Hyvän olon vinkki: roinat kiertoon

Nyt se iski. Kaikki on puunattava, komerot vapautettava käyttämättömien tavaroiden painolastista ja pinnat paljastettava pölykerrosten alta. Koti tuuletettava, raikastettava ja saatava energia virtaamaan vapaammin. Vaikka en aina siivouksen ylin ystävä olekaan, yritän nähdä positiiviset puolet: kiitos kaunis kevätvalo, että paljastat tahmaiset kädenjäljet ovissa, pikkuisten nenien kuvat ikkunalaseissa ja koirankarvat lattialla. Kiitos, että inspiroit minut tarttumaan rättiin ja röykkiöihin.  

Ihmisellä on keskimäärin 10 000 tavaraa. Tarkoittaako tämä siis, että meillä voisi nelihenkisenä ja koirallisena perheenä olla 40 000 tavaraa? Gulp! Laskeminen olisi varmasti hyvää karmajoogaa, mutta tyydyn tunnustamaan itselleni, että liikaa sitä joka tapauksessa on. Ihan liikaa, vaikka olemme jo vuosia tietoisesti vähentäneet hankintoja ja laittaneet kamaa kiertoon. Kuitenkin keittiön hyllykkö pursuaa poikkeuksetta mainospostia. Lasten lelut valtaavat alati lisää asuintilaa. Paperikasoja, joissa SAATTAA olla tärkeitä papereita lojuu päämäärättömästi siellä täällä. Vaatteet eivät meinaa mahtua kaappiin, vaan kurkottavat röyhkeästi laatikoista ja kaapinovien välistä. Mieheni johtoniput ja elektroniset nippelit lojuvat käyttämättöminä kaapin perukoilla.   

Pikkuautoja silmin kantamattomiin. (Eivät aina esiinny näin siisteissä jonoissa.)

Oli aika, jolloin rankan työpäivän jälkeen painelin ostamaan kengät ihan vain tarjotakseni itselleni jotain lohtua. Vaikka ostokäyttäytymiseni on noista ajoista muuttunut, parannettavaa varmasti vielä on. Siitä muistuttavat kasaantuneet tavarat, jotka ahdistavat. Joka kerta, kun ajatukseni kulkeutuvat kellarin, jonka pysähtyneessä hiljaisuudessa lepäävät vuosien saatossa muumioituneet kamppeet, tunnen nousevan ketutuksen kehossani. Energia on siltä osin tukossa odottaen tomeraa, siivousintoista vapauttajaansa. 

Raivausinnolla on monia positiivisia vaikutuksia. On lohdullista ajatella, että joku saattaa ihan oikeasti tarvita niitä kamoja, joita makuutan kellarissa tai kaapin perällä. Monet DIY-talentit loihtivat kierrätystavarasta superhienoja ja käyttökelpoisia juttuja. Suurimman palveluksen teen kuitenkin uskoakseni itselleni. Se tunne kun saa esimerkiksi vaatekaapin siistiksi: jotain tuntuu myös henkisellä tasolla lähtevän pois, taakka kevenee, virtaa paremmin! 

Tai sitten voi vain nauttia kevätauringosta ja jättää touhuamisen muille. Kas näin.

Tässä kolme omasta mielestäni loistavaa vinkkiä operaatio kodin raivaukseen. Yksi: käy jokaisen tavaran kohdalla sisäinen keskustelu itsesi kanssa: tuoko tämä tavara minulle iloa ja hyvää energiaa? Jos vastaus on ei, laita kiertoon. Jos kyllä, säilytä. Laita vaikka silmät kiinni ja hiljenny hetkeksi, jos päätös tuntuu vaikealta. On hyvä muistaa, että jos säilytät velvollisuudentunnosta tai syyllisyydestä kummin kaimalta saatua posliinikukkoa, kyseinen tavara muistuttaa joka kerta tuosta syyllisyyden tunteesta. Not nice.

Toinen hyvä vinkki on, että aina kun tuot kotiisi jotain uutta, laita jotain myös samalla kiertoon. Kolmas tipsi on tehdä joka päivä vähän. Minulle on joskus käynyt niinkin klassisesti, että olen kiskonut vaatehuoneen sisällön lattialle ja siinä vaiheessa inspiraatio on sitten lopahtanut. Tee duunia vaikka 15 minuuttia päivässä, jos sinua epäilyttää, jaksatko puurtaa koko vaatehuoneen kerralla loppuun asti. 

Rakastan kauniita asioita, eikä täysi askeesi tunnu ainakaan tänään ihan omalta jutulta. Joku roti tässä hommassa on kuitenkin itselle pidettävä. Hyvin usein kaupan hyllyllä kauniina kiiltänyt tavara tuntuu muuntuvan heti kotiutuessaan roinaksi. Sitä paitsi muutamat huolella valitut tavarat, jotka ovat tunnearvoltaan suuria, aidosti tarpeellisia ja/tai omaa silmää miellyttäviä pääsevät paljon paremmin oikeuksiinsa, kun ne eivät päädy roinan ympäröimäksi. Olen usein miettinyt, että saman tien, kun kävelen kaupasta ulos uuden tavarani kanssa, sen rahallinen arvo romahtaa niin, että korvissa kohahtaa. Tästä ainakin itse olen saanut raadollista todistusaineistoa kirppiskeikoilla, kun olen päätynyt myymään hyviä / uusia tavaroita puoli-ilmaiseksi. 

Kun suuren ja hikisen työn jälkeen olen jättämässä roinakassiani kierrätyskeskukseen yritän oikein alleviivata itselleni tuon helpotuksen tunteen. Hengitys virtaa, hartiat tuntuvat kevyiltä, mielikin on kuin höyhen. Tätä hetkeä on hyvä muistella seuraavan kerran, kun mietin kaupassa ostanko vai en. Your trash is someone else's treasure.