Ystävä kriisissä - mitä teen?

Ystävälläni todettiin kesällä aivokasvain. Hän on ikäiseni nuori nainen, jolla on pieni tytär. Uutinen jysähti sydänalassa kuin pommi. Kasvain oli pahinta mahdollista laatua, mutta sen sijainti oli onneksi sellainen, että se pystyttiin leikkaamaan. Vaativa leikkaus meni hienosti, mutta joitakin häviävän pieniä hippuja kasvaimesta jäi vielä jäljelle. Sitä varten käynnistettiin massiivinen sädehoito ja kemoterapia. Ystäväni astui taisteluun henkeäsalpaavan rohkealla, valoisalla ja huumorintajuisella asenteella, apunaan myös hyvät ravinto-ohjeet sekä lisäravinteet. Taistelu on edelleen käynnissä, ja vasta kesän kynnyksellä selviää, ovatko syöpäsolut tajunneet parhaansa ja luovuttaneet pelin. Me uskomme vakaasti, että näin on.

(www.sxc.hu)

Kriisi haastaa myös lähi- ja tuttavapiiriä, oli kyseessä sitten sairaus, menetys, ero tai mikä tahansa muu kova paikka. Miten tukea, kun tilanne on pelottava ja uusi? Mitä sanoa, kun tuntuu, että sanat eivät riitä? Päätin kysyä asiaa suoraan ystävältäni ja jakaa ajatukset teillekin:

- Ole aito, oma itsesi. Vaikka tilanne voi tuntua haastavalta, etkä ehkä tiedä miten päin olisit, yritä olla sinä. Ystäväsikin on pohjimmiltaan ihan se sama ihminen, joka oli ennenkin. Suhtaudu häneen kuin ihminen ihmiseen.

- Ole yhteydessä. Yhteydenotot lämmittävät kovasti, jos ne tulevat aidolla, välittävällä asenteella. Sillä ei ole väliä, onko yhteydessä oltu aikaisemmin miten paljon. Parempi kuitenkin ehkä jättää soittamatta, jos haluat tyydyttää vain omaa uteliaisuuttasi.

- Keskity positiivisiin asioihin. Usko tai älä, niitäkin nimittäin löytyy vaikka millä mitalla! Älä kauhistele tai vatvo negatiivisia asioita. Säälimällä pahennat vain ystäväsi oloa.

- Puhu jostain muustakin. Ystäväsi joutuu todennäköisesti selittämään tilannettaan ja vointiaan monille kymmenille ihmisille. Mitä jos et tenttaisikaan yksityiskohtia, vaan keskittyisit juttelemaan välillä ihan muista jutuista?

- Jos vain irtoaa, heitä läppä. Kunnon naurut parantavat syövän ja pelastavat päivän.

- Piristä. Järjestä jotain pientä kivaa, jotta ystäväsi saa ajatuksensa hetkeksi muualle. Pirauta vaikka tai vie kaffelle tai kävelylle.

- Tarjoa käytännön apua. Pyöräytä lounasta, tarjoa siivousapua, pese pyykkiä tai selvitä ystäväsi puolesta asioita. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun vointi on huono.

- Kysy miten voisit auttaa. Joskus avun pyytäminen voi olla vaikeaa. Kun kysyt suoran kysymyksen, siihen on helpompi vastata.

Kun elämä heittää eteen isomman luokan haasteen, siinä kärjistyy, miten erilaisilla tasoilla ihmiset kohtaavat tilanteita. Tässäkin tapauksessa tukea on tullut yllättäviltäkin tahoilta, kun taas jotkut sellaiset ihmiset, joiden olisi etukäteen olettanut olevan vahvemmin hengessä mukana, ovatkin siirtyneet kauemmaksi. Ja se on ihan ok.

(www.sxc.hu)

Tärkeintä on osoittaa myötätuntoa. Jos sitä ei irtoa, on ehkä parempi jättää yhteydenotto tekemättä. Säälillä ja myötätunnolla on iso ero. Säälissä ihmiset eivät ole samalla tasolla, vaan silloin surkutellaan toisen huonosti olevia asioita ja annetaan niille sitä kautta lisää voimaa. Se tuntuu kenestä tahansa pahalta. Myötätunto puolestaan tuntuu positiiviselta ja voimaannuttavalta. Se välittyy, vaikka puhuisit ihan muista asioista. Myötätunnossa olette samanarvoisia.

Ja huumori, eihän unohdeta sitä, vaikka oltaisiin arkkukaupoilla? Ystäväni setä soitti sairastavalle veljentytölleen ja kyseli vakavana vointia leikkauksen jälkeen.

- Eivät ne näköjään saaneet vielä huumorintajua mun päästä leikattua, ystäväni tokaisi ja nauraa räkätti päälle. Luurin toisessa päässä oli hetken ihan hiljaista.

* * *

(Kiitos ajatuksistasi ystäväni ja parane pian! <3)