perjantai 15. elokuuta 2014

Luova vai tosiluova?


Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, kun näet sanat: luova ihminen?

Tunnetko ilonpirskahduksen? Vai kavahdatko ja vetäydyt pari askelta taaksepäin?

Ensimmäisissä kesäloman jälkeisissä koulutuspäivissä Valmentamossa sukelsimme luovuuteen ja mielikuvitukseen. Se on teema, joka tuntui jakavan vahvasti fiiliksiä. Joku saattoi tuntea olevansa täysin omalla maaperällään ja joku toinen jäykistyi lähes kauhusta nähdessään väripurkit, pensselit ja suuret, valkoiset paperiarkit.



Taiteen ja luovuuden hyödyntäminen valmennuksessa on Crealifen Marie D. Tiger Mikkosen erikoisalaa. Hän ilahdutti meitä miellyttävällä läsnäolollaan ja käytännönläheisellä opastuksellaan luovien metodien käyttämiseen valmennuksissa.

Moneen kertaan päivien aikana nousi esiin ajatus: paineeton luominen. Pohdimme, että syyt siihen, miksi taiteen tekeminen pelästyttää monia ovat nimenomaan suorituspaineet ja kontrollinhalu. Haluamme aina onnistua, saada hyvän kuviksen numeron, suorittaa. Haluamme usein myös käyttäytyä tietyllä, ennalta määritellyllä tavalla. Luodessa kontrollista on kuitenkin päästettävä irti ja se on meille joskus tosi haastavaa. Mitä jos näytänkin jotenkin typerältä, epäonnistun tai teen jotain väärää?

Tehtävänanto kuului: maalaa ytimesi.


Pohdin tätä kontrollinhalua kotimatkalla junassa. Kuulokkeista tuli hyvä biisi ja olin jotenkin erityisen leikkisässä ja luovassa tilassa. Taisin vähän hymyilä ja hiljalleen heilahdella biisin tahtiin. Melko pian huomasin saavani parilta kauempana istuvalta henkilöltä ns. silmää (näin ainakin tulkitsin). Huomasin, että kaikki muut ihmiset ympärilläni käyttäytyivät “korrektisti”, kuten suomalaisissa julkisissa liikennevälineissä kuuluukin. Tiedäthän: pidetään tuima katse tiukasti omassa älypuhelimessa ja ollaan niin kuin ei tajuttais mitään, vaikka pingviinit vetäisivät kansantanhua vieressä. Jäin miettimään, että taidamme kokea kaiken tästä poikkeavan toiminnan jollakin lailla epäilyttäväksi, lukuunottamatta tietenkään kansallismaisemaan kuuluvia humalaisia örveltäjiä, joille kukaan ei jaksa edes pyöräytellä silmiään. Tämä ei ehkä ole se kaikkein hedelmällisin maaperä spontaaniudelle, mielikuvituksekselle, luovalle liikkeelle, itsensä ilmaisemiselle, leiskuvielle väreille ja luomisen ilolle, mutta eipäs silti lannistuta. We can still do it, right?



Äärimmäisen olennaista on siis suhtautua sallivasti niin itseen kuin toisiin myös kaikessa sellaisessa, mikä liittyy luovaan itseilmaisuun. Marie kertoi, että taiteen avulla tuomme esiin tietoa tiedostamattomalta tasolta ja siksi se on myös oiva valmennus- ja terapiatyökalu. Mielikuvituksen maailmaa ei tarvitsekaan mielen tasolla ymmärtää. Kuinka helpottavaa! Sitä tarvitsee vain tutkailla, kokea ja hämmästellä. Eikös tämä ole ihan tehtävissä?

Luovuus ei ole irrallinen osa meitä, vaan se liittyy kaikkeen. Se ei siis ole vain pensselin heiluttelua, vaan myös esimerkiksi elämänvalintoja. Päätöksiä tehdessäsi teet luovaa ajattelua, eivät ne pelkän järjen tasolla taida syntyä. Marie kiteytti asian hyvin kauniisti: luovuus on kuin rakkaussuhde kahden todella erilaisen näkökulman, mielikuvituksen ja järjen välillä. Hän myös painotti, että luovuus ei ole sama asia kuin taiteellisuus tai lahjakkuus.



Mistä tunnistaa luovan tyypin?
- Hän on usein rohkea ja uskaltaa luopua kontrollista.
- Hän ei latista luovia ajatuksia tai toimintaa heti alkuunsa itsekritiikillä tai anna liikaa painoarvoa toisten mielipiteille.
- Hän ymmärtää, ettei luovuus ole synonyymi lahjakkuudelle tai taiteellisuudelle.
- Hän on pystynyt kääntämään mahdolliset aiemmat huonot kokemukset voimavaraaksi (esim. kokemukset lapsuudesta: sinä se et osaa piirtää / virkata / askarrella / laulaa tmv.)
- Hän ei pelkää omaa mielikuvitustaan, vaan uskaltaa päästää sen valloilleen ja sukeltaa sen maailmaan.
- Hänellä ei ole rajoittavia uskomuksia (esim. luovat jutut ovat ihan hölynpölyä, minulla ei ole mielikuvitusta, minä en ole yhtään luova jne.)

Pieni luovuusharjoitus: Käy läpi yllä oleva lista ja mieti, miten väittämät suhtautuvat sinuun itseesi. Oletko jotain enemmän kuin jotain muuta? Tuntuuko joku kohta erityisen hyvältä tai haastavalta? Mikäli haluat lisää luovuutta elämääsi, voit myös miettiä, miten voisit konkreettisesti lisätä luovia elementtejä elämääsi? Olisiko se esimerkiksi näin syskyn tullen jokin inspirova kurssi, mielikuvitusrikkaan ihmisen seura tai uusi harrastus? Päästä luovuutesi valloilleen :)

tiistai 5. elokuuta 2014

Oodi vapaudelle – kuinka säilyttää loman keveys?

Arki on alkanut. Istun koneen ääressä, ilmastointilaite tohottaa nurkassa ja teekuppi höyryää kotoisasti. Ulkona on ihana, taianomainen tropiikki. On jännä fiilis. Voiko arki tuntua tältä? Aurinkoiselta ja trooppiselta, kuplivalta ja rajattomalta? Miljoona kutkuttavaa työasiaa pörrää päässäni, mutta kesä ja sen vapaus ja rentous jatkuvat minussa samaan aikaan. En todellakaan aio päästää tästä tunteesta irti. Haluan vielä marraskuussakin elää tässä samassa flowssa, vapaus ja ilo rinnassa lainehtien.



Kulunut kevät tuntuu ajatuksissa kaukaiselta ja vieraalta. Aika oli hektistä, sumuistakin. Monet hienot opit läsnäolosta olivat ajoittain kankkulan kaivossa ja siellä missä pippuri kasvaa. Oli kuin olisin surffannut lainelaudalla yhtä jättimäistä, minua monin verroin voimakkaampaa aaltoa, juuri ja juuri sen harjalla pysyen. Tuntui myös, että jokin oli kokonaisvaltaisesti jumissa. Jäi liian vähän aikaa ihmissuhteille, yhteiselle ja omallekin joutilaisuudelle. Sain jälleen yhden, napakan oppitunnin siitä, millaisia valintoja teen ajankäytöstäni ja miten suhtaudun omaan resurssivajeeseen .

Sitten tuli kesän rauha. Pitkät, laiskat päivät mökin laiturilla. Tyystin kadonnut ajantaju. Kokonaiset päivät yöpaidassa. Sudenkorentojen hypnoottinen tanssi auringossa. Sukellukset kirkkaana kimmeltävän järven syliin. Levollisuus olla ja jutella, kohdata, elää ja ihailla. Hyvin nopeasti energia vapautui virtaamaan. Luovuus, inspiraatio ja voima astuivat taas rinnalleni. Kun on vain tämä hetki, tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista. Ja niinhän onkin, meille jokaiselle!



Miksi välimatka loman ja arjen näyttäytyy meille niin suurena? Mistä kuilu syntyy? Uskon, että ero on siinä, teetkö työtäsi suorittamalla vai flowssa. Ymmärrän, että on olemassa aikatauluja, pomoja ja asiakkaita, kalenterissa punaisena vilkkuvia deadlineja, niitä on minullakin. Vaikka tekisitkin unelmien työtäsi, on sitäkin mahdollista tehdä suoritusenergialla. Silloin taika katoaa. Mutta on olemassa myös muita vaihtoehtoja, kompromisseja, auttavaisia käsiä, priorisointia. Ja mikä tärkeintä, on olemassa oma valinta pysytellä vapauden ja flown tunteessa, vaikka paineet ulkopuolelta vähän kiristäisivätkin. Tuon tunteen voi valita joka päivä uudelleen. Asiaa auttaa myös se, että valitsee kiitollisuuden tunteet ja ajatukset kaikesta siitä työstä, jota saa tehdä ja ihmisistä, joita saa palvella. Kun keskityn siihen, enkä suorittamiseen, jää kiristys ja puristus heti vähemmälle.

Toivon, että kesäsi on ollut sitä mitä toivoitkin ja enemmän. Minulle kesä on ollut kuin unelma, ihmeiden, joutilaisuuden, rakkauden ja ystävyyden kesä. Olen saanut viettää uskomattomia hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Monia kauniita ja syviä asioita on tapahtunut, joista tunnen suurta kiitollisuutta. 



Vaikka paljon olen vain ollut, olen jonkun verran myös lukenut. Kesälukemisena on kassissa kulkenut muun muassa valmennuskouluni Valmentamon perustajan, Anne Karilahden kirjoittama Vapaaksi - luo itse oma elämäsi. Valmennusopiskelijalle tämä on tietenkin hyvin mielenkiintoinen opus, mutta uskon, että siitä on varmasti hyötyä myös sellaisille, jotka haluavat itse valmentaa itseään ja kulkea tietoisemmin kohti itselle sopivampaa elämää. Kirja sisältää roppakaupalla erilaisia harjoituksia, joita voit itsesi kanssa tehdä. Kannattaa tutustua!



Olen tämän loman jälkeen vakuuttuneempi kuin koskaan siitä asiasta, että maailma vastaa niin kuin sinne huudat. Se saattaa joskus vähän kestää, mutta se tapahtuu. Siihen luottaminen on joskus vaikeaa, mutta se kannattaa. Olemme vähän kuin radiolähettimiä. Jos keskitymme lähettämään valoa ja rakkautta maailmaan, valo ja rakkaus vastaavat meille. Olen myös varmempi kuin koskaan siitä tosiasiasta, että kun olen läsnä itselleni ja muille juuri nyt, olen vapaa olemaan onnellinen. Jos mietit elämäsi kaikkein onnellisimpia hetkiä, saatat löytää sieltä yhden yhteisen nimittäjän. Olit silloin läsnä, sataprosenttisesti kiinni elämän sykkeessä.



Joten, vaikka lomasi nyt loppuisikin, ethän päästä irti siitä energiasta ja tunteesta, jonka olet loman aikana saavuttanut. Vaali sitä, vahvista sitä. Ota se mukaasi joka aamu, palauta se mieleesi joka ilta, hengitä sitä. Vaikka se joksikin aikaa sinulta karkaisikin (elämä on), etsi se aina uudelleen. On helppoa olla läsnä hetkessä lomalla, mutta kun (toivottavasti) nyt olemme saaneet kiinni läsnäolon tilasta, voimme tehdä päätöksen pitää siitä kiinni jatkossakin. Sillä eihän saavutetuista eduista kannata luopua :)

PS. Kirjoitin aikaisemmin hyvää palautetta saaneen blogauksen kiirestä ja lasten näkökulmasta - ehkä haluat lukaista vielä sen?