tiistai 1. maaliskuuta 2016

Method Ellun kana


Elämme tavoitteellisessa maailmassa. Omasta mielestäni tavoitteellisuus on oikein hyvä juttu, kunhan sen pystyy pitämään kaukana suorittamisesta. Tämä tasapainoilu ei aina olekaan ihan helppoa, etenkin kun ympäröivä yhteiskunta tuntuu tahkoavan väsymättä 24/7.  

Luonto kuitenkin hengittää sisään ja ulos. Talvella se nukkuu ja kerää voimia, keväällä se puhkeaa kukkaan ja synnyttää uutta elämää, kesällä kukoistaa ja syksyllä hiljenee taas lepoon. On niin helppo unohtaa, että ihminen on erottamaton osa luontoa. Ihmiselämäkin kulkee sykleissä, luomisen ja levon kaudet vuorottelevat. Miten hyvin ympäröivä maailmamme sallii tämän ja tukee tässä prosessissa? Miten hyvin itse sallimme sen itsellemme? 



Sisäänhengityksen aikana luominen alkaa tuntua vaikealta ja kiivas tekeminen haastavalta. Kaikenlainen shitti voi lentää tuulettimeen, etenkin jos ei kunnioita levon ja irtipäästämisen tarvetta. Flowta voi olla vaikeampi saavuttaa ja homma voi niin sanotusti tökkiä. Edelleen sinulla on kaikki samat edellytykset toimimiseen kuin aikaisemminkin, mutta tunnet, että jokin on vaihtunut. Tulee tarve pysähtyä, kääntyä sisäänpäin ja päästää irti kaikesta, joka ei juuri sillä hetkellä palvele. On sisäänhengityksen aika. 

Jos pysähtymiseen ei tunnu olevan mahdollisuuksia, voi alkaa kriisi, joka väsyttää entisestään. “Tik tak kello käy eikä mitään tapahdu! Pitää edistää, parantaa, kehittää, auttaa, ennättää. Tuloksia, tuloksia!”

Saatat kohdella itseäsi armottomasti, vaikka koko ajan tuntisitkin vain luomakunnan hengityksen. Tällaisessa tilanteessa olen kokenut erityisen tärkeäksi valita tietoisesti aina sen, missä tuntuu rauha ja keveys. Joskus on hyvä myös muistuttaa itselleen, että oikeasti tärkeät asiat odottavat kyllä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ja lopultakin aika moni asia on sellainen, josta voi ainakin hetkeksi irrottaa, ja jonka voi ilman suurempia vahinkoja siirtää tulevaisuuteen.  

Uloshengityksessä on aika luoda, suuntautua ulospäin, saada aikaan kaikki ne jutut, jotka ovat odottaneet tätä energialatausta. Sisäänhengityksessä puolestaan saat kääntyä sisäänpäin. Sisäänhengitys on lahja, vaikka se ei ensi alkuun kenties sieltä tunnukaan, koska mielen on vaikea irrottaa tuloshakuisuudesta. Sisäänhengityksessä saat kuitenkin mahdollisuuden työstää asioita, päästää irti kaikesta sellaisesta, joka ei juuri nyt palvele. Saat hengähtää ja levähtää sekä työstää itseäsi. Sisäänhengityksellä on paikkansa. Se on välttämätön osa elämän kiertokulkua, ja jos antaudut sille, se tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. 



Entisellä pomollani oli tapana tokaista: asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Tätä metodia olen itsekin viime aikoina noudattanut ja hengitellyt sisään. Asialliset hommat on hoidettu, mutta muuten on oltu kuin ellun kanat. Prosessissa on auttanut myös helvetillinen flunssa, joka pakotti petiin. Voin taas vain ihmetellä ja ihastella miten viisas kehomme on. 


Ehkä joku päivä huomaat, että maailma pöheltää ympärilläsi kuin hattarakone, mutta sinä vain hidastat ja käperryt sisäänpäin kuin hallayöhön valmistautuva tulppaani. Voit silloin muistaa, että maailmassa lymyilee kaikessa hiljaisuudessa myös monta muuta sisään hengittelijää ja se on ihan ok. Silloinkin kun kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä elämän kudelma jatkaa muodostumistaan, prosessi etenee. Ja jonakin päivänä on taas uloshengityksen aika, ja saat mahdollisuuden puhaltaa maailmaan jotain uutta ja kaunista. Jotain sellaista, jota ei ilman pysähtymistä olisi tekeytynyt. Ihaillaan luonnon syklisyyttä ja antaudutaan sen voimalliseen hengitykseen ihan ellun kanana.  

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti