Olen treenannut nyt muutaman kuukauden Kuntokompassi Personal Training Studiossa PT Tuire Havian energisessä ja hyväntuulisessa ohjauksessa. Olen
funtsinut paljon oman ajattelumaailman vaikutusta treeniin ja hyvällä
fiiliksellä tekemistä. Henkilökohtainen tavoitteeni on nimenomaan löytää vähän
kadoksissa lymyillyt liikunnan ilo.
Kuntoilemisessa niin kuin nykypäivän elämässä ylipäätään on hurjan
helppo luiskahtaa suoritusmoodiin. Suoritusmoodissa taas helposti katoaa
tekemisen ilo sekä laatu. Silloin ei olla sydämessä, vaan mielessä. Pusketaan
ja poljetaan. Hampaat irvessä.
Maailmamme näyttäytyy edessämme sen mukaisena millaisia
ajatuksia ajattelemme. Tunteet ovat kehomme vastauksia ajatuksiin.
Millaisia tunteita sinä juuri nyt tunnet ovat tulosta siitä, millaisia
ajatuksia olet ajatellut. Ajatusta ja tunnetilaa seuraa niitä vastaava
toiminta. Kognitiivinen kolmio kuvaa tätä prosessia hyvin.
Olen huomannut, että kaikkein oleellisinta on se, miten suhtaudun
treeniin ja millaisia ajatuksia treenaamisesta ajattelen, sillä juuri se vaikuttaa
fiilikseeni ja suuntaa toimintaani eli loppupeleissä ratkaisee lähdenkö
lenkille vai en. Onko ajatukseni esimerkiksi: "Ei hitto, en millään ehdi
mahduttaa treenejä tähän päivään" vai "Kehoni ansaitsee hyvää tekevän
liikkumishetkensä kaiken hälinän keskellä, priorisoin sen ensimmäiseksi".
Tai ajattelenko jumppatunnilla "Tää on ihan hanurista, loppuis jo"
vai ohjaanko mieleni sen sijaan nauttimaan siitä, miten kehoni toimii, miten verisuonissa kohisee, sydämessä pumppaa ja lihaksissa polttaa? Näenkö
kiitollisuuden aihetta siitä, että minulla on aivan erityinen keho jota
liikuttaa? Itse asiassa meillä jokaisella on niin uniikki kroppa, ettei sellaista
ole kenelläkään toisella! Tunnenko kiitollisuutta siitä, että ylipäätään pystyn
liikkumaan? Ohjaanko itseni pysymään läsnä juuri siinä mitä olen tekemässä ja
sallin ajatuksia kuhisevan mieleni hiljentyä keskittymään täysin tekemääni
liikkeeseen? Tällöin treenistä tulee myös voimallinen läsnäoloharjoitus ja siitä
saa irti kaksin verroin enemmän. Parhaimmillaan treenin aikana ei edes
muista kelloa, koska on niin antautuneena juuri käsillä olevaan hetkeen ja
omaan keholliseen työskentelyyn. Keskittyen tekemään hyvää itselleen, nauttimaan
liikkumisesta - treenaamaan sydämestä. Olen todennut, että tällaisen treenin
jälkeen päivä jatkuu energisenä, hyväntuulisena ja läsnäolevana, tuntuu
kuin vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja.
Itselläni on ollut haasteita pitää toivomaani treenitahtia
yllä, koska olen sairastellut. Ei mitään vakavaa, mutta sitkeää kurkkukipua,
silmätulehdusta, poskiontelotulehdusta ynnä muuta kummallista ja itselleni
varsin epätyypillistä kremppaa on ilmaantunut. Uskon, että tämä on
kehoni reaktio siihen, että kalenterini on vain yksinkertaisesti ollut vähän
liian täynnä ja keho on vaatinut lepoa tilttailemalla. Sairastelu ei ole
tuntunut tietenkään ollenkaan kivalta, koska motivaatio treenata
on poltellut ja muutakin tekemistä on ollut paljon. Sairastelun jälkeen eka treeni on myös
tuntunut aika tylyltä, kun on joutunut toteamaan, että pöpöt ovat napanneet veronsa
ja meno on takkuisempaa. Tämä on erinomainen kohta miettiä sitä
tosiasiaa, että se mihin keskityt vahvistuu. Toisin sanoen: Keskity siihen
mitä haluat, älä siihen mitä ET halua. Keskitynkö nurisemaan ja masentumaan
sairasteluista ja hidasteista, vai suuntaanko energiani siihen mitä haluan:
hyväkuntoisen, terveen kehon ja liikunnan ilon?
 |
| Kanssani hikoilee usein innokas treenikaveri. |
Ihmiskeho on upea ja viisas. Sen kuuntelu, siltä oppiminen ja sen
kunnioittaminen myös tässä personal training -projektissa on ollut mielenkiintoista.
Huomaan suhtautuvani tähän kuin mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan. Treeneissä
kaikista parasta on tähän asti ollut kunnon kohoamisen lisäksi juuri
kehotietoisuuden paraneminen sekä puhtaiden liikesarjojen oppiminen. Kun
ammattilainen hinkkaa sumokyykkyäsi, ei ole vaaraa paikkojen hajottamisesta, liikekin
tuntuu hyvältä ja menee perille. Valmentajallani Tuirella on myös taito toimia hienosti
tilanteen ja asiakkaan mukaan sekä valita oikeat harjoitukset ja kysymykset
oikeaan hetkeen. Olen ollut tyytyväinen myös kuntopiirityyppiseen treeniini,
jota voin tehdä joustavasti working mom -elämääni soveltuvasti silloin kun
minulle parhaiten sopii. Olemme sopineet Tuiren kanssa, että treeneistä on
tarkoitus saada hyvää oloa ja energiaa, niistä ei ole tarkoitus tulla lisää
stressiä. Sen vuoksi mittarina ei ole rasvaprosentti, vaan ennemminkin fiilis, vointi ja kunnon koheneminen.
Ruokavalioasioissa olen treenien myötä oppinut sen,
että ravinnossani on liian vähän proteiinia. Jos proteiinia saa treenatessa
liian vähän, lähtee paino kismittävästi lihaksesta. Proteiinia suositellaan syötäväksi jokaisella aterialla eli esimerkiksi välipalaksi ei pelkkää hedelmää, vaan seuraksi myös
muutama pähkinä tai vaikkapa raejuustoa. Smoothien sekaan olen humpsauttanut proteiinijauhetta,
salaattien joukkoon ropsauttanut proteiinipitoisia siemeniä ja pähkinöitä.
Jokainen treenaa, elää ja syö juuri niin kuin itse haluaa ja eri jutut
sopivat eri tyypeille. En vain voi olla ajattelematta, että mitäpä jos teeveestä
tuutin täydeltä tänä päivänä tulevissa Hei, oletpas pullea -ohjelmissa
lähdettäisiinkin enemmän sydämestä ja vähemmän suorittaen?
