Aarteita elämään Kirsi Salon johdolla

Erilaisten elämän aarrekarttojen tekeminen on jo pitkään ollut mulle tapa selkiyttää ajatuksia ja kulkea kohti tavoitteita. On ollut myös hämmästyttävää jälkikäteen huomata, miten paperille laitetut asiat ovatkin alkaneet lisääntymään elämässäni. Yksi tuskaisimmista olotiloista ihmiselle on varmasti se, jos ajelehtii ilman ymmärrystä siitä, mihin seuraavaksi pitäisi suunnata. Tai jos tietää palavasti mitä haluaa, mutta ei syystä tai toisesta kykene mitenkään saavuttamaan sitä. Hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo on viime vuosina perehtynyt manifestoimisen ja aarrekarttojen maailmaan hyvin perusteellisesti. Hän järjesti viikonloppuna huikean aarrekartta-workshopin, johon sain osallistua. Tiesin, että opittavaa aiheesta varmasti on.

Ask, believe and receive.

Sähläsin aikataulujen kanssa ja lisäksi bussikyytini juuttui keskelle lumi- ja autokaaosta. Purjehdin työpajaan siis tyylikkäästi myöhässä, mutta onneksi kuitenkin omat sakset ja nivaska aikakauslehtiä asianmukaisesti reppuun pakattuna. Kirsin inspiroivaan ja selkeään kerrontaan oli helppo hypätä mukaan kesken kaikenkin. Hän kävi teemaa läpi pitkälti omien kokemustensa ja tieteen (kvanttifysiikan) kannalta. Punainen lanka oli kuitenkin vanha tuttu: mihin keskityt, se lisääntyy.

Alustuksen jälkeen köllähdimme suurille tyynyille ja teimme lyhyen rentoutusharjoituksen, jossa pyrimme hiljentämään ajatukset ja pääsemään enemmän sydäntietoisuuteen. Jännää oli, että ennen meditaatiota halusin elämääni lisää materiaalisempia asioita, kun taas rentoutumisen jälkeen huomasin toivovani sellaisia asioita kuin tasapaino, rauha ja ilo.

Kun olimme lyhyesti kirjoittaneet ylös tunnelmat meditaation jälkeen oli aika antaa saksien viuhua. Pikaselailimme lehtiä, ja kun joku kuva herätti positiivisia tuntemuksia, se repäistiin irti ja laitettiin talteen. Näin työskentelemällä saimme ensimmäinen karttaversion valmiiksi. Tätä versiota tarkastelimme sitten pienryhmissä. Tämä oli varmasti monelle hyvä harjoitus, sillä se mitä itse oli ajatellut kuvillaan viestiä, ei välttämättä merkinnyt ollenkaan samaa toisille, kenties ei sitten myöskään universumille :)

(Kuva: Kirsi Salo)

Kun lämmittelyt oli tehty pääsimme rauhassa jalostamaan omaa karttaa. Olin riemuissani joka kerta, kun löysin hyvän kuvan tai sopivan tekstipätkän. Niitä löytyikin runsaasti, enkä ollut saanut vielä ainuttakaan kuvaa liimattua kartonkiini, kun oli aika jo lopetella. Tarkoitus taisikin olla, että saisimme inspiraation ja valmiudet työstää kartta valmiiksi kotona.

Kotitehtäväksi tuli myös käydä läpi omia uskomuksia, jotka liittyvät niihin teemoihin, jotka aarrekarttaan nousivat. Jos et syvällä sydämessäsi esimerkiksi usko ansaitsevasi rakkautta tai olevasi vaurauden arvoinen, eivät ne elämääsi tahdo tulla, vaikka miten niitä houkuttelisit. Kirsi kertoi itse tehneensä pitkän puhdistusprosessin, jossa kaikki mielen uskomukset kaivettiin esiin ja käsiteltiin pois.

Kirsi esitteli lopuksi omia aarrekarttojaan, joista jokainen on toteutunut tismalleen muutamassa viikossa. Hänen vilpitön avoimuutensa auttoi myös meitä muita relaamaan suurten kysymysten äärellä. Valmis kartta kannattaa kuulemma esitelläkin mahdollisimman monelle ja kiinnittää rohkeasti esille. Jos teippaat tavoitteesi nolona vaatekaapin sisäseinään, liität niihin samalla myös tunteen, että tavoitteissa on jotain hävettävää. En tiedä muista, mutta tästä ajatusmallista sain ainakin itseni kiinni.

Kotimatkalla punainen kartonkitötterö kainalossa keikkuen ajattelen: be carefull what you wish for, you might just get it!

PS. Kannattaa kurkata Kirsin ihanat Facebook-sivut

One more PS. Laitoin myös tämän oman blogin Facebookiin. Kandee käydä tykkäämässä, niin saat postaukset jatkossa kätevästi Facebook-fiidiisi :)