Lapsia aikuisen kehossa

Se minkälaisen kehon sisällä on, ei laisinkaan määritä sitä, onko ihminen henkiseltä kypsyydeltään lapsi vai aikuinen. Valtavan viisas sielu voi asustaa aivan pienen lapsen kehossa, kun taas fyysisesti aikuinen ihminen voi olla henkiseltä tasoltaan hädin tuskin uhmaikäinen. 

Tätä mietin taannoin bussimatkalla kuunnellessani neljän noin nelikymppisen aikuisen matkaa. Nämä takapenkin valtiaat huutelivat törkeyksiä kuskille, joka ei heidän mielestään osannut ajaa, haukkuivat milloin ketäkin vastaantulijaa ja kehuskelivat siinä samalla kuinka paljon veroja ovat Suomen valtiolle maksaneet. Yksi heistä ounasteli pian oksentavansa ja muistutti siitä kovaäänisesti useaan otteeseen. Toinen matkaaja räki lattialle ja suunnitteli röökin sytyttämistä bussissa. Olen melko varma, että yksin matkustaessaan nämä sankarit olisivat taittaneet matkansa hiljaisemmin, huppu päässä ryhdittömästi penkkinsä uumeniin valuen, mutta yhdessä he käyttäytyivät juuri niin kuin ne "kovimmat tyypit" seiskaluokalla. Heistä lähtevä ristiriitaisen energian aalto vyöryi koko bussin läpi. Kukaan meistä matkustajista ei avannut suutaan puolustaakseen kettuilun sarjatulessa sankarillisesti ajanutta kuljettajaa, vaan kaikki keskittyivät näyttämään mahdollisimman huomaamattomilta. Tiedättehän: puhelin käteen ja Facebookia selaamaan sen näköisenä, kuin et kuulisi tai näkisi tuon taivaallista. Ja kuten kaikki ainakin Helsingin julkista liikennettä käyttävät tietävät, tämä tapahtuma on varsin arkipäiväinen. 

(Kuva: rawforbeauty.com)

On myös hirveän hankala vastata neljävuotiaan esittämiin kysymyksiin. Miksi ihmiset laittavat eläimiä häkkiin? Miksi sotilailla on pyssyt? Ampuvatko ihmiset vain maalitauluun? Tunnen oloni tukalaksi selittäessäni, että kultaseni, aikuiset eivät ihan aina pysty ratkaisemaan asioita puhumalla, joten silloin turvaudumme sotaan. Ristiriitaisuus on sydäntäsärkevää, sillä lapsilta kuitenkin (toivottavasti) edellytämme, että he oppisivat ratkomaan kiistansa neuvottelemalla eivätkä väkivallalla. Lapsilta myös odotetaan montaa muutakin asiaa, jotka aikuisille ovat näköjään sallittua. Tiedostan, että jatkossa pahoja kysymyksiä on varmasti tulossa lisää: miksi aikuiset tuhoavat sademetsiä, kehittelevät ydinaseita, ajavat kännissä ja miksi ihmeessä maailman varat ovat jakautuneet niin epätasaisesti, että muutamat rikkaimmat omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhin, nälkään nääntyvä puolisko. Ja mitä näitä nyt muita on. Itse muistan lapsena pitäneeni kaikkia aikuisia ihan oikeina aikuisina. Omien lasteni en toivoisi elävän samassa harhakuvassa. 

Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan: tietoisuuteen ja siihen, otatko vastuun omista ajatuksistasi ja teoistasi. Johdatko itse itseäsi vai menetkö laput silmillä virran mukana ja annat jonkun muun sanella elämäsi ja ajatuksesi. Oletko herännyt tarkkailemaan ajatuksiasi, reaktioitasi ja ylipäätään itseäsi? 

Uskon, että meistä jokainen haluaa sanoa tähän, että ehei, en todellakaan ole toisten vietävissä. Mutta mietitäänpä uudestaan: valitatko siitä, että elämäsi ei mene niin kuin pitäisi, että olet väärässä paikassa, väärään aikaan tai väärien ihmisten kanssa? Onko vastuu terveydestäsi pelkästään lääkäreillä ilman, että itse ottaisit selvää asioista, hoitaisit ja vaalisit terveyttäsi? Oletko ulkoistanut ajattelemisen medialle / kumppanille / jollekin coolille kaverille? Löydätkö itsesi nyökyttelemästä muiden mukana, koska se on turvallista, ja koska et joko jaksa ajatella itse tai sitten uskalla ottaa riskiä siitä, mitä tapahtuisi, jos oletkin eri mieltä?

(Kuva: wealthyhealthytoday.com)

Harvalle meistä herääminen aamulla aikaisin on mieluisaa. Salille lähteminenkin on joskus takkuista eikä huvittaisi ottaa aina muita huomioon. Välillä on pelottavaa sanoa mielipiteensä. Työnhakukin voi olla haastavaa samoin kuin ihannepainossa pysyminen ja solmussa olevien ihmissuhteiden selvittäminen. Silloin tarvitaan sitä, että osaa ja jaksaa itse johtaa itseään ja ottaa vastuun itsestään. Vanhempien tehtävä on laittaa lapsensa syömään terveellisesti, nukkumaan tarpeeksi, tekemään kehittäviä asioita, kohtaamaan ikävätkin asiat ja käyttäytymään rakentavasti itseä ja toisia kohtaan. Aikuisen tehtävä on saada itsensä tekemään sama.