Treeniä sydämellä

  

Olen treenannut nyt muutaman kuukauden Kuntokompassi Personal Training Studiossa PT Tuire Havian energisessä ja hyväntuulisessa ohjauksessa. Olen funtsinut paljon oman ajattelumaailman vaikutusta treeniin ja hyvällä fiiliksellä tekemistä. Henkilökohtainen tavoitteeni on nimenomaan löytää vähän kadoksissa lymyillyt liikunnan ilo.

Kuntoilemisessa niin kuin nykypäivän elämässä ylipäätään on hurjan helppo luiskahtaa suoritusmoodiin. Suoritusmoodissa taas helposti katoaa tekemisen ilo sekä laatu. Silloin ei olla sydämessä, vaan mielessä. Pusketaan ja poljetaan. Hampaat irvessä.

Maailmamme näyttäytyy edessämme sen mukaisena millaisia ajatuksia ajattelemme. Tunteet ovat kehomme vastauksia ajatuksiin. Millaisia tunteita sinä juuri nyt tunnet ovat tulosta siitä, millaisia ajatuksia olet ajatellut. Ajatusta ja tunnetilaa seuraa niitä vastaava toiminta. Kognitiivinen kolmio kuvaa tätä prosessia hyvin.

Olen huomannut, että kaikkein oleellisinta on se, miten suhtaudun treeniin ja millaisia ajatuksia treenaamisesta ajattelen, sillä juuri se vaikuttaa fiilikseeni ja suuntaa toimintaani eli loppupeleissä ratkaisee lähdenkö lenkille vai en. Onko ajatukseni esimerkiksi: "Ei hitto, en millään ehdi mahduttaa treenejä tähän päivään" vai "Kehoni ansaitsee hyvää tekevän liikkumishetkensä kaiken hälinän keskellä, priorisoin sen ensimmäiseksi". Tai ajattelenko jumppatunnilla "Tää on ihan hanurista, loppuis jo" vai ohjaanko mieleni sen sijaan nauttimaan siitä, miten kehoni toimii, miten verisuonissa kohisee, sydämessä pumppaa ja lihaksissa polttaa? Näenkö kiitollisuuden aihetta siitä, että minulla on aivan erityinen keho jota liikuttaa? Itse asiassa meillä jokaisella on niin uniikki kroppa, ettei sellaista ole kenelläkään toisella! Tunnenko kiitollisuutta siitä, että ylipäätään pystyn liikkumaan? Ohjaanko itseni pysymään läsnä juuri siinä mitä olen tekemässä ja sallin ajatuksia kuhisevan mieleni hiljentyä keskittymään täysin tekemääni liikkeeseen? Tällöin treenistä tulee myös voimallinen läsnäoloharjoitus ja siitä saa irti kaksin verroin enemmän. Parhaimmillaan treenin aikana ei edes muista kelloa, koska on niin antautuneena juuri käsillä olevaan hetkeen ja omaan keholliseen työskentelyyn. Keskittyen tekemään hyvää itselleen, nauttimaan liikkumisesta - treenaamaan sydämestä. Olen todennut, että tällaisen treenin jälkeen päivä jatkuu energisenä, hyväntuulisena ja läsnäolevana, tuntuu kuin vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja.

Itselläni on ollut haasteita pitää toivomaani treenitahtia yllä, koska olen sairastellut. Ei mitään vakavaa, mutta sitkeää kurkkukipua, silmätulehdusta, poskiontelotulehdusta ynnä muuta kummallista ja itselleni varsin epätyypillistä kremppaa on ilmaantunut. Uskon, että tämä on kehoni reaktio siihen, että kalenterini on vain yksinkertaisesti ollut vähän liian täynnä ja keho on vaatinut lepoa tilttailemalla. Sairastelu ei ole tuntunut tietenkään ollenkaan kivalta, koska motivaatio treenata on poltellut ja muutakin tekemistä on ollut paljon. Sairastelun jälkeen eka treeni on myös tuntunut aika tylyltä, kun on joutunut toteamaan, että pöpöt ovat napanneet veronsa ja meno on takkuisempaa. Tämä on erinomainen kohta miettiä sitä tosiasiaa, että se mihin keskityt vahvistuu. Toisin sanoen: Keskity siihen mitä haluat, älä siihen mitä ET halua. Keskitynkö nurisemaan ja masentumaan sairasteluista ja hidasteista, vai suuntaanko energiani siihen mitä haluan: hyväkuntoisen, terveen kehon ja liikunnan ilon? 

Kanssani hikoilee usein innokas treenikaveri.

Ihmiskeho on upea ja viisas. Sen kuuntelu, siltä oppiminen ja sen kunnioittaminen myös tässä personal training -projektissa on ollut mielenkiintoista. Huomaan suhtautuvani tähän kuin mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan. Treeneissä kaikista parasta on tähän asti ollut kunnon kohoamisen lisäksi juuri kehotietoisuuden paraneminen sekä puhtaiden liikesarjojen oppiminen. Kun ammattilainen hinkkaa sumokyykkyäsi, ei ole vaaraa paikkojen hajottamisesta, liikekin tuntuu hyvältä ja menee perille. Valmentajallani Tuirella on myös taito toimia hienosti tilanteen ja asiakkaan mukaan sekä valita oikeat harjoitukset ja kysymykset oikeaan hetkeen. Olen ollut tyytyväinen myös kuntopiirityyppiseen treeniini, jota voin tehdä joustavasti working mom -elämääni soveltuvasti silloin kun minulle parhaiten sopii. Olemme sopineet Tuiren kanssa, että treeneistä on tarkoitus saada hyvää oloa ja energiaa, niistä ei ole tarkoitus tulla lisää stressiä. Sen vuoksi mittarina ei ole rasvaprosentti, vaan ennemminkin fiilis, vointi ja kunnon koheneminen. 

Ruokavalioasioissa olen treenien myötä oppinut sen, että ravinnossani on liian vähän proteiinia. Jos proteiinia saa treenatessa liian vähän, lähtee paino kismittävästi lihaksesta. Proteiinia suositellaan syötäväksi jokaisella aterialla eli esimerkiksi välipalaksi ei pelkkää hedelmää, vaan seuraksi myös muutama pähkinä tai vaikkapa raejuustoa. Smoothien sekaan olen humpsauttanut proteiinijauhetta, salaattien joukkoon ropsauttanut proteiinipitoisia siemeniä ja pähkinöitä.

Jokainen treenaa, elää ja syö juuri niin kuin itse haluaa ja eri jutut sopivat eri tyypeille. En vain voi olla ajattelematta, että mitäpä jos teeveestä tuutin täydeltä tänä päivänä tulevissa Hei, oletpas pullea -ohjelmissa lähdettäisiinkin enemmän sydämestä ja vähemmän suorittaen?  

Lupa juhlia

Luomiväriä, poskipunan tupsuttelua, kiharat ja uusi kolttu. Huulikiilto kruunaa kokonaisuuden, olen lähdössä LCF Life Coach-valmistujaisjuhliini! Vuosi sitten päädyin valmentajakouluun muutaman päivän varoitusajalla. Tämän jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että elämässä kannattaa tehdä nimenomaan niitä asioita, joista tulee hyvä tunne (miten yksinkertaisen nerokasta!). Vuoden kestänyt koulutus ja 125 valmennustuntia ovat nyt takana ja minulla on uusi ammatti. On aika kilistää rakkaiden opiskelijakollegoiden ja opettajan kanssa.  

Tutussa koulutustilassa Valmentamossa on satumainen tunnelma. Kynttilät palavat, suloiset sävelet soivat, hehkeät opiskelijakollegani hymyilevät. Ilmassa on todellista juhlan tuntua. Kysyn heiltä, mitä he vuodesta valmennusosaamisen lisäksi saivat? Saan vastaukseksi muun muassa vahvempaa itsensä johtamista, terveempää itsensä rakastamista ja suurempaa sisältä päin ohjautuvuutta.  

Itse koen saaneeni erityisesti uskoa itseeni ja selkeyttä tekemiseeni. Miksi itseluottamukseni sitten on vuoden aikana kasvanut? Siksi, että olen valmennuksissa ja niiden innoittamana sukeltanut entistä syvemmälle itseeni, oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani ja arvostamaan niitä. Olen tunnistanut ja purkanut vahingollisia uskomuksia ja työstänyt aikaisempaa rakentavampaa ajattelumaailmaa. Olen myös saanut turvallisessa ja lempeässä ympäristössä peilata itseäni muista ja se kuka olen, on entisestään vahvistunut.

 Ihana Iina valmistautumassa
jakamaan todistukset ja lähettämään meidät lentoon. 

Iina Lempinen, armas opettajamme, luovuttaa juhlallisesti todistukset yksi kerrallaan. Samalla hän lukee jokaiselle valmistuvalle palautteen, jonka muut opiskelukaverit ovat hänestä kirjoittaneet. Meistä kaikista löytyy niin monia upeita, kauniita asioita! On ihmeellistä, miten tunnistamme toisistamme hyvin samantyyppiset asiat. Olemme lopultakin aika avoimia kirjoja toisillemme, vaikka joskus saatamme kuvitellakin muuta. Joskus on vaikea hahmottaa omia vahvuuksiaan ja toisten sanat voivat huomattavasti kirkastaa käsitystä. Erityisesti meille suomalaisille kauniiden sanojen ja hyvän palautteen vastaanottaminen hämmentymättä ja vähättelemättä on haastavaa. Vähättelyn sijaan voisikin ottaa hyvän kiitollisena vastaan ja kohteliaasti vaikkapa tokaista: Ihanaa, kiitos, että ajattelet niin, kiitos, että huomasit! 

Tämä ryhmäkuva napattiin ekana koulupäivänä vuosi sitten. 

Vuoden koulutuksen jälkeen osaamme valmentamisen jalon taidon ja pystymme valmentamaan hyvin laaja-alaisesti yksilöistä erilaisiin ryhmiin ja organisaatioihin asti. En kuitenkaan näe Valmentamon valmentajakoulutusta pelkkänä ammattiin valmistavana koulutuksena, vaan myös tuettuna, sisäisenä matkana omaan itseen. Koulutuksesta on hyötyä omassa henkisessä kasvussa ja hyvinvoinnissa, vaikka ei aikoisikaan toimia valmentajana. Vuoden aikana tapahtuu muutos, mikä sinänsä on ihan loogista, elämässähän mikään muu ei ole varmempaa kuin jatkuva muutos. Mutta millainen tuo muutos on, se on kiinnostavaa. Toisissa meissä se näkyy kenties vahvempana, toisissa hiukan hienovaraisemmin. Ymmärrän, että sisäinen muutos heijastuu aina myös ulkoisesti. Valona tai varjoina kasvoilla, varmuutena kantaa itsensä ylväämmin tai painua taustalle, uskalluksena katsoa suoraan silmiin tai katseen pakoiluna, selittämättömänä hehkuna, säteilynä tai harmautena.

Opiskelijaryhmämme vuoden valmentajaopintojen jälkeen valmistujaispäivän juhlatunnelmissa. Koko jengi tuli vuoden aikana hyvin läheiseksi ja rakkaaksi. 

Juhlahumussa mietin, miten kiitollinen olen, että olen saanut ammatin, jossa saan olla tukemassa ihmisiä kohti heidän tavoitteitaan, unelmiaan, sielun toiveitaan. On kunnia-asia saada kulkea valmentajana ihmisen rinnalla, samalla itsekin alati oppien. On palkitsevaa olla etsimässä maailmaan ratkaisuja, olla omalta pieneltä osaltaan mahdollistamassa oivalluksia. Koen, että erityisen tärkeää on vuosien jälkeenkin säilyttää tämä aloittajan mieli: nöyrä, utelias ja innokkas. Haluan sitoa sen kauniisti kultalangoin asiakkaan ja oman itsen arvostamiseen. Haluan opetella entistä paremmin huomaamaan eteenpäin vieneet askeleet, niin muiden kuin omatkin. Juhlia ilonaiheita, kuten tänään näitä valmistujaisia ja täällä olevia upeita ihmisiä. Ei enää mekaanisia siirtymiä projektista toiseen, vaan korkkarit kattoon tai ihan yhtä hyvin hetki pyhässä hiljaisuudessa saunan lauteilla. Joka tapauksessa maailma saattaa toisinaan näyttäytyä ihan tarpeeksi harmaansävyisenä, joten kun sydän haluaa iloita ja alleviivata onnenhetket, annetaanhan sen tehdä niin.

Treeni - rakkaudenteko rapistuneelle keholle

Kehoni on temppelini.

Joskin viime vuosina yrittäjäarkeen, opiskeluihin ja perheen pyöritykseen yhdistettynä temppelini on ollut vähän rapistunut. Olen siitä valittanut ja listannut säännöllisin väliajoin syitä, miksi en valitettavasti voi liikkua, vaikka haluaisin. (Mikä muuten on sinun lempitekosyysi olla liikkumatta?)

Olen viime vuosina suuntautunut vahvemmin henkiseen puoleen, vaikka luonnollisesti kehokin on kaivannut huomiota, ajoittain suorastaan huutanut sitä. Vaikka olen hyvin tiennyt, että ihminen on kokonaisuus, liikunta ei vain valitettavasti ole mahtunut agendalleni. Harvakseltaan olen tosin rykäissyt tehoviikonlopun, jolloin olen jumpannut kuin sammakko tehosekoittimessa. Tällaisten päähänpistojen jälkeen olen nilkuttanut vielä päiviä jälkikäteen ja ihmetellyt kadonnutta liikunnaniloa.  

Sitten Joulupukki toi minulle hyvin yllättävän lahjan. Se oli personal trainer & life coach Tuire Havian valmennus puoleksi vuodeksi Kuntokompassin Personal Training Studiolla. Ei ole liioiteltua sanoa, että ällistyin. Vaikka monenlainen liikkuminen on ollut minulle lapsesta saakka mieluisaa, kuntosalit ovat tuntuneet varsin vierailta. Myös esimerkiksi ruoka-aineiden punnitseminen ja kaikenlainen fitness-pullistelu ovat saaneet ajattelemaan, että elämästä on tyystin kadonnut flow - tuo minulle niin tärkeä asia.

Mutta tarvitseeko sen olla niin? Murtuvatko ennakkoluuloni? Ja onko kolkyt ja risat "uraäidillä" ylipäätään realistista mahdollisuutta vaalia fyysistä hyvinvointiaan? Miten tällainen "hyvinvointihörhö" sopeutuu treenausmaailmaan? Tästä aion ottaa nyt selvää ja kertoa teillekin! Olen sopinut Kuntokompassin Personal Training Studion kanssa yhteistyöstä, jossa raportoin blogissa tunnelmistani treenien edetessä. Jaan teille myös timanttisimmat vinkit. Tervetuloa mukaan, jos sinua kiinnostaa mm. seuraavat asiat:

- miten löytää uudelleen kadonnut liikunnan ilo?
- miten sovittaa luontevasti liikkuminen omaan (usein täyteen) kalenteriin?
- miten tehdään tehokas kotitreeni JA sitoudutaan siihen?
- miten kasvissyöjä voi lisätä mahdollisimman luonnollisesti proteiinien määrää?
- miten syödään mahdollisimman prosessoimatonta ja puhdasta ravintoa myös treenatessa?

Haluan lähteä projektiin siitä lähtökohdasta, että hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Siis rapakuntoisenakin. Se saattaa kuulostaa omituiselta lähtökohdalta, koska usein elämänmuutosprojekteihin voi liittyä vahva tunne siitä, ettei nimenomaan hyväksy itseään sellaisena kuin on. En halua ajatella niin, vaan ennemminkin niin, että lähtemällä tähän projektiin teen hyvää, suoranaisen rakkaudenteon itselleni ja keholleni!

Valmentajani Tuire tuntuu juuri oikealta tyypiltä coachikseni. Teimme ensimmäisellä kerralla muun muassa kunto- ja liikkuvuustestejä sekä kehonkoostumusmittauksen. Määritimme myös tavoitteeni, jotka ovat:

• Saada positiivisia liikuntakokemuksia ja nauttia liikunnan mukana tuomista endorfiineista

• Liikunta säännölliseksi = sitoutuminen säännölliseen, tavoitteelliseen harjoitusohjelmaan

• Parantaa kestävyys- ja lihaskuntoa sekä kiinteytyä

Nyt olen saanut ensimmäisen kotitreeniohjelman, jota lähden toteuttamaan. Kävimme liikkeet Tuiren kanssa huolellisesti yhdessä läpi, joten minulla on ihan varmat vibat kyykyistä, mittarimadoista ja supermiehistä. Hieno juttu on, että kotitreeniä varten en tarvitse muita välineitä kuin käsipainot, jotka meiltä löytyykin. Treenien ajoitukset on nyt kokeiltava erikseen, että mihin vuorokaudenaikaan ne parhaiten soveltuvat. Olen myös pitänyt muutaman päivän ravintopäiväkirjaa, jotta saamme selville miten ruokavaliota olisi hyvä muuttaa. Siihen palaamme myöhemmin!

Ihan uutta ja ihmeellistä edessä, mutta tunnen olevani hyvissä käsissä.

Kuten valmennuskoulussa olen oppinut: älä valita, ala valita.

PS. Mikäli sinua on vaivannut samanlainen lorvimato liikunnan suhteen ja haluat muutoksen, lähde mukaan treenaamaan!

Palasia sinusta ja minusta

Sharing is caring on eräs lempifraasini. 

Miksi syvimpien ajatusten ja tunteiden jakaminen on joskus niin vaikeaa? Mitä tapahtuu, jos antaisin tämän palasen itsestäni sinulle, teille kaikille? Tuomitsisitteko minut? Jatkaisitteko olkaa kohauttaen matkaanne?  Vai antaisitteko sille mahdollisuuden koskettaa?  

Monet pohtivat nyt isoja asioita. Maailmanmeno mietityttää, suuret kysymykset ja tunteet vellovat pinnan alla. 

Liian usein päätämme olla hiljaa, kun voisimme vain jakaa. Ilman taka-ajatuksia, odotuksia, sen kummempaa leimaa tai tarvetta vaikuttaa toiseen. Heart to heart. Tänään olen oikeasti ajatellut näin. Kokenut noin ja ihmetellyt tuota. Iloinnut tästä, surrut tuota, kadehtintut noita. Tuntenut osapuilleen näin.

Lähde: Reddit.com

On jännä juttu, että kun elämässä on vaikeuksia, tuntuu siltä, että on maailman ainoa ihminen, jolla on juuri tämä ongelma. Miten helpottavaa silloin on kohdata vertaisensa, jakaa ajatuksia. Ja toisaalta, miten koko universumi laulaa, kun kaksi samasta asiasta iloitsevaa yhdistyy! Jakamalla vain pienen palan todellisesta itsestämme, jonkun muun ei kenties tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan. Hän saattaa saada kaipaamansa tuen seuraavan haparoivan askeleen ottamiseksi. 

Kyse ei ole koko elämänsä avaamisesta maailmalle, vaan siitä, että emme enää piilota todellista itseämme tuomitsemisen pelossa. Totuudessa on syvin resonointipinta. 

Sosiaalisen median myötä jakaminen on toki lisääntynyt. Tämä on meille kaikile mahdollisuus ja verkko on näyttänyt yhdistävän voimansa jo monta kertaa. Se on myös kirjava, hälyinen ja vaativakin maailma. Saamme yhdessä opetella viestimmekö sydämestä vai egosta. Saamme valita annammeko sen tuoda meidät lähemmäs toisiamme vai työntää yhä kauemmas toisistamme. 

Ehkä tänään jakaisimme tavalla tai toisella pienen palan sydämestämme? Uskon, että sen saa monin verroin takaisin. 

Lähde: pinterest

  

Salainen unelma

Vuoden kestänyt valmentajakoulutukseni alkaa olla kalkkiviivoilla. Jos läpäisen loppukokeen ja saan lisäksi kaikki 125 harjoitusvalmennustuntia kunnialla tehdyksi tammikuun loppuun mennessä, juhlistan helmikuussa ihanien opiskelijakollegoideni ohella LCF Life Coachiksi valmistumista.  

Ai että mitkä ovat nyt fiilikset? No ihanat ja kiitolliset! Tajusin juuri, että jokainen kouluaamu olen lähtenyt hymyillen kouluun, vaikka opiskeluaikataulujen sovittaminen työn, perheen ja harjoitusvalmennusten kanssa on ollutkin välillä kuluttavaa. Uskallan lausua, että tämä valmennuskoulu on ollut paras koulu missä ikinä olen ollut. Sen lisäksi, että olemme kulkeneet matkan monipuolisiksi valmentajiksi, olemme kulkeneet yhdessä ja erikseen myös omaa henkistä matkaamme valmennuksen tukemana. Koulupäivien aikana olemme valmentaneet toinen toisiamme. Harjoituksissa päästään vuoden aikana melko syvälle ihmiseen. Tällä matkalla on vuodatettu ilon, kivun, surun ja helpotuksen kyyneleitä.   

Sininen aamuhetki koulumatkan varrelta.

On ollut kiitollista todistaa vuoden aikana tapahtunutta muutosta ryhmässämme. Henkiset muutokset eivät voi olla näkymättä myös ulkoisesti. Ryhmässä on todistettu muun muassa parinkymmenen kilon painonpudotusta, sisäistä säteilyä, selkeämpää ja varmempaa ulosantia, jämäkämpiä rajoja, kauniimpaa tapaa puhua itsestä... Otimme vuosi sitten opintojen alussa yhteiskuvan ja uusi kuva on tarkoitus ottaa valmistujaispäivänä. Onkin aika jännää, miltä nuo kuvat mahtavat näyttää rinnakkain. Olen saanut luvan julkaista ennen ja jälkeen -kuvamme blogissani, joten odottakaas vain :) 

Omaa muutosta on joskus hankala nähdä, mutta koen saaneeni itseeni ja tekemiseeni paljon lisää luottamusta ja selkeyttä. Perustaessani Intuition puolitoista vuotta sitten, koin vahvasti, että siitä puuttuu palanen. Minulla ei ollut käsitystä mikä tuo puuttuva osa olisi, mutta minulla oli kuitenkin vahva fiilis, että se kyllä löytyy. Intuitio starttasi pelkällä viestintäpalvelulla ja niinhän siinä kävi, että valmennus oli tuo puuttuva puolikas. Nämä kaksi palvelua nivoutuvat nyt yhteen ja niiden kautta pystyn luontevasti hyödyntämään osaamistani ja vahvuuksiani. Ratkaisukeskeisyys, kyky tunnistaa toisten vahvuudet, konkreettisuus, kuunteleminen ja ihmisten palveleminen. Nyt olen saanut aivan uudenlaisen rakenteen sekä työkalut tämän työn tekemiseen. 

Diippiä pohdintaa valmentajan ydintaidoista ja etiikasta Valmentamon koulutustiloissa. Kuva: Iina Lempinen.

Viimeisellä lähiopetusjaksolla opiskelimme valmentamista puhelimen ja verkon välityksellä sekä kertasimme valmentajan ydintaitoja ja etiikkaa. Lisäksi teimme erään voimallisen, kouluttaja Iina Lempisen kehittämän harjoituksen, jossa esiin nostetaan syvimmät unelmat. Tarkoitan sellaista salaista unelmaa, joka sinullakin on. Se on se unelma, jota et ehkä ikinä kunnolla ole tunnustanut edes itsellesi, puhumattakaan siitä, että olisit paljastanut sen muille. Se on se unelma, joka on tuntunut aivan liian suurelta pintaan päästettäväksi. Tuo unelma nousi harjoituksessa esiin meillä jokaisella. Omani tuntui aluksi juuttuvan kurkkuun, sydän hakkasi ja keho tärisi. Näin suureen unelmaan liittyy yleensä pelkoa, häpeää tai muita sen kaltaisia tunteita, eikä salaisen unelman itselleen "tunnustaminen" ole helppoa. Koska asioiden ääneen lausumisella on kuitenkin valtava voima, päätimme jakaa toisillemme nuo unelmat. Olen niin ylpeä koko jengistä, että teimme sen! Ja miten kaunista se olikaan! En voi olla hämmästelemättä sitä, millainen valo syttyy ihmisen kasvoille, kun hän puhuu suuresta unelmastaan. Oli myös helpottavaa huomata, että salaiset unelmat tuntuivat meistä muista täysin luonnollisilta ja juuri oikeilta. Iinan näkemyksen mukaan tällöin olemme lähellä niin kutsuttua elämäntehtäväämme.

Minun salainen unelmani liittyi siihen miten työtäni teen: haluan tehdä työtäni suuremmassa mittakaavassa ja entistä näkyvämmin. Tähän mennessä olen tiedostamatta rajoittanut itseäni, mutta unelmassani olin näkyvämmin ja rohkeammin esillä, luontevasti ja ilman pelkoa. 

Mikä sinun salainen unelmasi on?

Jos tekisit 15 minuuttia työtä unelmasi eteen päivittäin, missä olisit vuoden päästä?

PS. Blogin Facebook-sivuilla on vielä hetken aikaa käynnissä arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Anne Karilahden Vapaaksi kiloista - laihdu mielelläsi -kirjan. Käyhän kurkkaamassa ja osallistu!

PPS: Jos valmennusopinnot kiinnostavat, voit lukaista myös aikaisempia postauksiani opiskeluvuodesta kuten esimerkiksi Minustako life coach?, Annatko timanttisi loistaa? ja Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen.

Vinkkidiggarin paljastukset

Hyvä vinkki on parhaimmillaan kuin lahja. Se piristää päivän ja parantaa jollakin tavalla elämänlaatua. Hyvä vinkki ei myöskään vahingoita muita ihmisiä tai luontoa. Päätin kasata omat sekalaiset arkielämän vinkkini kiitokseksi kuluneesta vuodesta sinulle rakas lukija. Vinkkikimarani on kirjava, kuten on elämä itsessäänkin. Kaikki ei tietenkään toimi kaikilla, mutta toivottavasti joku vinkeistäni palvelisi sinuakin. Tai kenties sinä voisit jakaa oman arkielämää ilahduttavan vinkkisi muille? Sharing is caring - pistä rohkeasti omasi jakoon kommenttikentässä! 

Tässä omien vinkkieni all stars, ole hyvä: 

1. Lorauta pyykkikoneeseen huuhteluaineen sijasta etikkaa. Etikka raikastaa ja kirkastaa pyykin luonnonmukaisesti ja edullisesti. Lisäksi etikka auttaa pesukonetta säilymään ehjänä. Opin kikan asuessamme Ranskassa, missä vesi oli kalkkipitoista ja olisi tuhonnut pesukoneen ilman etikkaa. Etikka ei jätä pyykkiin tuoksua, mikäli sitä on vain loraus. Mikäli et halua suolakurkkuefektiä, kannattaa aloittaa ensin pienemmällä määrällä ja kokeilla mikä määrä on hyvä. Lisätuoksua pyykkiin saat tipauttamalla sekaan muutaman tipan eteeristä öljyä. Omia suosikkejani esim. laventeli ja monet kukkatuoksut. 

Kokoelma eteerisiä öljyjä.

2. Smoothie on helppo, terveellinen ja nopea koko perheen aamu- tai välipala. Smoothien sekaan on kätevä "piilottaa" erityisen terveellisiä ainesosia (marjat, vihannekset, vihreä), joita kohtaan lapsilla saattaa esiintyä ajoittaista vastarintaa. Miksaa halutessasi sekaan pakurihauduketta, mehiläisen siitepölyä (mikäli ei ole siitepölyallergiaa), chia-siemeniä jne. Yksi loistava, edullinen ja superterveellinen vinkki on myös luuliemi. Olemme keitelleet sitä mm. poron luista. Pitämällä huolen, että lapsetkin saavat ravintotiheää ruokaa, pysyy vastustuskykykin kunnossa eivätkä tautikierteet piinaa! Lainaan herra Hippokraten sanoja vuodelta 400 ekr: "Ravinto olkoon lääkkeesi". Jeah!

3. Mausta jugurttisi itse. Mikäli käytät maitotuotteita, suosi kaupan sokeristen ja lisäaineita sisältävien valmiiden jugurttien sijaan luonnonjugurttia (luomuna toki). Mausta se mielesi mukaan itse marjoilla, hedelmillä, siemenillä ja / tai pähkinöillä. Myös avokado toimii! Mikäli kaipaat lisämakeutta, lisää pari tippaa kotimaista hunajaa. Jos lapsesi vierastavat marjojen koostumusta, testaappas marjajauheita! 

4. Hoida herkkää ihoa kookosöljyllä ja sheavoilla. Mikäli oma tai lapsesi iho on herkkä tai haluat muuten vain vähentää kemikaalikuormaa, suosittelen kokeilemaan kookosöljyä ja sheavoita. Itse käytän kookosöljyä meikinpoistoaineena ja se on ehdottomasti paras aine poistamaan meikit hellävaraisesti. Kookosöljyä lorautan myös esimerkiksi lasten kylpyveteen ja lasten iho pysyy pehmeänä pakkasillakin. Ihon kuiviin alueisiin ja ihottumiin oiva tuote on puhdas shea-voi. 

5. Merkitse asiat muistiin Evernotella. Päässä pörrää monta asiaa ja muistilaput katoilevat. Evernote on näppärä ja ilmainen muistiinpano-ohjelma, jossa muistiinpanot pysyvät tallessa ja järjestyksessä. Pystyt luomaan sinne kansiorakenteen sekä tägäämaan avainsanat hakua helpottaaksesi. Saat Evernoten auki mistä vain kirjautumalla palveluun. Itse olen jo pitkään kerännyt sinne kaikki muistilistat, reseptit jne. Lisäksi hyödynnän sovellusta myös Intuition CRM:nä.

6. Tunne kiitollisuutta ja tulet samalla lisänneeksi ihanien asioiden määrää elämässäsi. Arki voi mennä joskus tarpomiseksi, mutta asioiden taakse näkeminen helpottaa. Jos pyykkivuori ketuttaa, pysähdy miettimään syitä MIKSI peset pyykkiä: sinulla on ylipäätään vaatteita, joita pestä ja vieläpä pesukone, joka pesee. Kenties sinulla on myös rakkaita ihmisiä, joiden pyykkiä peset? Ohjaa itsesi näkemään asioiden taakse ja keskity niihin asioihin jotka ovat hyvin. Pieni kiitollisuusharjoitus on myös ihana "iltasatu" lasten kanssa. Käykää läpi kaikki asiat, joista päivän aikana on voinut tuntea hyvää oloa ja kiitollisuutta. Uni tulee hymy huulilla ja lapsi oppii huomaamaan aidosti arvokkaat asiat elämässään. 

7. Suosi luonnonmukaisia siivous- ja puhdistusaineita. Lapset leikkivät lattialla, lääppivät ja nuoleskelevat kaikkia pintoja. Ryhdyin lähinnä tämän vuoksi alun perin käyttämään luonnonmukaisia puhdistusaineita. Sittemmin olen tajunnut, että ei ole olemassa YHTÄÄN hyvää syytä miksi en käyttäisi ekologisia puhdistusaineita. Ne ovat aivan yhtä tehokkaita kuin synteettiset aineet, suunnilleen samanhintaisia ja lisäksi ne luovat huomattavasti turvallisemman kotiympäristön. Myös tuoksu on usein miellyttävämpi eikä pistävä ja päänsärkyä aiheuttava, kuten synteettisissä aineissa. Tämän lisäksi ekologiset tuotteet eivät kuormita ympäristöä. Jos joku asia on hyväksi luonnolle, se on hyväksi myös meille ihmisille.  

8. Flunssa iskemässä? Juo litra vettä. Tämän vinkin olen saanut ystävältäni, joka on lastentautien erikoislääkäri. Vinkki on toiminut käytännössä jo monta kertaa. Ensimmäisten flunssaoireiden ilmaantuessa tempaise litra vettä mahdollisimman yhteen putkeen. Tämä aktivoi kehon immuunipuolustuksen ja auttaa kehoa "huuhtomaan" pöpöt pois. Sovellan samaa myös lapsille, mutta pienemmässä mittakaavassa ja lasten omaan tahtiin. Jos flunssaoireita tulee, lapselle voi antaa kivan vesipullon ja kannustaa hörppimään vettä vaikka jonkun leikin varjolla. Pulloon voi sujauttaa killumaan myös kurkunpalan, marjoja, jäitä tmv. jotta hommasta tulee vielä astetta jännempää. Nielemisliike auttaa myös korvatulehduksissa vähentämään painetta korvasta. 

9. Luonnonmukainen punkkikarkote koirakaverille. Apteekin punkkikarkotteet ovat suorastaan hämmentävän heviä kamaa. Minun ei ainakaan tee mieleni laittaa koiraan esimerkiksi sellaista ainetta, jonka jälkeen tulee välttää kontaktia koiraan. Punkinestoon toimivat hyvin myös luonnollisemmat keinot, ja luonto, kukkaro sekä karvahäntä kiittävät. Meillä on tepsinyt hyvin piparminttukarkote.  

Voisiko näistä vinkeistä olla jeesiä myös muille? Mitä sitä hyvää panttaamaan, laita ihmeessä juttu jakoon myös frendeille!

Kiitos, että olet ollut seuraamassa sydäntä vuonna 2014 <3 Jatketaan ensi vuonna!

PS. Sydäntä seuraten -blogin Facebook-sivut tarjoavat inspiraatiota, valoa ja uusia ajatuksia päivääsi.

PPS. Intuition Facebook-sivuilla kuulet muun muassa ekana uusista hyvää tekevistä valmennuksista ja saat innostusta ja vinkkejä parempaan viestintään.

Lämpimästi tervetuloa messiin! 

PPS. Ehkä haluat lukaista myös aiemman postaukseni Lastenkutsut terveellisempään malliin?  

Työelämässä ihminen unohtunut

Uutiskynnys ei taida ylittyä lausumalla, että monissa tämän päivän organisaatioissa voidaan aika kehnosti. Vuosittain järjestetään pari motivaatiopäivää, käydään keilaamassa ja Tallinnanristeilyllä. Sitten ihmetellään; mikä on kun ei auta? Moni tuntee olevansa tuuliajolla. Ei tiedetä mitä pitäisi tavoitella. Ei osata nimetä omia vahvuuksia. Ei pystytä kertomaan, miksi aamuisin ylipäätään noustaan sängystä ylös ja lähdetään töihin (rahaa lukuun ottamatta, mutta sehän ei suurimmalle osalle riitä). Monet tuntevat henkistä arvottomuutta. Joku totesi, että olo on kalskea kuin hyödykkeellä. 

Ei tämä itkuvirsi kuitenkaan yksipuolinen ole. Yrittäjänä ymmärrän hyvin myös sen, että työnantaja haluaa saada henkilöstöstään parhaan mahdollisen hyödyn irti. Tottakai, sitä vartenhan henkilöstö on palkattukin! Myös työnantajapuolella on ihminen, jonka paineet vielä korostuvat tiukassa kilpailu- ja taloustilanteessa. Tuuliajolla seilaava stressaaja, jonka motivaatio on maanpaossa, ja joka ei hyperventiloinniltaan pysty priorisoimaan, ei varsinaisesti ole työnantajankaan salainen haave. Tilannetta ei  siis voi luonnehtia win-win-tilanteeksi kenenkään puolelta.

Koneisto tuntuu jylläävän niin, että kaiken keskiössä oleva ihminen on unohtunut. Kirkkaimmassa valokeilassa paistattelevat tuottavuusluvut, excelit ja käppyrät. Tuoreen väitöksen mukaan ihmiset kaipaavat nimenomaan lisää inhimillisyyttä työelämään. Olemme tuntevia, oivaltavia olentoja. Se millainen tunnelma työpaikalla vallitsee, vaikuttaa valtavasti siihen, miten tuottavasti ja luovasti työskentelemme. 

Mutta tästähän ei suunta voi olla kuin ylöspäin! Luin Kauppalehdestä tuoreen uutisen "Yhä useampi yritys saa avun valmennuksesta". Usein nerokkaimmat asiat ovat yksinkertaisia. Valmennuskin perustuu yksinkertaisesti siihen, että tarvittava informaatio löytyy valmennettavalta itseltään. Ammattitaitoinen valmentaja auttaa erilaisten valmennusmetodien avulla valmennettavaa hahmottamaan selkeän kokonaiskuvan tilanteestaan, tavoitteistaan ja toimintasuunnitelmastaan, ja tukee matkalla eteenpäin. Oman mutu-tuntumani mukaan tämän päivän ihmiselle nimenomaan valmennus on oivallinen tapa vaikuttaa. Se on tasavertaista, tuettua ja eteenpäin vievää yhteistyötä, jossa ihmisen koko potentiaali pystytään paremmin hyödyntämään, ja hän itse pitelee käsissään onnensa avaimia. 

Tältä näyttää valmennussskoulussani! Kuva Valmentamon LCF Life Coach -koulutuksesta. 

Valmennuksessa syntyy oivalluksia. Oivalluksissa puolestaan on valtava eteenpäin vievä voima. Mitä jos yhtäkkiä oivaltaisitkin, että pystyt säästämään uudelleenjärjestelyillä kaksi tuntia lisää aikaa päivääsi? Tai täysin uuden tavan hyödyntää omia vahvuuksia työssäsi? Tai kenties aivan uuden katsantokannan siihen, miksi aamuisin ylipäätään lähdet töihin? Jokainen joka on joskus oivaltanut jotakin tietää, että oivallukset ovat todellakin jotain tavoittelemisen arvoista. 

Systeemin parantaminen vaatii toki monia asioita, mutta uskon valmennuksen olevan yksi oivallinen työkalu prosessissa. Yritysten johtajat toivovat suurempaa aloitteellisuutta organisaatioltaan ja vahvempaa itsensä johtamista. He toivoivat myös henkilökohtaisten tavoitteiden kirkastamista. Tutkimuksen mukaan coaching nimenomaan auttaa kohdentamaan yksilön vastuuta oikein ja vähentämään ylöspäin delegointia päätöksenteossa.  

Asiat, luvut ja käppyrät eivät tee työtä, mutta ihmiset tekevät. Fokus tarvitaan nyt ihmiseen. Kun ihminen voi hyvin ja suuntautuu eteenpäin, hänellä on energiaa työskennellä, antaa parastaan. Kun hän tunnistaa ja hyödyntää vahvuutensa, hän kokee onnistumisen iloa ja innostusta. Kun yksilötasollakin tavoitteet on kirkastettu, hän kykenee suunnittelemaan, priorisoimaan ja toimimaan laadukkaasti. Tällöin myös organisaatio saa käyttöönsä todellista arvoa. 

Maailmalla monet perinteisten alojenkin suuryritykset tarjoavat henkilöstöetuna kokonaisvaltaista coachingia. Jos ihminen voi hyvin niin työssä kuin vapaalla ja on motivoitunut huolehtimaan itse hyvinvoinnistaan ja menestyksestään, millaisia työtuloksia voimme silloin odottaa?

PS. Saatat kenties tykätä myös tekstistä Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen. 

PPS. Tervetuloa seuraamaan Facebookissa myös Valmentamoa sekä valmennus- ja viestintäyritys Intuitiota!