoaa. Mutta on olemassa myös muita vaihtoehtoja, kompromisseja, auttavaisia käsiä, priorisointia. Ja mikä tärkeintä, on olemassa oma valinta pysytellä vapauden ja flown tunteessa, vaikka paineet ulkopuolelta vähän kiristäisivätkin. Tuon tunteen voi valita joka päivä uudelleen. Asiaa auttaa myös se, että valitsee kiitollisuuden tunteet ja ajatukset kaikesta siitä työstä, jota saa tehdä ja ihmisistä, joita saa palvella. Kun keskityn siihen, enkä suorittamiseen, jää kiristys ja puristus heti vähemmälle.

Toivon, että kesäsi on ollut sitä mitä toivoitkin ja enemmän. Minulle kesä on ollut kuin unelma, ihmeiden, joutilaisuuden, rakkauden ja ystävyyden kesä. Olen saanut viettää uskomattomia hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Monia kauniita ja syviä asioita on tapahtunut, joista tunnen suurta kiitollisuutta. 

Vaikka paljon olen vain ollut, olen jonkun verran myös lukenut. Kesälukemisena on kassissa kulkenut muun muassa valmennuskouluni Valmentamon perustajan, Anne Karilahden kirjoittama Vapaaksi - luo itse oma elämäsi. Valmennusopiskelijalle tämä on tietenkin hyvin mielenkiintoinen opus, mutta uskon, että siitä on varmasti hyötyä myös sellaisille, jotka haluavat itse valmentaa itseään ja kulkea tietoisemmin kohti itselle sopivampaa elämää. Kirja sisältää roppakaupalla erilaisia harjoituksia, joita voit itsesi kanssa tehdä. Kannattaa tutustua!

Olen tämän loman jälkeen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä asiasta, että maailma vastaa niin kuin sinne huudat. Se saattaa joskus vähän kestää, mutta se tapahtuu. Siihen luottaminen on joskus vaikeaa, mutta se kannattaa. Olemme vähän kuin radiolähettimiä. Jos keskitymme lähettämään valoa ja rakkautta maailmaan, valo ja rakkaus vastaavat meille. Olen myös varmempi kuin koskaan siitä tosiasiasta, että kun olen läsnä itselleni ja muille juuri nyt, olen vapaa olemaan onnellinen. Jos mietit elämäsi kaikkein onnellisimpia hetkiä, saatat löytää sieltä yhden yhteisen nimittäjän. Olit silloin läsnä, sataprosenttisesti kiinni elämän sykkeessä.

Joten, vaikka lomasi nyt loppuisikin, ethän päästä irti siitä energiasta ja tunteesta, jonka olet loman aikana saavuttanut. Vaali sitä, vahvista sitä. Ota se mukaasi joka aamu, palauta se mieleesi joka ilta, hengitä sitä. Vaikka se joksikin aikaa sinulta karkaisikin (elämä on), etsi se aina uudelleen. On helppoa olla läsnä hetkessä lomalla, mutta kun (toivottavasti) nyt olemme saaneet kiinni läsnäolon tilasta, voimme tehdä päätöksen pitää siitä kiinni jatkossakin. Sillä eihän saavutetuista eduista kannata luopua :)

PS. Kirjoitin aikaisemmin hyvää palautetta saaneen blogauksen kiirestä ja lasten näkökulmasta - ehkä haluat lukaista vielä sen? 

Sipulin kimpussa

Ensimmäinen intensiivijakso life coach -opintoja on nyt takana. 

Selväksi tuli, että matka valmentajaksi on samalla vahvasti myös matka omaan itseensä. Vain tunnustamalla oman keskeneräisyytemme (lisää aiheesta) ja työstämällä sitä, voimme joku päivä olla hyviä valmentajia muille. Silloinkaan emme suinkaan ole valmiita, kukapa meistä ikinä olisikaan, mutta pystymme kenties olemaan tiedostavampia omasta itsestämme, ajatuksistamme ja tunteistamme. Lisäksi saamme omakohtaista kokemusta valmentautumisesta, joka toimii maaperänä hyvälle valmennussuhteelle.

Saamme opinnoissa valtavan määrän työkaluja ja metodeja, mutta todellisen hyödyn niistä saa irti vain silloin, kun kulkee omaa matkaansa rehellisesti ja tiedostavasti. Omia pelkoja on siis tarkoitus katsoa silmästä silmään. Omia uskomuksia on aikomus tunnistaa ja käsitellä pois. Koulutus on yhdistelmä hyvin mielenkiintoisia menetelmiä kuten esimerkiksi NLP, kognitiivinen pyskologia, positiivinen psykologia ja urheilupsykologia. Teimme jo nyt paljon erilaisia harjoituksia, joilla työstimme omia tunnekoukkujamme sekä testailimme monenlaisia työkaluja parempaan läsnäoloon. Jälleen kerran tiedostin hyvin konkreettisesti ns. sipuliajatuksen: ihmisen henkinen kasvu on kuin kuorisi sipulia. Kuorimme aina uusia kerroksia pois sen ytimen päältä, joka on meidän todellinen minämme. Ja kun erehtyy hetkeksi luulemaan, että jes - nyt on varmaan isoimmat kuoret jo hoideltu, niin johan sieltä löytyy taas uusi kuorikerros :D Mutta c'est la vie - parasta vain ottaa se mielenkiintoisena tutkimusmatkana eikä tuulimyllynä, jota vastaan taistelee. Just go with the flow dear! <3

Ensimmäisenä koulupäivänä minua vaivasi ajatus, että joku saattaisi ajatella, että yritän olla jotenkin parempi ihminen, kun osallistun tällaiseen koulutukseen. Oma epävarmuuteni oli pukeutunut tällä kertaa näin mukavalla tavalla! Intensiivipäivien jälkeen olin jo päästänyt irti tuosta ajatuksesta ja olin muutenkin hyvin helpottunut siitä tiedosta, että valmentajat eivät välttämättä ole mitään asiantuntijoita elämäntaidossa, vaan nimenomaan valmentamisessa. Koulutuksessa opiskellaan metodit ja työkalut, joilla ihmistä voidaan valmentaa eteenpäin parantamaan omaa elämänlaatuaan. Vastaukset eivät suinkaan löydy valmentajalta, vaan valmennettavalta itseltään. Kysymykset ja työkalut sen sijaan löytyvät valmentajalta. 

Opin, että valmennus on eteenpäin vievää, konkreettisesti ja välittömästi elämänlaatua parantavaa. Moniin asioihin elämässämme pystymme omilla valinnoillamme vaikuttamaan, mutta osa on tietysti vaikutusvaltamme ulkopuolella (kuuluisa circle of influence). Kun jotakin odottamatonta tapahtuu, voit aina kuitenkin valita miten siihen suhtaudut ja minkälaisia valintoja sen jälkeen teet.

Valmennus perustuu sille olettamukselle, että kaikki tieto on jo meissä - ei mielessä, vaan sisäisenä tietona. Tiedän, että joitakin tällainen väite voi ihmetyttää ja on hetkiä, jolloin epäilen sitä itsekin. Valmentamisen perusjuttuja on kuitenkin auttaa valmennettavaa kuulemaan oma sisäinen äänensä. Yksi perusasioita on myös, että valmentaja ei saa neuvoa. Kun teimme kurssikavereille harjoitusvalmennuksia ymmärsin, miten haastavasta asiasta lopulta onkaan kysymys. Aika monta kertaa meinasi se neuvo tai oman elämän esimerkki lipsahtaa kuin liukas saippuapala märistä kourista. Tunnen siis olevani juuri oikeassa paikassa oppimassa ja kokemassa lisää niistä asioista, jotka koen tärkeiksi ja oikeiksi tavalla, joka on minulle sopiva. Mielessäni on kuitenkin myös epäilys siitä, pystytäänkö näillä metodeilla todella poistamaan piintyneet uskomukseni tai toimivatko nämä metodit aina käytännön työssä. Olen kiitollinen, että saan kulkea matkan yhdessä opettajani ja kurssikavereiden kanssa. Ryhmämme koostuu aika erilaisista ja eri elämäntilanteista tulevista ihmisistä, jotka kuitenkin kaikki tunnen jotenkin omikseni, ja joiden silmissä tuikahtaa jotain tuttua. 

Koulutukseen kuuluu mittavat määrät valmennustyötunteja, jotka on suoritettava valmistuakseen. Sitä varten minunkin tulisi löytää harjoitusvalmennettavia, joilla voin treenata. Harjoitusvalmennukset alkavat huhtikuussa. Näin aluksi nuo valmennukset ovat ilmaisia ja taitojen karttuessa syksyllä niistä peritään jo opiskelijahinta. Valmennettavaksi sopii kuka tahansa, jolla on halu parantaa elämänlaatuaan ja työstää elämäänsä paremmaksi. Valmennuksen aiheita voivat olla esimerkiksi onnellisemmaksi tuleminen, henkinen kasvu, elämäntapamuutos tai mikä vain omaa elämänlaatua parantava asia. Jos sinua kiinnostaa koekaniksi tuleminen, voit laittaa minulle vaikka meiliä osoitteeseen sydantaseuraten(at)gmail.com.   

Loppukaneetiksi vielä opettajamme inspiroivat sanat: Meillä on oikeus tavoitella ja valita sitä, mitä sisimpämme haluaa. Älä valita, ala valita. 

*Yhteistyössä Valmentamon kanssa.* 

Minustako life coach?

Rakkaat sydämen seuraajat siellä ruudun toisella puolella, minulla on teille inspiroivia uutisia! Uskaltaisin nimittäin luvata, että tähän blogiin saadaan jatkossa entistä syvempää ja inspiroivampaa sisältöä liittyen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja parempaan elämänhallintaan. Aloitan tällä viikolla vuoden kestävän LCF Life Coach -koulutuksen Valmentamossa. Olemme sopineet Valmentamon kanssa sellaisesta yhteistyöstä, että kerron kurssia koskevista ajatuksistani Sydäntä seuraten -blogissa koko kurssivuoden ajan. Jos siis sinä olet miettinyt life coach -opintoja tai olet muuten vain kiinnostunut kehittämään elämänhalliintaasi ja parantamaan hyvinvointiasi, nyt kannattaa pysyä kuulolla. Olen hyvin innoissani, että saan mahdollisuuden jakaa kanssanne parhaita paloja ja vinkkejä tästä koulutuksesta! 

Vaikka nyt en olekaan pysyä pöksyissäni, minun on tunnustettava, että en varsinaisesti suunnitellut life coachin uraa. Olin vielä hetki sitten sitä mieltä, että kaiken maailman valmentajia on tässä maailmassa ihan liikaa. "Sattumat" johdattivat minut kuitenkin erilaisten mielenkiintoisten käänteiden kautta ensi kertaa todella tutustumaan siihen sisältöön, mitä vuoden intensiivikoulutus tarjoaa. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin hikipinkona ilmoittautunut mukaan! 

Olen ymmärtänyt, että koulutus on paitsi coaching-metodien opettelemista ja muiden valmentamista, myös pitkälti itse valmennettavana olemista. Kuka siis tietää minkälainen kasvun vuosi tästä tuleekaan. Odotan valmennukselta myös lisäbuustia pitämiini viestintäkoulutuksiin sekä ehkä myös uutta syvyyttä bisneksen, työhyvinvoinnin, myynnin ja hitto vie koko ihmismielen ja elämän ymmärtämäiseen :) Tapahtuuko näin - se selviää vain seuraamalla tätä blogia.

Jälleen kerran tuli muuten todistettua, että kun seuraa sydämensä ääntä, tapahtuu sellaisia asioita, joista ei ole välttämättä uskaltanut tai ymmärtänyt unelmoidakaan. Tiedän, että välillä se tuntuu aivan kreisiltä ja höttöiseltä hattarasiirapilta, mutta aina se siitäkin huolimatta tuntuu kannattavan. Ja lopulta asiat saavat myös järkeen sopivan selityksen. 

Tästä tulee jännää! Stay tuned <3