Elämää ihmemaassa

Lasten rinnalla tunnen joskus olevani putkiaivoinen ja kaavoihin kangistunut verovirkailija, vaikka kategoriaan "ihan luova" olen itseni lokeroinutkin. Kun itse olen lähinnä keskittynyt pohtimaan rationaalisia säilytysratkaisuja kotiimme, lapset seikkailevat samaan aikaan ihmemaassa. Jo pitkään on ollut tiedossa, että ulko-oven ja välioven välinen tila on hissi, jolla voi ajella avaruuteen asti. Vaatehuone on puolestaan Muumilaakso, ja käsitykseni mukaan henkareilla roikkuvat aikuisten takit ovat eräänlaisia muumihahmoja. Makuuhuoneen tuuletusikkuna on moottorivene, jolla voi paahtaa talla pohjassa ulapalla raikas merituuli tukassa hulmuten. Stereoiden edessä olohuoneessa on puolestaan auto, jonka mittariston virkaa viisarit ja nappulat luonnollisesti toimittavat. Oma suosikkini näistä mielikuvituspaikoista on kylpyhuoneen kaapinoven muovinen ovistoppari, joka on kamera. Sillä kuvataan vuoron perään veikeitä poseerauksia. Niin ja meidän vanhusten vaatekaappi on jostain syystä höyryjuna. Vanhemman mieltä voi joskus vähän kyllä raastaa, että sieltä on kiskottava aina kaikki alahyllyjen vaatteet lattialle, ennen kuin juna lähtee. Om & zen.   

(Kuva: wordsoverpixels.com)

Lasten kysymykset vetävät usein hiljaiseksi (lue lisää lasten pysäyttävistä kysymyksistä) ja kertovat osaltaan myös heidän mielikuvituksestaan. Kieli keskellä suuta yritän vastata niin, että saisin sammutetuksi jälkikasvuni tiedonjanon ilman, että aiheutan heille kovin vakavia traumoja tai syötän heille omia uskomuksiani. Tunnustan, että kysymykset ovat hyvin usein myös niin haastavia, että äidin on vähän googlattava tai konsultoitava ennen vastausta. Tuntuu kuitenkin tärkeältä, että lasten kysymykset otetaan tosissaan ja niihin vastataan. Tässä pari otetta pian viisi-vuotiaamme repertuaarista viime viikoilta: Kuka liikuttaa aurinkoa? Mistä aurinko on tehty? Millon me kuollaan? Mikä on kaikista pienin eläin koko universumissa? Miten vauvat pääsevät pois äidin masusta? Kuinka monta hiusta äidillä on ja onko minulla enemmän hiuksia kuin äidillä? Miten telkkarin sisälle pääsee? Jos minun sydän menee ihan sekaisin jostain tytöstä, niin pyydänkö sen sitten heti naimisiin?  

Mielikuvitus lentää lasten kanssa. Nämä dinot saivat muotonsa valmiilla muoteilla ja värityksestä vastasivat suvereenisti lapset. Lisäksi syntyi aika iloinen, sydämenmuotoinen jääkaappimagneetti.  

Rakastan lukea lapsille iltasatuja. Olen tosin huomannut, että kannattaa vähän vilkaista etukäteen juonenkäänteet ennen kuin lähtee lukemaan. Monet perinteiset lastensadut ovat ainakin minun mielestä melko ankeita ja vilisevät pelottavia ja ikäviä uskomuksia. Luen mielummin lapsilleni sellaisia satuja, joista he voivat ammentaa itselleen viisautta ja iloa. Ihan parasta kuitenkin on, kun keksitään iltasatu itse. Vuoronperään tarinaa jatkamalla saadaan aivan hillittömiä tuotoksia aikaan. Vai mitä mieltä olet esimerkiksi hulvattoman sateenkaarikissan seikkailuista? Jos et ole vielä kokeillut satujen keksimistä lasten kanssa, niin suosittelen testaamaan - voit yllättyä! 

Varmasti jokaisella on omat, hellyttävät esimerkkinsä lasten rajattomasta luovuudesta ja mielikuvituksesta. Heidän elämänsä näyttää olevan täynnä taikaa ja keijupölyä aamusta iltaan. Jo Albert Einstein totesi, että mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto. Toivottavasti me kaikki vanhemmat muistaisimme olla vastaanottavaisia sekä kiitollisia siitä, että saamme sparrausta ja oppia mielikuvituksen ja luovuuden todellisilta mestareilta joka ikinen päivä. Kyllä meillä aikuisillakin on nimittäin toivoa, sillä kaikki me olemme luovia, vaikka emme sitä enää itse muistaisikaan.