Matkalla life coachiksi: Rupisammakko ja vapauttava oivallus

Jos joku toinen ihminen neuvoo sinulle jotain, uskotko? Sisäistätkö neuvon omaan elämääsi? Minä en, kovin helposti ainakaan. Ihminen oppii oivaltamalla itse. Oma oivallus on voimakas kokemus, jolla muutetaan suuria asioita, kokonaisia ihmiselämiä. Oivallukset ovat oikeastaan aika hemmetin arvokkaita juttuja! Ne nousevat sisäisestä tiedosta. Olen huomannut, että niitä nousee aina vain enemmän, kun luottaa niiden ilmaantumiseen ja omaan sisäiseen tietoonsa. Oivallukseen ei välttämättä tarvita sitä, että kävisi itse läpi jotain järisyttävää. Oivaltaa voi myös esimerkiksi tarkkailemalla muita ihmisiä, peilaamalla itseään heistä.  

Oivalluksia syntyy, kun on osaavan life coachin valmennettavana. Lisäksi niitä näyttää syntyvän silloinkin, kun itse valmentaa. On hyvin mielenkiintoista, miten tämä metodi oikein käytettynä antaa niin paljon ja yllättää. Alan vakuuttua, että vastaukset löytyvät ihan oikeasti jokaisen omasta sisäisestä tiedosta, mutta aina niitä ei osaa / jaksa itse kaivaa esiin. Tai sitten niitä ei ole vielä valmis katsomaan. Esiin nousevat rupisammakot ja prosessi itsensä kanssa voivat tuntua pelottavilta. 

Värikyniä ja tyynyjä. Molemmat ovat tärkeitä työkaluja valmentamisessa. 

Prosessilla tarkoitan niiden asioiden työstämistä, jotka ovat oman elämäntilanteen ja kasvun kannalta ajankohtaisia (lue lisää aiheesta). Kyse on näkemykseni mukaan siitä, että nostamme omia rupisammakoitamme paistattelemaan päivänvaloon, kohtaamme ja hyväksymme ne. Kaksi kuukautta life coachingia opiskelleena koen, että juuri tässä valmentamisella on valtava vaikutus. Se on oivallusten etsimistä ja tietoisen kasvun tukemista, jolla on elämänlaatua kohentava vaikutus. Oivallusten myötä pääset antamaan rupisammakollesi suukon, jolloin tapahtuu jotain kaunista ja voimaannuttavaa - se muuttuu vahvuudeksi.  

Oman prosessin ja valmennuskoulutuksen myötä olen oppinut sanomaan omat "heikot kohtani" avoimemmin ääneen. Olen oppinut olemaan häpeilemättä sitä tosiasiaa, että olen keskeneräinen (lue lisää aiheesta) ja pieninä, ohikiitävinä hetkinä olen jopa saattanut pitää rupisammakoitani ihanina. Usein jo pelkästään se, että edes tiedostaa jollakin elämänalueella olevan työstettävää, on valtava askel eteenpäin. Olo alkaa helpottua heti, kun asian sanoo ääneen. Samalla tuleekin jo aloittaneeksi matkan kohti vapauttavaa oivallusta.

Valmentajalla on paljon erilaisia metodeja käytössään, joilla hän auttaa valmennettavaa kohti oivallusta. Ja kun oivallus sitten tulee, putoaa harteilta paino, sydämestä puristus ja jopa kasvotkin kirkastuvat. Näin koin ja tunsin ihan selvästi viime kerralla, kun teimme toisillemme harjoitusvalmennuksia. Tunnen olevani onnekas, kun saan käydä läpi omaa prosessiani koulutuksen ja valmennuksen tuella. Tunnen suurta kiitollisuutta myös siitä, että saan opetella auttamaan toisia omalla polullaan.

Kognitiivinen kolmio: ajatus > tunne > toiminta. Mitä tapahtuu, jos vaihdat ajatuksesi?  

Koen, että pussaamalla omia rupisammakoitamme rohkeasti, tietoisesti ja ennakkoluulottomasti, teemme valtavan rakkauden teon itsellemme. Eihän se aina niin houkuttelevaa hommaa ole, mutta ihanaa opettajaamme lainatakseni veden pintaan pyrkivien rantapallojen painaminen pinnan alle se vasta työlästä ja rankkaa onkin! On tuskallista lakaista epäkohdat, kipu ja tyytymättömyys maton alle ja pakottaa hymynaamari kasvoilleen. Henkinen epätasapaino vaikuttaa luonnollisesti suoraan myös kehomme hyvinvointiin. Yksi tärkeimmistä asioista, joka on noussut ainakin omassa prosessissani esiin on itsensä rakastaminen ja hyväksyminen rupisammakkoineen päivineen, ihan aikuisten oikeasti. Luulin, että sen homman kelvollisesti osasin, mutta nyt olen tajunnut, että siihenkin liittyy asioita, joihin kannattaa kiinnittää tietoisesti extrahuomiota. Tästä aiheesta on tulossa oma postauksensa!

Mistä sitten tietää, mitä asioita kannattaisi lähteä itse työstämään? Hiljentymällä ja kuuntelemalla itseään ja tunteitaan. Dalai Lamaa lainaten: Meditoi joka päivä 15 minuuttia, mutta jos olet kiireinen, meditoi 30 minuuttia. (Jos kavahdat sanaa meditointi, tämän voi mielestäni soveltaa niinkin, että yritä olla itsellesi läsnä ja rauhassa tuo aika.) Muista myös iloita ja kiittää jokaisesta oivalluksesta ja pusun saaneesta sammakosta. Ne ovat jättiaskeleitasi eteenpäin!

Tähän loppuun haluan jakaa teille vielä pienen harjoituksen, jolla voit lisätä positiivisia tunteita elämääsi. Niitähän tarvitaan aina ja etenkin silloin, kun elämä tuntuu olevan pelkkää rupisammakoiden kansanjuhlaa! :)

Positiivisen tunne-elämän luominen (copyright Valmentamo): 

- Sulje silmäsi. Hengitä syvään sisään ja ulos muutaman kerran. Anna hengityksesi rauhoittaa ja rentouttaa kehoa ja mieltäsi. Anna kehosi rentoutua vähitellen päästä varpaisiin…

- Anna nyt mieleesi nousta kolme sellaista tunnetta, joita haluaisit kokea elämässäsi enemmän. Mieti sitten millaisten asioiden tekeminen auttaa sinua kokemaan kyseisiä tunteita elämässäsi? Entä millaisten ihmisten tapaaminen?

Voit nyt avata silmät.

- Rakenna seuraavaksi paperille toimintasuunnitelma, joiden avulla voit luoda kyseisiä tunteita elämääsi. 

Luomme erilaisia tunteita elämäämme niin ajatustemme kuin toiminnankin kautta. Tunnetiloja voi luoda esimerkiksi kiinnittämällä huomiota positiivisia tunteita tuottaviin asioihin tai tekemällä mukavia asioita. Tunnetiloja voi aktivoida myös esimerkiksi musiikin, paikan, harrastamisen, värien, lukemisen, ihmisten ja visuaalisten nautintojen avulla. Tunteen voi myös valita. Voit valita juuri nyt olla onnellinen. 

* Yhteistyössä Valmentamon kanssa. 

PS. Käykäähän tykkäämässä ja osallistumassa keskusteluun Sydäntä seuraten -blogin Facebook-sivuilla! Jaan siellä blogipostausten lisäksi myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin teemaan liittyviä ajatuksia, vinkkejä, tutkimuksia ja muuta inspiroivaa & mielenkiintoista.