maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulun rauha syntyy omista valinnoista


Syksy on meillä monella ollut täynnä touhua ja ainakin itselläni on ollut useita hetkiä kun olen läkähtyneenä katsellut rauhan ja läsnäolon perävaloja. Olen huomannut, miten on ollut erityisen tärkeää tarkkailla omaa elämän näyttämöllä viilettävää itseään ja tiedostaa ne hetket, kun ote läsnäolosta irtoaa. Kun tiedostaa, saa aina mahdollisuuden valita toisin.  

Joulu tarjoaa meille monelle mahdollisuuden levähtää työn touhusta ja pysähtyä. Käytämmekö tuon mahdollisuuden hyväksemme?  

Jo pari kuukautta media on pursuillut juttuja "täydellisestä joulusta". Uniikeista lahjoista, trendikkäimmistä jouluruoista, ihastuttavista jouluasuista, kekseliäistä kattauksista and the story goes on. Pystymmekö ottamaan nämä impulssit kauniina asioina ja ihanina inspiraationlähteinä vai saavatko ne meidät suorittamaan joulua? Millaisia "oikean" ja "onnistuneen" joulun standardit päässämme ovat? Ja miten todellista ja oikeasti tärkeää tuo kaikki on? 




Olin eilen Kirsi Rannon ihanassa joulukonsertissa ja siellä tajusin, miten lähes kaikissa joululauluissa lauletaan juuri tästä samasta aiheesta. Joulurauha löytyy omasta sydämestä ja omista valinnoista. Ja kuitenkin koko ympäröivä maailma tuntuu kannustavan tekemään ihan kaikkea muuta, suorittamaan joulua. 

Joulu syntyy ilman lahjavuorta ja himmeliäkin. Itse asiassa sen taika saattaa silloin päästä paremmin esiin. Jokainen meistä synnyttää joulunsa omilla valinnoillaan. Joskus ne vaativat rohkeutta uida "vastavirtaan", riisua kaikki turha ja päästää irti piparkakkutalonsa kulisseista. 

Onko sinun joulusi suorittamista vai rauhaa? 

Haluan kiittää sinua rakas lukija ja toivottaa kaunista, tunnelmallista, vapaata ja ihmeellistä joulua!  


<3 Anu 

PS. Instassa vähän kuvia muun muassa joulutunnelmista ja eilisestä joulukonsertista https://www.instagram.com/anuker/

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ääripäistä keskitielle


Tässä maailman menoa ihmetellessä on tuntunut, että ääripäät ovat korostuneet, polariteetit vahvistuneet.

Egon ääni on kaikunut kovana puolin ja toisin. Se on halunnut olla oikeassa, tuntea erillisyyden, paremmuuden ja ylemmyyden.  Joskus se on naamioitunut myös ruusunpunaisiin vaatteisiin.

Kultainen keskitie kutsuu. Kauas övereistä ja vajareista, keskelle. Mutta löytääkseen keskitien, on otettava joskus askeleita myös toisiin suuntiin. Explorattava ja fiilisteltävä, jotta voi kaiken oppimansa kanssa astella keskelle. Ja kuitenkin mitä enemmän "tietää", sitä vahvemmin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Monet käyvät nyt omaa sisäistä painiaan: pysyäkö voimassaan vai antautuako pelkoon? Jos antaudumme pelkoon, mitä silloin tapahtuu? Kuka silloin "voittaa"?




Ehkä tapahtumien myötä rakkauden todellinen luonne paljastuu. Ehkä huomaammekin, että kyse ei olekaan mistään siirappisesta pilvenhattarasta, vaan lujasta sisäisestä työstä, ykseydestä, tietoisuudesta, myötätunnosta, rohkeudesta ja tasapainosta. Rakkaus on pelon vastakohta.





Taidamme tarvita nyt aivan erityistä rohkeusbuustia pysyäksemme harmonisissa ajatuksissa ja valinnoissa, etenkin ilman oikeassa olemista. Jokainen meistä tekee tämän duunin itse ja vastaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitä, ettei luo yhtään enempää pelkoa ja erillisyyttä tähän maailmaan, vaan keskittyy omalla olemisellaan vahvistamaan tasapainoa. Kukaan toinen ei  voi sitä puolestamme tehdä, mutta voimme suuresti auttaa muita näyttämällä omaa esimerkkiämme.



"You cannot help the world from a place of biased perception. In order to truly tap into a higher state of love and service, you need to be able to let go of your own opinion and see the full range of points of view available in any given scenario. When you can see from many different points of view and understand them all, you have attained a higher level of unbiased perception and a finer balance of Love and Wisdom, from which your service can be pure and true."

~ Bentinho Massaro

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lastenlääkäri Hanna Roiha: Ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta


Ruuhkavuodet ovat ajanjakso, jolloin moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Kun usealla elämänalueella on volyyminappi pohjassa, voi haasteena olla esimerkiksi suoritusmoodiin lipsahtaminen, elämänilon väheneminen ja väsähtäminen. Olen toteuttamassa Rakkaat ruuhkavuodet -verkkovalmennusta, jonka tavoitteena on tuoda arkea helpottavia ja elämänlaatua parantavia työkaluja meille ruuhkavuosia viettäville. Valmennus on suunnattu erityisesti vanhemmille, jotka tasapainoilevat työn ja perheen välillä, ja jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä sekä hyvinvointinsa lisäämisestä. Tavoitteena on tuoda vanhemmille rentouttava, oma hetki sekä mahdollisuus selvittää omia ajatuksia ja tilannetta erilaisten harjoitusten avulla itselle sopivassa tahdissa.

Mediassa on ajoittain uutsioitu myös täysin uupuneista vanhemmista, jotka ovat päätyneet esimerkiksi satuttamaan itseään tai lapsiaan. Akuutissa tilanteessa, jolloin kaikki näyttää mustalta, mikään itsenäinen työskentely, kuten esimerkiksi verkkovalmennus, ei luonnollisestikaan onnistu, vaan elämä on täyttä selviytymiskamppailua. Halusin selvittää, mitä tällaisessa akuuttitilanteessa voi tehdä ja missä kunnossa vanhempien henkinen jaksaminen ylipäätään tällä hetkellä on. Tätä varten haastattelin Mommy & Me:n lastenlääkäri Hanna Roihaa, jonka ohjeet akuutissa tilanteessa toimimiseksi löydät tämän tekstin lopusta.

Hanna kohtaa lastenlääkärin työssään päivittäin monia vanhempia.

- Sanoisin karkeasti, että yleisesti arvioiden 80 % ruuhkavuosiaan elävistä vanhemmista on tänä päivänä väsyneitä tai stressaantuneita, hän arvioi.

Väsymykseen on hänen mukaansa luonnollisia, fyysisiä syitä, kuten raskauden ja synnytyksen aiheuttama rasitus (josta palautuminen kestää yllättävän pitkään) sekä mahdollisesti valvottava lapsi. Selvästi enemmän Hannan mielestä uuvuttavat kuitenkin vanhempien kokemat ja yhteiskunnassamme vallitsevat suorituspaineet. Asioiden pitäisi sujua oppikirjan mukaan, kontrolloidusti ja kiiltokuvin.

- Elämme kulttuurissa, jossa raskaudesta pitäisi palautua hetkessä ja ulkonäön tulisi olla hehkeä. Kodin tulisi olla kaunis ja siisti. Harrastusten ja koko elämän pitäisi jatkua aivan kuten ennen lapsiakin. Myös lasten tulisi kehittyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Tämän tyyppiset paineet uuvuttavat enemmän kuin fyysiset tekijät.

Hannan mukaan vanhemmuuteen ja ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta. Vanhemmat kokevat herkästi olevansa huonoja vanhempia, jos lapsi ei esimerkiksi nuku tai käyttäydy niin kuin toivomme. Tällöin nousee myös häpeän tunteita. Moni elää siinä harhaluulossa, että toisten lapset kyllä nukkuvat ja käyttäytyvät, ja että muiden arki sujuu jotenkin tyylikkäämmin.

- Uudessa ja herkässä tilanteessa on helppo lähteä vertaamaan itseään muihin. Usein toisten elämä saattaa näyttää ruusunpunaiselta ja täydelliseltä omaan elämään verrattuna.

Hannan suositut vastaanotot sijaitsevat Helsingin Kulosaaressa ja Kampissa. 


Kun työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme vallitsee kilpailu ja vertailu, on melko loogista, että sama ilmiö siirtyy helposti myös perhe-elämään. Ennakkoajatuksemme ja suorituspaineemme perheenkin kanssa nousevat koviksi. Sen lisäksi, että oman suorituksemme tulisi olla virheetön, altistamme herkästi myös lapsemme paineille omalla esimerkillämme sekä vertaamalla esimerkiksi lasten kehittymistä ja osaamista.

Hanna kertoo, että vanhemmilla ilmenee paljon fyysisiä oireita: unettomuutta, sydämentykytystä, hikoilua. Hän kohtaa myös vanhempia, joiden uupumus purkautuu koko vastaanottokäynnin kestävänä itkuna.

- Silloin laitan vanhemman hoitopöydälle ja hoidan. Jo pelkkä kosketus auttaa tällaisessa tilanteessa rauhoittumaan. Monille se on ensimmäinen tilanne, jolloin voi riisua maskinsa. Hetki, jolloin ei tarvitse enää pinnistellä ja esittää hyvää vanhempaa tai työntekijää.

Yleistä on myös se, että jaksaminen lasten kanssa on heikkoa. Pinna on katkeamispisteessä ja liikkumavaraa on vähän.

-  On ihan selvää, että aistimme heti esimerkiksi puolisostamme tai ystävästämme, kun hän tulee luoksemme kireässä mielentilassa. Ääni on pingottunut, kehonkieli hermostunutta ja niin edelleen. Lapset aistivat hyvin herkästi vanhempiensa tunnetilat, vaikka usein jostain syystä luulemme, että pystymme heitä jotenkin harhauttamaan. Ilmiöstä syntyy helposti itseään ruokkiva kierre. Kun olemme kireässä tilassa, reagoimme tunteenpurkauksilla, emmekä tee enää tiedostavia valintoja. Lapsi testaa käyttäytymisellään sitä, missä vaiheessa oikein alat huolehtia itsestäsi paremmin?

Hanna kysyykin kiperän kysymyksen: Miten sinä toivoisit, että oma lapsesi kohtelisi itseään aikuisena? Kohteletko itse itseäsi nyt samalla tavalla?

Lapsi oppii ensisijaisesti esimerkkimme kautta, imitoimalla. Jos sanomme toista ja käyttäytymisemme kertoo toista, lapsi kokee tilanteen hyvin ristiriitaisena. Vanhemmalla saattaa olla lasittunut hymy kasvoillaan, mutta koko olemus huutaa aivan muuta. Lapselle olisi todella terveellistä, jos vanhemmatkin tunnustaisivat heikkoutensa. Että kaikki ei aina olekaan niin täydellistä ja se on ihan ookoo. Se on elämää.

Kuva: Unsplash



Mitä sitten tehdä, jos vanhemman henkiset voimavarat ovat loppumassa?
Tässä Hannan ohjeet:



-  Tunnusta tilanteesi itsellesi rehellisesti.

-  Ota yhteyttä tahoon, joka voi auttaa. Kerro tilanteesi rehellisesti. (yhteystietoja alla)

-  Puhu jollekin läheisellesi ja pyydä apua.

-  Päästä irti kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Järjestä itsellesi aikaa levätä ja vain olla. Jos tämä tuntuu vaikealta, pyydä siihen apua. Kun on hetken saanut rauhoittua, vasta sitten tilanne alkaa hahmottua (tarvitaanko esimerkiksi sairaslomaa vai selvitäänkö vaikkapa lisäämällä arkeen läsnäoloharjoituksia). On myös tilanteita, joissa myös lääkitys on paikallaan.

-  Ole armollinen itsellesi. On ihan ok väsyä. Päästä irti murehtimisesta ja huolehtimisesta.  

Auttavia tahoja:

Neuvola
Perheneuvola
Lastensuojelu
Psykiatrian poliklinikka
Äidit irti synnytysmasennuksesta
MLL auttava puhelin
Maria akatemia (päivystävä puhelin)

Vaikka olisikin väsyksissä, toive muutoksesta on Hannan mukaan aina positiivinen asia. On helpompi lähteä muuttamaan kun tietää mitä lähtee muuttamaan.




sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pienistä puteleista suurta hyvinvointia


Tiedätkö sen fiiliksen, kun yhtäkkiä aivan uusi maailma aukeaa uuden tuttavuuden tai oivalluksen myötä? Elämääni purjehti noin puoli vuotta sitten eräs uusi asia. Olin kyllä tiennyt sen olemassaolosta, mutta minulla ei ollut laisinkaan käsitystä siitä, millanen täräytys oli tulossa. Kyseessä on *rumpujen pärinää* eteeriset öljyt!

On oikeastaan aika hassuakin intoilla näin, kyseessähän ovat vain pikkuiset pullot, joissa on aromaattisista kasveista höyrytislaamalla valmistettuja nesteitä. Sukellukseni öljyjen maailmaan on kuitenkn mennyt niin, että mitä syvemmälle olen päässyt, sen enemmän hämmennyksissä ja innoissani olen ollut siitä, miten laajasti ja kokonaisvaltaisesti nämä pikkupullot voivat vaikuttaa elämäämme. Olen ymmärtänyt, että tämä on aika tyypillinen tarina öljyjen parissa.





Tässä vaiheessa ilakointiani kaipaat varmasti ihan käytännön esimerkkejä. Tiedän aiheesta vasta pikkiriikkisen, mutta päätin kuitenkin jo tässä vaiheessa jakaa fiilksiäni ja huomioitani sinulle, jotta saat kuulla tällaisesta mahdollisuudesta (jollet ole jo kuullutkin).

Kauneudenhoito: Olen super herkkä reagoimaan kosmetiikalle ja olen pystynyt käyttämään ainoastaan tiettyjä luomukosmetiikkatuotteita (kaikki muu aiheuttanut ihottumaa tmv.) Nyt olen testaillut öljyjä kauneudenhoidossa ja olen innoissani. Erityisen rakastunut olen tällä hetkellä frankincence-öljyyn, jota laitan muutaman tipan iltaisin manteliöljyn sekaan ja levitän kasvoille sekä kaulalle. Sen lisäksi, että tuoksu on koukuttava ja kohottava, öljy tekee ihmeitä iholle. Se tasoittaa ihon väriä, pintaa ja luo hehkua. Itse käytän eri öljyjä myös parfyyminä ja saan samalla nauttia niiden hyvinvointia buustaavista vaikutuksista.

Kemikaaliton koti: Öljyt toimivat tehokkaasti myös huushollauksessa. Olen aivan hullaantunut Thieves-household cleaneriin (sekoitus eri aromaattisia öljyjä, täysin kasviperäinen), jolla siivoan etenkin keittiössä. Lapsilla kun on tapana nuoleskella pöydät, on aika ihana tietää, että pinta on pyyhitty täysin luonnollisella tuotteella, jolla on jopa immuunipuolustusta buustaavia ominaisuuksia! Uuninkin voi puhdistaa sitruunaöljyllä. Ei tarvitsekaan saada hedaria uuninpesumyrkyistä, kuormittaa luontoa ja nauttia seuraavassa pullasatsissa myrkkyjäännökset. Suosittelen testailemaan! Vielä on itselläni kokeilematta monta juttua, kuten esimerkiksi astian- ja pyykinpesuaineen korvaaminen öljytuotteilla. Mielenkiintoisia kokeita siis edessä!

- Henkinen ja fyysinen hyvinvointi: Kuten aika moni tietää, tietyillä öljyillä on hyvin rauhoittavia ominaisuuksia. Itselleni tuli täysin yllätyksenä, että on niillä on myös monenlaisia muita ominaisuuksia, esimerkiksi piristävät ja keskittymistä buustaavast vaikutukset. Young Livingin (paikka josta tilaan öljyni) sivuilla kerrotaan, että ”Hajuaisti on ainut viidestä aistista, jolla on suora yhteys limbiseen järjestelmään, tunteiden ohjauskeskukseen. Ahdistus, masennus, pelko, viha ja ilo ovat kaikki lähtöisin tältä alueelta.” Olen suorittanut empiiriisiä kokeita, miten vaikkapa laventelin tai peace and calming-öljyn tuoksu saa talon hiljentymään. Fyysisen hyvinvoinnin tukena öljyt toimivat yhtä hyvin. Niistä on apua monenlaisissa haasteissa, kuten vaikkapa syylissä, kuukautiskivuissa, päänsäryssä, astmassa, flunssassa jne.





Olen funtsinut, että tämähän on ikiaikaista viisautta ja luonnon voiman hyödyntämistä. Young Livingin sivuilla kerrotaan seuraavaa:

Öljyjä käytettiin jo 4500eKr parantamiseen, terveyden ylläpitämiseen, henkiseen hyvinvointiin, sekä hengellisissä toimituksissa. 1800-luvulla teollisuuden myötä lääketiede alkoi kehittyä, ja laboratorioissa alettiin valmistaa lääkkeitä. Niiden molekyylirakenteen kehittämisessä käytettiin mallina eteeristen öljyjen molekyylejä. Lääkkeiden suosio nousi niiden helpon ja varman saatavuuden takia. Silloin ei myöskään tiedetty lääkkeiden haittavaikutuksista.
Eteeristen öljyjen kysynnän väheneminen johti siihen, että teollisuus alkoi kehittää eteerisiä öljyjä kosmeettiseen tarkoitukseen. Se oli edullisempaa, koska käyttötarkoituksen muututtua valmistuksen luonnonmukaisuudella tai terapeuttisilla ominaisuuksilla ei ollut enää niin suurta merkitystä.
Useat tutkimustulokset 1800 -luvulta saakka ovat osoittaneet eteeristen öljyjen tehokkuuden, sekä kyvyn parantaa, ja ylläpitää ihmisen terveyttä. Tästä syystä eteeriset öljyt ilmestyivät takaisin lääketieteeseen. Esimerkiksi Amerikassa useat sairaalat ovat ottaneet Young Livingin öljyt yhdeksi hoitomuodokseen.”

Olen jo pitkään kokenut tarvetta tehdä mahdollisimman luonnonmukaisia valintoja elämässäni. Nyt tuntuu, että näiden pienten puteleiden myötä olen saanut kvanttiloikan eteenpäin. Koen, että ymmärryksemme kasvaessa meidän on mahdollista saada ikään kuin voimaamme takaisin itsellemme. Pystymme itse tukemaan omaa hyvinvointiamme enemmän luonnollisesti ja elämäämme tulee lisää aitoja, laadukkaita juttuja ja hyviä viboja. Tähän vaikuttavat toki monet muutkin asiat, mutta eteerisillä öljyillä on ainakin minulle tässä oma roolinsa.





Mitä tehdä, jos öljyjen maailma kiinnostaa? Tilaan itse öljyni Young Livingiltä. Muitakin mahdollisuuksia varmastikin on ja niitä löytää hyvin googlailemalla, mutta niistä en valitettavasti osaa neuvoa. Itse olen nyt tykästynyt YL-öljyihin, filosofiaan ja toimintamalliin. Öljyt ovat todella laadukkaita ja yhteisestä FB-ryhmästä, saa myös paljon ilmaista koulutusta ja tietoa öljyjen vaikutuksista ja käyttötarkoituksista. Paras tapa aloittaa öljyihin tutustuminen on tilata aloituspakkaus, jonka mukana saa runsaan paketin perusöljyjä sekä diffuuserin (vehje, jolla voi tohottaa öljyjä ilmaan). Pakkauksen hinta on postikuluineen ja veroineen 198,60 euroa (lisätietoa aloituspakkauksesta: http://www.oljymme.fi/aloituspakkaus/) Sen voi tilata osoitteesta: https://www.youngliving.com/vo/#/login  ja klikkaamalla Register Now ja seuraamalla ohjeita (kannattaa valita member, jolloin saat pakkauksen edullisemmin, ei sido mihinkään). Homma menee niin, että uuteen tilaukseen tarvitaan aina jonkun suosittelijan ID-numero (täytetään sponsor- ja enroller-kohtiin), jotta uudella tilaajalla olisi joku tukena ja apuna öljyjen käytön aloittamisessa. Voit halutessasi käyttää ID-numeroani: 2930955 tai yhtä hyvin kysyä jonkun toisen öljytilaajan numeroa. Mikäli tarvitset apua tilauksessa tai öljyjen kanssa, autan mielelläni. Jos en tiedä vastausta, saan sen varmasti kaivettua omilta suosittelijoiltani, joilla on huikeasti tietoa ja vuosien kokemus.
.
Testaan parhaillaan öljyjä erityisesti henkisen hyvinvoinnin tukena, sillä olen olen kiinnostunut siitä, miten voisin hyödyntää öljyjä myös kodin ulkopuolella hyvinvointivalmentajanan työssä. Tästä aiheesta on tulossa postaus, kunhan tarpeelliset testaukset on asianmukaisesti ja antaumuksellisesti suoritettu :)

Lisätietoa öljyistä:

Wikipedia
Young Living




perjantai 25. syyskuuta 2015

Ajatuksia maailmanmenosta


Tuntuuko sinusta välillä siltä, että maailma olisi seonnut? Että jo pitkään olemme kulkeneet ihmeellisiä polkuja, mutta nyt painelemme uppo-oudoilla seuduilla. Ajatteletko joskus, että haluaisit sulkea silmäsi ja toivoa, että kun seuraavan kerran avaat ne, kaikki ristiriitaisuudet olisivat kadonneet?

Ja sitten kuitenkin elämä näyttää kulkevan ihan niin kuin aina ennenkin. Käydään ruokakaupassa ja saunassa, haravoidaan ja tehdään makaronilaatikkoa. Näihin hetkiin voi jäädä kiinni, mutta kuitenkin sisimmässämme tunnemme myllerryksen, joka koko ajan etenee.

Idolini Amma sanoo, että lääkärin on parantaakseen mätäpaise ensin puhkaistava se, jotta mätä pääsee pois. Vasta sitten voi paraneminen alkaa.



Jokaisella meissä on kädessämme avaimet, jotka ovat tietoisuus ja rakkaus. Outoja sanoja, joista voi olla vaikea saada otetta. Rakkaus-sana on menettänyt hohtoaan miljoonien rallatusten lyriikoissa, koko sana maistuu helposti kliseeltä. Usein se mielletään vain parisuhderakkauteen, josta meillä monella on sangen ristiriitaisia kokemuksia. Ja tietoisuus, mikäs ihme se sitten on? Ei ole ollenkaan helppoa saada sellaisen sanan merkityksestä kiinni.


  • Rakkaus: Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Ajattele muista hyvää. Tee toisille hyvää. Kohtaa myötätunnolla itsesi ja muut. Hyvä kiertää takaisin sinulle. 
  • Tietoisuus: Ota vastuu omista ajatuksistasi ja teoistasi, koko itsestäsi. Älä odota, että kukaan muu ajattelee tai valitsee puolestasi. Herää tarkkailemaan itseäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Kuuntele ja kunnioita sisäistä viisauttasi. 


Tyyppi joka jauhaa tietoisuudesta ja rakkaudesta, ei tämän maailman silmissä ole ollut se terävin kynä penaalissa. En koe olevani missään asemassa ketään neuvomaan, vaan olen ainoastaan päättänyt uskaltautua jakamaan fiiliksiäni. Jos emme uskaltaudu kuorestamme ulos, emme saa voimaa toisistamme, kuljemme yksin. Jos uskallamme elää arvomme todeksi, olemme se muutos, jonka haluamme nähdä. Toistenkin on helpompi hypätä mukaan.



Seuraan, miten hiljainen, mutta voimallinen tietoisuuden ja rakkauden vallankumous etenee ja maailmassamme näkyy. Koko ajan ilmestyy uusia tyyppejä ja esimerkkejä siitä, miten kohtaamme toisemme ja koko luomakunnan sydämellä, lämmöllä, kunnioituksella. Tunnemme kasvavaa yhteyttä toisiimme, tapaamme todelliset itsemme ja toisemme ensi kertaa. Kaikki muu on egomme harhaa, josta voimme irrottaa. Än yy tee nyt.




Ainoa todellinen, kaiken alla, päällä, rinnalla, joka puolella, on rakkaus. Se säilyy vaikka kaikki ympäriltä murtuisi ja sitä ei voi edes kuolema sammuttaa. Se on ja tuntuu, vaikka emme sitä ymmärtäisikään. Ja kuitenkin sen voimme tietoisesti valita joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa ajatuksessa, päätöksessä ja teossa.

Näin ajattelin tänään.

torstai 10. syyskuuta 2015

Auttamisen yksinkertaisuus

Yhden pikkuisen pojan eloton keho rannalle huuhtoutuneena piirtyi maailman verkkokalvolle. Pitkään olimmekin porskuttaneet eteenpäin sulkien silmämme ja sydämemme toisten kärsimykseltä. Nyt tuntuu, kuin olisimme heräilemässä pitkästä unesta, omista ahtaista poteroistamme, kurkottaisimme varovasti kohti kanssakulkijoitamme. Pakolaistulva on saanut meidät liikkeelle. On syvällisiä ja kiivaitakin keskusteluita, runsaita tavara- ja rahalahjoituksia, vapaaehtoistyötä.  Auttamishalu ja yhteishenki tuntuvat todella hyviltä ja kaivatuilta.



Auttaminen ei kuitenkaan aina tunnu niin yksinkertaiselta kuin voisi luulla. Vaikka auttaja tuntisi sydämessään kutsun auttaa, häntä saattaa pelottaa uudenlainen toimiminen.  Värväytyisinkö auttamaan vanhainkotiin? Mutta mitä jos en saakaan avustetuksi mummua pyörätuoliin? Mitä jos sählään ja mummu putoaa lattialle? Ehkä harkitsenkin vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksessa. Mutta tulenkohan ymmärretyksi vai teenkö itseni typeräksi vierasta kieltä puhuvien ja vierasta kulttuuria edustavien kanssa? Osaanko sanoa kovia kokeneille mitään järkevää? Pystynkö ylipäätään kohtaamaan heidät? Varhaisteinit kiusaavat bussissa kaveriaan. Uskallanko astua esiin ja puolustaa kiusattua? Mitä jos mokaankin koko tilanteen, kun avaan suuni? Tai joudun itse uhkaavaan tilanteeseen? Joskus auttajaa saattaa myös vainota ajatus, että jos lähden tästä palvelemaan ihmiskuntaa, toiset ajatelevat, että luulen nyt olevani jotenkin parempi kuin muut ja epäilevät, että kuljen täst edespäin täysin pyhimyksenrenkaani loisteen sokaisemana.

On ihan luonnollista, että toisella tai uudella tavalla toimiminen voi pelottaa, mutta onko oikein antaa tällaisten ajatusten sitoa kätemme? On ihan sama tulevatko tuomitsevat ajatukset todella joltakin toiselta vai ovatko ne vain oman päämme sisällä. Niiden ei silti voi antaa nousta muuriksi ihmisyyden eteen. Auttaminen ja avun saaminen on yksi kauneimmista tapahtumista, mitä tiedän. Se koskettaa ja parantaa puolin ja toisin. Pyyteettömänä se on kaikkein kauneinta. Monet suomalaiset kärsivätt selittämätöstä tyhjästä olosta. Auttaminen herättää meidät henkiin. Uskon, että auttamisen taito on sisäänkoodattuna meissä jokaisessa.




Minä vasta opettelen laittamaan käteni konkreettisesti saveen toisten hyväksi. Pitkään olen antanut omien peikkojeni olla toiminnan tiellä, mutta miten syvältä sellainen olisikaan, jos jättäisimme vastaamatta avunhuutoihin, koska pelkäämme jotain täysin tyhjänpäiväistä ja turhaa!

Haluan uskoa, että nyt syntynyt myötätunnon aika voimistuu ja leviää. Aaskel kerrallaan voimme astua lähemmäs toisiamme,  opimme toimimaan myötätuntoisemmin ja auttamaan pyyteettömämmin.  Haluan uskoa, että opimme tukemaan toisiamme myös ilman "instansseja". Avustusjärjestöjen työ on sanoinkuvaamattoman arvokasta ja kannustan jokaista liittymään tavalla tai toisella mukaan, mutta sen lisäksi voimme auttaa myös ihan ilman välikäsiä, jokapäiväisessä arjessa, ihminen ihmiselle.

Pakolaisten lisäksi on myös valtavasti muita avuntarvitsijoita. Yksinäinen naapuri. Vanhainkodissa viruva vanhus. Syrjäytynyt poika. Kiusattu tyttö. Vammaiset ja sairaat. Vähäosaiset ja asunnottomat. Eläimet, luonto ja koko yhteinen pallomme. Veikkaisin, että jokaista meitä tarvitaan ja jokaisen panos on yhtä arvokas. Pienilläkin myötätunnon eleillä on suuri merkitys. Lähdetään siitä, ettei tuo pieni poika tai muut sodan uhrit antaneet henkeään aivan turhaan.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Leikkisää joogaa jylhissä kansallismaisemissa


Jooga on ollut vuosia osa elämääni. Olen kokenut sen hyvää tekevän voiman niin fyysisesti kuin henkisesti. Välillä on tullut aikoja, jolloin joogaharjoitukset ovat jääneet vähemmälle ja heti olen huomannut vaikutukset: kehon jäykkyyden, mielen levottomuuden, energioiden jumituksen… Kylli Kukkin, legendaarisen joogakoulu Shantin perustajan, joogaviikonlopussa Kolilla saan mahdollisuuden kokea joogan ihmeen taas aivan uudella tavalla.

Bloggarin taivas. Kolin kallioiden ikiaikainen kiviaines kuuluu maailman kovimpiin.


En ihmettele, että Sibelius on Kolin jykevissä energioissa säveltänyt neljännen sinfoniansa. Matkamme järjestäjä Johanna Hautasaari kertoo tarinaa, jonka mukaan Paha-Kolilta tiputettiin alas rikollisia, ja jos selvisi hengissä, oli syytön. Erään legendan mukaan nimi syntyi uhrihalkeamaan heitettyjen uhrilahjojen kolinasta. Nyt kuulemme kuitenkin vain tuulen huminan. Jylhät kalliot, vanhat ja viisaat metsät sekä syvän sinisenä välkehtivä Pielinen luovat lähes epätodellisen maalauksellisen maiseman. Yhteys luontoon tuntuu käsin kosketeltavan vahvana. Taivaan ja maan raja hämärtyy. Pakko hieraista silmiä. Kyllikin kulkee Ukko-Kolin laella ja ihmettelee tätä voimapaikkaa: löytyykö mistään päin maailmaa tällaista samanlaista, hän pohtii.



Jooga ja Koli ovat vähän kuin hillo ja juusto: yllättävä, mutta kovin toimiva ja monivivahteinen yhdistelmä. Kyse ei ole pelkistä liikkeistä, sillä jooga on paljon enemmän. Kylli johdattaa 35 hengen ryhmämme myös tantrisen filosofian maailmaan. Moneen kertaan kuulemme hänen korostavan lempeyttä ja rakkautta nimenomaan omaa itseä kohtaan. Kun huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme, jaamme huomaamattammekin iloa ja valoa myös muille. Aidon hyvinvoinnin taikasanoja ovat rehellisyys, rakkaus ja arvostus sekä uskollisuus itseä kohtaan.

Upea Kylli on ollut monelle suomalaiselle johdattaja joogan ja tantran maailmoihin.


On koskettavaa tuntea yhteyden syntyminen kanssajoogaajien kanssa ja todistaa notkistuvien kehojen ohella, miten myös jumiutuneet ja piilotetut tunteet pehmenevät, lähtevät avautumaan.  Joukkomme heittäytyy rohkeasti harjoituksissa ja saamme voimaa toisistamme.

Ihmeistä suurin on oma keho. Joogien mukaan keho on vene, joka kuljettaa sielua elämän valtamerellä. Pidetään hyvää huolta veneistämme!


Kylli pitää joogatuntien lisäksi viikonlopun aikana myös luentoja. Paljon puhutaan kansantaudistamme stressistä ja siitä, miten sitä voi välttää ja parantaa. Hän neuvoo tarjoamaan kaikille aisteille hyvää. Siihen tarjoutuu täydellinen mahdollisuus hotellin kauniisti sisustetulla spa-osastolla, jonka ikkunoista saamme ihailla maalauksellista maisemaa poreammeissa ja saunojen lämmössä. Yksi span ihana erikoisuus on allas, jossa veden alla soi Finlandia. Stressi, mikä se on?




Kyllillä on myös valtavan tärkeä ja yksinkertainen viesti siitä, miten voimme välttää harmillisen yleiset ja kivuliaat välilevyongelmat. Hän demonstroi perinteisen pesusienen avulla miten tekemällä päivittäin alle minuutin (kelatkaa!) verran yksinkertaisia selkärangan liikkeitä välilevyt saadaan ”voideltua”. Taivutuksissa välilevyjen keskellä sijaitseva geelimäinen massa liikkuu ja kostuttaa välilevyjä. Mikäli selkäranka ei saa toistuvaa liikettä, välilevyt kuivuvat ja vaurioituvat. Kävely, pyöräily, uinti ja kuntosali ovat kaikki hyviä liikuntalajeja, mutta niissä yhdessäkään ei selkäranka saa kaipaamaansa liikettä. Taivuttamalla ruotoa joka suuntaan sekä tekemällä kiertoja ja spiraalimaista liikettä varmistat sen, että välilevysi pysyvät kosteina ja terveinä. Olemme yhtä mieltä, että tämähän tulisi opettaa kaikille jo koulussa! Tietämättömyys on turha syy sairauteen. Eräskin 20 vuotta selkäongelmista kärsinyt nainen kiittelee tiedosta ja toteaa, että kuulee tästä nyt ensimmäistä kertaa.

Vinkki uudeksi aamurutiiniksi: aloita aamusi tanssilla! Hyvä biisi tulille ja peppu pyörimään! Keho saa kaipaamansa vatkauksen ja selkärankakin kiittää. Sitä paitsi päivästä, joka on aloitettu jorauksella, ei voi tulla muuta kuin loistava! VINK Aamubiisinä herättelee hilpeästi esimerkiksi Celine Dionin I´am alive :)

Viikonlopun anti on niin henkisesti kuin fyysisesti erinomainen. Kotiin lähtiessä keho on pehmeä ja kihelmöivän elinvoimainen, fiilis tasapainoinen ja voimakas. Mutta itselleni kaikista tärkein muistutus on leikkisyys. Ihanalla esimerkillään Kylli näyttää, että jooga on kaikkea muuta kuin suorittamista ja että koko elämään voi ja kannattaa suhtautua kuin leikkiin. Jämähtäminen yhteen ”rooliin”, kuten esimerkiksi pelkästään äidiksi tai uranaiseksi ei suo sielulle täyttymystä, sillä sielu haluaa leikitellä eri olemuspuolilla ja kokemuksilla. Ehkä voisit iltauutisten katsomisen sijaan laulaakin You raise me up oopperalaulajan äänellä? Tai kiemurrella syntisen seksikkäästi dinneriä kokatessa? Tai seuravan kerran kiukunpuuskan iskiessä leikkiä ärjyvää leijonaa tai möykätä siansaksaa? Elämä ei ole niin vakavaa, se on taikaa. Ole oman elämäsi taikuri!




Kiitos rakkaat kanssajoogaajat sekä ihanat Kylli Kukk ja Johanna Hautasaari! Kiitos myös Sokos Hotel Koli. Namaste <3

PS. Tässä vielä biisi, jonka tahdissa koimme onnenhetkiä joogamatolla. Sulje sinäkin hetkeksi silmäsi ja rentoudu näihin säveliin: Loreena McKennitt - Ancient Pines

Yhteistyössä Pohjois-Karjalan Osuuskaupan kanssa

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Uskaltaako elämälle antautua?

Oletko huomannut, että elämä koostuu sisään- ja uloshengityksen kausista? On aikoja, jolloin tapahtuu rytinällä ja saa pidellä penkistä kiinni. Ja on aikoja, jolloin kaikki, tai ainakin jokin sisäinen prosessi, tuntuu jurnuttavan pysähdyksissä. On aikoja, jolloin prosessoit, annat palojen loksahdella kohdalleen tai kenties fokusoit välillä aivan muualle. Ja on aikoja, jolloin luot, oivallat, toteutat ja laitat tuulemaan. Nämä ajanjaksot tuntuvat järjestyvän ilman, että oma suunnittelu juuri vaikuttaisi asiaan.

Elämän syklisyyden oivaltaminen ei sinänsä ole haastavaa, mutta sen kunnioittaminen ja sen virtaan antautuminen saattaa sitä olla. Sisäänhengitys on aivan yhtä tärkeä kuin uloshengityskin, vaikka se ei kenties ole yhtä näkyvää, se luo kuitenkin perustan kaikelle tekemiselle.

Itselläni on ollut pitkä ja erikoinen sisäänhengityksen vaihe. Vaikka vuosi onkin ollut kovin tapahtumarikas ja moni asia on ollut liikkeessä, jotakin minussa itsessäni on ollut ”pysähdyksissä”. Työrintamalla on ollut täyttä ja keväällä muutimme uuteen kotiin. Aloitimme myös ison remontin uudessa kodissa, joka on käynnissä vieläkin. Hurjasti on tapahtunut, mutta omat projektini ja oma luomistyöni ovat vedelleet antaumuksellista sisään henkäystä ja blogikin on ollut pysähdyksissä. Minun oli talvella myös tarkoitus lähteä tekemään suurella sydämellä suunnittelemaani Rakkaat ruuhkavuodet –verkkovalmennusta, mutta sangen humoristista kyllä, omat ruuhkavuoteni siirsivät tätä toteutusta eteenpäin. Totesin päätyneeni tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto oli pudottaa kaikki muu ja keskittyä tekemään ehdottomasti välttämättömin. Oli tunnustettava tosiasiat, että voimavarat tai sen kummemmin aikakaan eivät juuri sillä hetkellä riittäneet kaikkiin suunnittelemiini asioihin. Kaverini Kärsimättömyys pyrähti seurakseni. Se kolkutteli olkapäällä ja tivasi: miksei jo etene?


Muuton tunnelmaa.


Onneksi muistin taas armollisuuden itseä kohtaan. Kuulostelin säksättävää sisäistä puhettani, joka ei vienyt eteenpäin, eikä tarjonnut mitään rakentavaa. Kaipasin lisää rauhaa ja lempeyttä, armoa itseltäni. Tajusin, että useinkaan luovat ja kauniit asiat eivät ainakaan minulta synny kovan puristuksen alla. Ideat, ajatukset ja kaikkein timanttisin sisältö nousee rauhasta ja lempeydestä, tilasta ja valosta. Keskeneräisyyden sietämisestä.

Jälleen kerran sain tilaisuuden antautua elämän virtaan (I know, käsite on kliseinen, mutta niin kuvaava, etten osaa sitä korvata millään muullakaan termillä). Tunnustin itselleni, että juuri sillä hetkellä tiettyjen unelmien toteuttaminen ei ollut mahdollista. Se teki kipeää, vaikka se ei tarkoittanutkaan unelmista irrottamista. Minua helpotti ajatus, että annoin unelmille vapauden ilmentyä juuri oikealla hetkellä. Mitä rakastat, päästä se vapaaksi.

Koko kevään keskityin vain olennaiseen. Pakkasin muuttolaatikoita, huolehdin lapsista, hoidin projektit, lenkitin koiran, valitsin kaakelelit, surautin smoothiet. Yöunet jäivät vähille ja jossain vaiheessa homma tuntui kaikista tempuista huolimatta kasaantuvan ja puuroutuvan. Keskityin pelaamaan niillä korteilla, jotka minulla oli. Tein muuttolaatikoiden pakkaamisesta meditaatiota. Orientoiduin nappaamaan joka päivä edes kaksi minuuttia täysin omalle hiljaisuudelle: bussissa, kylppärissä, lenkillä, missä vain. Nukuin aina kun vain pystyin. Keskityn olemaan kiitollinen. Perheestä, jota rakastaa ja josta huolehtia. Töistä, joita tehdä. Kodista, jota remontoida. Kehosta, jolla toimia. Sydämestä, jolla tuntea. Tarkkailin ajatuksiani, jotka välillä nousivat villiin kiitolaukkaan ja pyörivät myrskyisinä hoitamattomien asioiden ympärillä. Pyrin ohjaamaan ne takaisin tähän hetkeen, sillä se on kaikki mitä minulla todella on. Se on kaikki mitä oikeasti "omistan". Muistin Tollen timanttisen ohjeen: Jo yksikin tietoinen hengitys riittää palauttamaan läsnöolon tähän hetkeen. Keskityin hengittämään ja luottamaan, että kaikelle on aikansa, kaikelle on syynsä.


Voimaa luonnosta.


Ja niin kuin elämässä niin usein käy ja kuten isälläni on tapana todeta: Asioilla on aina tapana järjestyä. Muutto saatiin pulkkaan (kiitos kaikille apureille!), työprojektit purkkiin ja remonttikin etenee.

Kesälomalla ensimmäisen viikon jälkeen tunsin lähestyvän muutoksen: Ajatuksia alkoi hiljalleen nousta, jotain sielussani alkoi taas liikkua. Ensin hentoina kuin kevään ensi kuiskaus, sitten vahvempina, suurempina, varmempina.  Koko kuva alkoi hahmottua.

Nyt näen, että tämä kuormittavana kokemani ajanjakso on ollut tärkeä. Sinä aikana kun olen fokusoinut vahvasti muualle, sisäinen työni on muhinut taustalla. Palasia on loksahdellut kohdalleen, vaikka se ei todellakaan ole tuntunut siltä. Huvittavaa on, että olen myös saanut paljon uutta, täydentävää materiaalia ruuhkavuosi-verkkovalmennukseeni ja löytänyt aivan uusia tapoja nähdä ja toteuttaa asioita. Valmennuksen tavoitteena on antaa ruuhkavuosiaan viettäville kanssakulkijoille työkaluja ja harjoituksia tietoisempaan ja laadukkaampaan elämään. Odottakaas vaan, että saan tämän kaiken materiaalin purkitettua teille toimivassa formaatissa! (Mikäli olet kiinnostunut tästä verkkovalmennuksesta tai muista valmennuksista, klikkailehan seuraamaan Intuition Facebookia.)

Kaikesta voi aina oppia jotakin. Mitä tästä rytäkästä opin? Sen, että kun elämässä mennään maksimisykkeellä, on todella tärkeää osata priorisoida ja päästää irti. Ilman syyllisyyttä, ilman vatvomista. Koin, että vaikka elämäntilanne tuntuisikin kuormittavalta, matkaa on mahdollista tehdä kevyin, luottavaisin ja tietoisin askelin. Tähdellistä on säilyttää luottamus siihen, että kaikella on tarkoituksensa, elämällä on syklisyytensä. Opin lisäksi myös sen, että vaikka olen oppinut huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani, tässä suhteessa jatkoon jää myös parannettavaa.

On aikoja, jolloin ehkä tunnet olevasi vähän hukassa ja kärsimätön. Et kenties malta odottaa, että alkaa tapahtua. Hold the vision, trust the process! Uskalla antautua elämänvirtaan. Millainen uloshengitys seuraakaan antaumuksellista sisäänhengitystä?




PS. Postailen myös Instagramiin kuvia rakkaiden ruuhkavuosien keskeltä :) Hyppäähän mukaan  @anuker  https://instagram.com/anuker/https://instagram.com/anuker/


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Treenikuulumisia ja tehokas pikatreeni-ohje



Treenit Kuntokompassi Personal Training Studiossa ovat jatkuneet tammikuusta alkaen personal trainer Tuire Havian johdolla. 

Kulunut ajanjakso on ollut itselleni ajankäytöllisesti sangen haastava, sillä työrintamalla on ollut isoja, paljon aikaa vieviä projekteja ja kotirintamalla puolestaan remontti sekä muutto uuteen kotiin ovat kuorimittaneet. Kiire (sana jota en mielelläni käytä ollenkaan) on kuitenkin lähes aina vain tekosyy skipata liikkuminen tai mikä tahansa muu itselle todella tärkeä asia. Jos tahtoa oikeasti löytyy, liikunnan pystyy muodossa tai toisessa sisällyttämään elämään. Toki aina tulee mennä omaa kehoa ja jaksamista herkästi kuunnellen ja kunnioittaen, mutta olen huomannut, että harvemmin tehty treeni ainakaan kovin pahasti kaduttaa! Vai mitä olette mieltä? 



On ollut itse asiassa hyvin mielenkiintoista, että olen ollut projektissa juuri tällaisessa megahärdelli-elämänvaiheessa mukana, vaikka välillä onkin tuntunut kertakaikkisen mahdottomalta yhdistää kaikki palaset. Olen ottanut asian nimenomaan mielen tason haasteena ja pyrkinyt vahvistamaan tietoista suhtautumista. Olen kaiken hulabaloon keskellä istunut alas, keskittynyt hengittelemään ja rauhoittumaan hetkeksi ja sen jälkeen priorisoinut. Mikä on nyt tärkeintä tehdä ensin? Olen myös miettinyt, mistä saan energiaa ja hyvää oloa, jotta jaksan pyörittää rumbaa JA iloita elämästäni kaikkinensa, ihan kuten ennenkin? Mikä auttaa minua palautumaan, purkamaan mahdollista stressiä ja pysymään hyvässä pössiksessä? Aika usein olen saanut edes jonkunlaisen liikuntaosion ympättyä agendaani, tosin rehellisyyden nimissä on ollut myös kertoja, jollon olen joutunut tiputtamaan jotain poiskin. Olen onnekseni löytänyt itselleni pieniä hetkiä myös esimerkiksi kylppärin lattialta tekemästä läsnäoloharjoitusta (:D) ja keväisestä metsästä koiralenkillä kannonnokasta istahtamasta.  

Kulunut ajanjakso on siis opettanut priorisointia ja palautumista sekä todella haastanut siinä, mitä liikkumiselta haluan. Henkilökohtaiseksi tavoitteekseni on entistä vahvemmin kirkastunut se, että saan liikkumisesta lisää energiaa ja hyvää oloa. Ja mikä onkaan parempaa juuri hektisenä ajanjaksona kuin saada jostakin lisää energiaa ja hyvää oloa?




Tuire ja kahvakuula.

Treenaaminen Tuiren kanssa on ollut sujuvaa, koska hän on mukauttanut ohjelmaa elämäntilanteeseeni. Olen muun muassa saanut kotitreeniohjelman, jota olen pystynyt tekemään juuri silloin kun singahtelevaan yrittäjä-äitielämääni on parhaiten sopinut. Olemme ryhtyneet myös treenaamaan kuntosalilaitteilla, jotta saan valmiudet jatkaa treenejä kotitreenien lisäksi myös salilla. Treenatessa olen huomannut, että sillä on minulle merkitystä, että sali on viihtyisä, siisti ja avara. Mihinkään tunkkaiseen kellariin ei tulisi niin helposti lähdettyä. Lisäksi oleellista minulle on selkeästi se, että treeni (niin kuin kaikki muukin!) tehdään hyvällä energialla eikä väkisin puskemalla. Ja sehän on kiinni vain minusta itsestäni! 

Mihinkäs laitettais seuraavaa treeniaikaa? 


Mitkä asiat ovat sitten muuttuneet muutamassa kuukaudessa? Liikkuminen on ainakin alkanut pitkän tauon jälkeen palautua taas normaaliksi, hyvää tekeväksi rutiiniksi. Kehotietoisuus on vahvistunut ja kehon hallinta on parantunut. Kunto on mukavasti kohentunut ja lihaksen määrä kehossa kasvanut. Viimeksi teimme pienen kuntotestin, jonka tuloksia vertasimme ensimmäisten kertojen tuloksiin. Kaikki lukemat ovat parantuneet mukavasti, mutta suurin harppaus on otettu keskivartalon lihaksiston kunnossa, johon treeni on eniten keskittynytkin. Nyt treeni kulkee jo ihan kivasti ja tuntuu hyvältä, koska rapakunto on hyvästelty. Perimmäinen tavoite, liikunnanilo, on löytynyt jokainen treenikerta. Viime kerran jälkeen Tuire nauroi, että olen kuin aurinko, kun hymyilin loppuverkassa endorfiinihuuruissani. Toivotan parhainta treeni-iloa sinullekin! <3

Tässä vielä Tuiren ohje muillekin kaltaisilleni ruuhkavuositreenaajille: 

Pikatreeni - Fast and Furious
Simpelissä pikatreenissä saat hien pintaan ja tehoja irti muutamalla perusliikkeellä oman kehon painoa apuna käyttäen, Valitse 4 liikettä seuraavista:
  • haarahyppy matalassa asennossa
  • burbee
  • punnerrus
  • kyykky
  • vuorikiipeilijä
  • jännehyppy
  • dippi (ojentajille)
  • tai keksi itse mieleisesti tehokkaat liikkeet!
Suoritustapa
  • 10-20 toistoa, puhtaat mutta nopeatempoiset suoritukset. (aloita kympistä ja lisää toistoja kehityksen myötä)
  • 3-5 kierrosta, ei taukoa kierrosten välissä
  • nopea tempo, siirry suoraan liikkeestä toiseen
Kisaa kelloa vastaan yrittäen aina parantaa edellisen kerran suoritusta - ja vertaa ajan paranemista viikkojen edetessä. Muista, että hyvä alkuverryttely ehkäisee loukkaantumisia ja valmistaa kehon tulevaan treeniin ja loppuverryttely antaa elimistölle viestin pistää palautuminen käyntiin, joten molemmat kuuluvat mukaan jokaiseen treenikertaan.
Tämä treeni on vain osa kokonaisuutta, tee tämä treeni silloin kun tuntuu, että aikaa ei muuhun treeniin ole ja kaipaat hikeä pintaan. Olipa tavoitteesi mikä tahansa tulee treeniohjelman olla monipuolinen. Monipuolinen harjoittelutusohjelma pitää sisällään sopivassa suhteessa keskivartalon, ylävartalon, alaraajojen sekä yläraajojen harjoitteita ja lisäksi kuormittaa eri tavoin hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Suunnitelmallinen harjoitusohjelma huomioi myös kehon tuki- ja liikuntaelimistön ja hermojärjestelmän erilaisilla harjoitusmenetelmillä, kuten tasapaino tai kehonhallintatreeneillä. Mikäli kaipaat neuvoja ja lisävinkkejä treenauksen suhteen, käänny osaavan valmentajan puoleen esim. Kuntokompassissa. Parhain terveisin Personal Trainer Coach Havia Tuire, jonka Kuntokompassin tavoin löydät myös Facebookista. 
PSSST Tässä vielä aikaisempi kirjoitukseni kiireestä ja lapsiperheen arjesta, ole hyvä!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Treeniä sydämellä


  
Olen treenannut nyt muutaman kuukauden Kuntokompassi Personal Training Studiossa PT Tuire Havian energisessä ja hyväntuulisessa ohjauksessa. Olen funtsinut paljon oman ajattelumaailman vaikutusta treeniin ja hyvällä fiiliksellä tekemistä. Henkilökohtainen tavoitteeni on nimenomaan löytää vähän kadoksissa lymyillyt liikunnan ilo.

Kuntoilemisessa niin kuin nykypäivän elämässä ylipäätään on hurjan helppo luiskahtaa suoritusmoodiin. Suoritusmoodissa taas helposti katoaa tekemisen ilo sekä laatu. Silloin ei olla sydämessä, vaan mielessä. Pusketaan ja poljetaan. Hampaat irvessä.

Maailmamme näyttäytyy edessämme sen mukaisena millaisia ajatuksia ajattelemme. Tunteet ovat kehomme vastauksia ajatuksiin. Millaisia tunteita sinä juuri nyt tunnet ovat tulosta siitä, millaisia ajatuksia olet ajatellut. Ajatusta ja tunnetilaa seuraa niitä vastaava toiminta. Kognitiivinen kolmio kuvaa tätä prosessia hyvin.




Olen huomannut, että kaikkein oleellisinta on se, miten suhtaudun treeniin ja millaisia ajatuksia treenaamisesta ajattelen, sillä juuri se vaikuttaa fiilikseeni ja suuntaa toimintaani eli loppupeleissä ratkaisee lähdenkö lenkille vai en. Onko ajatukseni esimerkiksi: "Ei hitto, en millään ehdi mahduttaa treenejä tähän päivään" vai "Kehoni ansaitsee hyvää tekevän liikkumishetkensä kaiken hälinän keskellä, priorisoin sen ensimmäiseksi". Tai ajattelenko jumppatunnilla "Tää on ihan hanurista, loppuis jo" vai ohjaanko mieleni sen sijaan nauttimaan siitä, miten kehoni toimii, miten verisuonissa kohisee, sydämessä pumppaa ja lihaksissa polttaa? Näenkö kiitollisuuden aihetta siitä, että minulla on aivan erityinen keho jota liikuttaa? Itse asiassa meillä jokaisella on niin uniikki kroppa, ettei sellaista ole kenelläkään toisella! Tunnenko kiitollisuutta siitä, että ylipäätään pystyn liikkumaan? Ohjaanko itseni pysymään läsnä juuri siinä mitä olen tekemässä ja sallin ajatuksia kuhisevan mieleni hiljentyä keskittymään täysin tekemääni liikkeeseen? Tällöin treenistä tulee myös voimallinen läsnäoloharjoitus ja siitä saa irti kaksin verroin enemmän. Parhaimmillaan treenin aikana ei edes muista kelloa, koska on niin antautuneena juuri käsillä olevaan hetkeen ja omaan keholliseen työskentelyyn. Keskittyen tekemään hyvää itselleen, nauttimaan liikkumisesta - treenaamaan sydämestä. Olen todennut, että tällaisen treenin jälkeen päivä jatkuu energisenä, hyväntuulisena ja läsnäolevana, tuntuu kuin vuorokauteen olisi tullut lisää tunteja.




Itselläni on ollut haasteita pitää toivomaani treenitahtia yllä, koska olen sairastellut. Ei mitään vakavaa, mutta sitkeää kurkkukipua, silmätulehdusta, poskiontelotulehdusta ynnä muuta kummallista ja itselleni varsin epätyypillistä kremppaa on ilmaantunut. Uskon, että tämä on kehoni reaktio siihen, että kalenterini on vain yksinkertaisesti ollut vähän liian täynnä ja keho on vaatinut lepoa tilttailemalla. Sairastelu ei ole tuntunut tietenkään ollenkaan kivalta, koska motivaatio treenata on poltellut ja muutakin tekemistä on ollut paljon. Sairastelun jälkeen eka treeni on myös tuntunut aika tylyltä, kun on joutunut toteamaan, että pöpöt ovat napanneet veronsa ja meno on takkuisempaa. Tämä on erinomainen kohta miettiä sitä tosiasiaa, että se mihin keskityt vahvistuu. Toisin sanoen: Keskity siihen mitä haluat, älä siihen mitä ET halua. Keskitynkö nurisemaan ja masentumaan sairasteluista ja hidasteista, vai suuntaanko energiani siihen mitä haluan: hyväkuntoisen, terveen kehon ja liikunnan ilon? 

Kanssani hikoilee usein innokas treenikaveri.


Ihmiskeho on upea ja viisas. Sen kuuntelu, siltä oppiminen ja sen kunnioittaminen myös tässä personal training -projektissa on ollut mielenkiintoista. Huomaan suhtautuvani tähän kuin mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan. Treeneissä kaikista parasta on tähän asti ollut kunnon kohoamisen lisäksi juuri kehotietoisuuden paraneminen sekä puhtaiden liikesarjojen oppiminen. Kun ammattilainen hinkkaa sumokyykkyäsi, ei ole vaaraa paikkojen hajottamisesta, liikekin tuntuu hyvältä ja menee perille. Valmentajallani Tuirella on myös taito toimia hienosti tilanteen ja asiakkaan mukaan sekä valita oikeat harjoitukset ja kysymykset oikeaan hetkeen. Olen ollut tyytyväinen myös kuntopiirityyppiseen treeniini, jota voin tehdä joustavasti working mom -elämääni soveltuvasti silloin kun minulle parhaiten sopii. Olemme sopineet Tuiren kanssa, että treeneistä on tarkoitus saada hyvää oloa ja energiaa, niistä ei ole tarkoitus tulla lisää stressiä. Sen vuoksi mittarina ei ole rasvaprosentti, vaan ennemminkin fiilis, vointi ja kunnon koheneminen. 

Ruokavalioasioissa olen treenien myötä oppinut sen, että ravinnossani on liian vähän proteiinia. Jos proteiinia saa treenatessa liian vähän, lähtee paino kismittävästi lihaksesta. Proteiinia suositellaan syötäväksi jokaisella aterialla eli esimerkiksi välipalaksi ei pelkkää hedelmää, vaan seuraksi myös muutama pähkinä tai vaikkapa raejuustoa. Smoothien sekaan olen humpsauttanut proteiinijauhetta, salaattien joukkoon ropsauttanut proteiinipitoisia siemeniä ja pähkinöitä.




Jokainen treenaa, elää ja syö juuri niin kuin itse haluaa ja eri jutut sopivat eri tyypeille. En vain voi olla ajattelematta, että mitäpä jos teeveestä tuutin täydeltä tänä päivänä tulevissa Hei, oletpas pullea -ohjelmissa lähdettäisiinkin enemmän sydämestä ja vähemmän suorittaen?  



keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lupa juhlia

Luomiväriä, poskipunan tupsuttelua, kiharat ja uusi kolttu. Huulikiilto kruunaa kokonaisuuden, olen lähdössä LCF Life Coach-valmistujaisjuhliini! Vuosi sitten päädyin valmentajakouluun muutaman päivän varoitusajalla. Tämän jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että elämässä kannattaa tehdä nimenomaan niitä asioita, joista tulee hyvä tunne (miten yksinkertaisen nerokasta!). Vuoden kestänyt koulutus ja 125 valmennustuntia ovat nyt takana ja minulla on uusi ammatti. On aika kilistää rakkaiden opiskelijakollegoiden ja opettajan kanssa.  

Tutussa koulutustilassa Valmentamossa on satumainen tunnelma. Kynttilät palavat, suloiset sävelet soivat, hehkeät opiskelijakollegani hymyilevät. Ilmassa on todellista juhlan tuntua. Kysyn heiltä, mitä he vuodesta valmennusosaamisen lisäksi saivat? Saan vastaukseksi muun muassa vahvempaa itsensä johtamista, terveempää itsensä rakastamista ja suurempaa sisältä päin ohjautuvuutta.  


Itse koen saaneeni erityisesti uskoa itseeni ja selkeyttä tekemiseeni. Miksi itseluottamukseni sitten on vuoden aikana kasvanut? Siksi, että olen valmennuksissa ja niiden innoittamana sukeltanut entistä syvemmälle itseeni, oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani ja arvostamaan niitä. Olen tunnistanut ja purkanut vahingollisia uskomuksia ja työstänyt aikaisempaa rakentavampaa ajattelumaailmaa. Olen myös saanut turvallisessa ja lempeässä ympäristössä peilata itseäni muista ja se kuka olen, on entisestään vahvistunut.


 Ihana Iina valmistautumassa
jakamaan todistukset ja lähettämään meidät lentoon. 


Iina Lempinen, armas opettajamme, luovuttaa juhlallisesti todistukset yksi kerrallaan. Samalla hän lukee jokaiselle valmistuvalle palautteen, jonka muut opiskelukaverit ovat hänestä kirjoittaneet. Meistä kaikista löytyy niin monia upeita, kauniita asioita! On ihmeellistä, miten tunnistamme toisistamme hyvin samantyyppiset asiat. Olemme lopultakin aika avoimia kirjoja toisillemme, vaikka joskus saatamme kuvitellakin muuta. Joskus on vaikea hahmottaa omia vahvuuksiaan ja toisten sanat voivat huomattavasti kirkastaa käsitystä. Erityisesti meille suomalaisille kauniiden sanojen ja hyvän palautteen vastaanottaminen hämmentymättä ja vähättelemättä on haastavaa. Vähättelyn sijaan voisikin ottaa hyvän kiitollisena vastaan ja kohteliaasti vaikkapa tokaista: Ihanaa, kiitos, että ajattelet niin, kiitos, että huomasit! 





Tämä ryhmäkuva napattiin ekana koulupäivänä vuosi sitten. 
Vuoden koulutuksen jälkeen osaamme valmentamisen jalon taidon ja pystymme valmentamaan hyvin laaja-alaisesti yksilöistä erilaisiin ryhmiin ja organisaatioihin asti. En kuitenkaan näe Valmentamon valmentajakoulutusta pelkkänä ammattiin valmistavana koulutuksena, vaan myös tuettuna, sisäisenä matkana omaan itseen. Koulutuksesta on hyötyä omassa henkisessä kasvussa ja hyvinvoinnissa, vaikka ei aikoisikaan toimia valmentajana. Vuoden aikana tapahtuu muutos, mikä sinänsä on ihan loogista, elämässähän mikään muu ei ole varmempaa kuin jatkuva muutos. Mutta millainen tuo muutos on, se on kiinnostavaa. Toisissa meissä se näkyy kenties vahvempana, toisissa hiukan hienovaraisemmin. Ymmärrän, että sisäinen muutos heijastuu aina myös ulkoisesti. Valona tai varjoina kasvoilla, varmuutena kantaa itsensä ylväämmin tai painua taustalle, uskalluksena katsoa suoraan silmiin tai katseen pakoiluna, selittämättömänä hehkuna, säteilynä tai harmautena.

Opiskelijaryhmämme vuoden valmentajaopintojen jälkeen valmistujaispäivän juhlatunnelmissa. Koko jengi tuli vuoden aikana hyvin läheiseksi ja rakkaaksi. 


Juhlahumussa mietin, miten kiitollinen olen, että olen saanut ammatin, jossa saan olla tukemassa ihmisiä kohti heidän tavoitteitaan, unelmiaan, sielun toiveitaan. On kunnia-asia saada kulkea valmentajana ihmisen rinnalla, samalla itsekin alati oppien. On palkitsevaa olla etsimässä maailmaan ratkaisuja, olla omalta pieneltä osaltaan mahdollistamassa oivalluksia. Koen, että erityisen tärkeää on vuosien jälkeenkin säilyttää tämä aloittajan mieli: nöyrä, utelias ja innokkas. Haluan sitoa sen kauniisti kultalangoin asiakkaan ja oman itsen arvostamiseen. Haluan opetella entistä paremmin huomaamaan eteenpäin vieneet askeleet, niin muiden kuin omatkin. Juhlia ilonaiheita, kuten tänään näitä valmistujaisia ja täällä olevia upeita ihmisiä. Ei enää mekaanisia siirtymiä projektista toiseen, vaan korkkarit kattoon tai ihan yhtä hyvin hetki pyhässä hiljaisuudessa saunan lauteilla. Joka tapauksessa maailma saattaa toisinaan näyttäytyä ihan tarpeeksi harmaansävyisenä, joten kun sydän haluaa iloita ja alleviivata onnenhetket, annetaanhan sen tehdä niin.


torstai 29. tammikuuta 2015

Treeni - rakkaudenteko rapistuneelle keholle


Kehoni on temppelini.

Joskin viime vuosina yrittäjäarkeen, opiskeluihin ja perheen pyöritykseen yhdistettynä temppelini on ollut vähän rapistunut. Olen siitä valittanut ja listannut säännöllisin väliajoin syitä, miksi en valitettavasti voi liikkua, vaikka haluaisin. (Mikä muuten on sinun lempitekosyysi olla liikkumatta?)

Olen viime vuosina suuntautunut vahvemmin henkiseen puoleen, vaikka luonnollisesti kehokin on kaivannut huomiota, ajoittain suorastaan huutanut sitä. Vaikka olen hyvin tiennyt, että ihminen on kokonaisuus, liikunta ei vain valitettavasti ole mahtunut agendalleni. Harvakseltaan olen tosin rykäissyt tehoviikonlopun, jolloin olen jumpannut kuin sammakko tehosekoittimessa. Tällaisten päähänpistojen jälkeen olen nilkuttanut vielä päiviä jälkikäteen ja ihmetellyt kadonnutta liikunnaniloa.  

Sitten Joulupukki toi minulle hyvin yllättävän lahjan. Se oli personal trainer & life coach Tuire Havian valmennus puoleksi vuodeksi Kuntokompassin Personal Training Studiolla. Ei ole liioiteltua sanoa, että ällistyin. Vaikka monenlainen liikkuminen on ollut minulle lapsesta saakka mieluisaa, kuntosalit ovat tuntuneet varsin vierailta. Myös esimerkiksi ruoka-aineiden punnitseminen ja kaikenlainen fitness-pullistelu ovat saaneet ajattelemaan, että elämästä on tyystin kadonnut flow - tuo minulle niin tärkeä asia.




Mutta tarvitseeko sen olla niin? Murtuvatko ennakkoluuloni? Ja onko kolkyt ja risat "uraäidillä" ylipäätään realistista mahdollisuutta vaalia fyysistä hyvinvointiaan? Miten tällainen "hyvinvointihörhö" sopeutuu treenausmaailmaan? Tästä aion ottaa nyt selvää ja kertoa teillekin! Olen sopinut Kuntokompassin Personal Training Studion kanssa yhteistyöstä, jossa raportoin blogissa tunnelmistani treenien edetessä. Jaan teille myös timanttisimmat vinkit. Tervetuloa mukaan, jos sinua kiinnostaa mm. seuraavat asiat:

- miten löytää uudelleen kadonnut liikunnan ilo?
- miten sovittaa luontevasti liikkuminen omaan (usein täyteen) kalenteriin?
- miten tehdään tehokas kotitreeni JA sitoudutaan siihen?
- miten kasvissyöjä voi lisätä mahdollisimman luonnollisesti proteiinien määrää?
- miten syödään mahdollisimman prosessoimatonta ja puhdasta ravintoa myös treenatessa?

Haluan lähteä projektiin siitä lähtökohdasta, että hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. Siis rapakuntoisenakin. Se saattaa kuulostaa omituiselta lähtökohdalta, koska usein elämänmuutosprojekteihin voi liittyä vahva tunne siitä, ettei nimenomaan hyväksy itseään sellaisena kuin on. En halua ajatella niin, vaan ennemminkin niin, että lähtemällä tähän projektiin teen hyvää, suoranaisen rakkaudenteon itselleni ja keholleni!



Valmentajani Tuire tuntuu juuri oikealta tyypiltä coachikseni. Teimme ensimmäisellä kerralla muun muassa kunto- ja liikkuvuustestejä sekä kehonkoostumusmittauksen. Määritimme myös tavoitteeni, jotka ovat:

• Saada positiivisia liikuntakokemuksia ja nauttia liikunnan mukana tuomista endorfiineista

• Liikunta säännölliseksi = sitoutuminen säännölliseen, tavoitteelliseen harjoitusohjelmaan

• Parantaa kestävyys- ja lihaskuntoa sekä kiinteytyä

Nyt olen saanut ensimmäisen kotitreeniohjelman, jota lähden toteuttamaan. Kävimme liikkeet Tuiren kanssa huolellisesti yhdessä läpi, joten minulla on ihan varmat vibat kyykyistä, mittarimadoista ja supermiehistä. Hieno juttu on, että kotitreeniä varten en tarvitse muita välineitä kuin käsipainot, jotka meiltä löytyykin. Treenien ajoitukset on nyt kokeiltava erikseen, että mihin vuorokaudenaikaan ne parhaiten soveltuvat. Olen myös pitänyt muutaman päivän ravintopäiväkirjaa, jotta saamme selville miten ruokavaliota olisi hyvä muuttaa. Siihen palaamme myöhemmin!

Ihan uutta ja ihmeellistä edessä, mutta tunnen olevani hyvissä käsissä.

Kuten valmennuskoulussa olen oppinut: älä valita, ala valita.

PS. Mikäli sinua on vaivannut samanlainen lorvimato liikunnan suhteen ja haluat muutoksen, lähde mukaan treenaamaan!