Method Ellun kana

Elämme tavoitteellisessa maailmassa. Omasta mielestäni tavoitteellisuus on oikein hyvä juttu, kunhan sen pystyy pitämään kaukana suorittamisesta. Tämä tasapainoilu ei aina olekaan ihan helppoa, etenkin kun ympäröivä yhteiskunta tuntuu tahkoavan väsymättä 24/7.  

Luonto kuitenkin hengittää sisään ja ulos. Talvella se nukkuu ja kerää voimia, keväällä se puhkeaa kukkaan ja synnyttää uutta elämää, kesällä kukoistaa ja syksyllä hiljenee taas lepoon. On niin helppo unohtaa, että ihminen on erottamaton osa luontoa. Ihmiselämäkin kulkee sykleissä, luomisen ja levon kaudet vuorottelevat. Miten hyvin ympäröivä maailmamme sallii tämän ja tukee tässä prosessissa? Miten hyvin itse sallimme sen itsellemme? 

Sisäänhengityksen aikana luominen alkaa tuntua vaikealta ja kiivas tekeminen haastavalta. Kaikenlainen shitti voi lentää tuulettimeen, etenkin jos ei kunnioita levon ja irtipäästämisen tarvetta. Flowta voi olla vaikeampi saavuttaa ja homma voi niin sanotusti tökkiä. Edelleen sinulla on kaikki samat edellytykset toimimiseen kuin aikaisemminkin, mutta tunnet, että jokin on vaihtunut. Tulee tarve pysähtyä, kääntyä sisäänpäin ja päästää irti kaikesta, joka ei juuri sillä hetkellä palvele. On sisäänhengityksen aika. 

Jos pysähtymiseen ei tunnu olevan mahdollisuuksia, voi alkaa kriisi, joka väsyttää entisestään. “Tik tak kello käy eikä mitään tapahdu! Pitää edistää, parantaa, kehittää, auttaa, ennättää. Tuloksia, tuloksia!”

Saatat kohdella itseäsi armottomasti, vaikka koko ajan tuntisitkin vain luomakunnan hengityksen. Tällaisessa tilanteessa olen kokenut erityisen tärkeäksi valita tietoisesti aina sen, missä tuntuu rauha ja keveys. Joskus on hyvä myös muistuttaa itselleen, että oikeasti tärkeät asiat odottavat kyllä. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ja lopultakin aika moni asia on sellainen, josta voi ainakin hetkeksi irrottaa, ja jonka voi ilman suurempia vahinkoja siirtää tulevaisuuteen.  

Uloshengityksessä on aika luoda, suuntautua ulospäin, saada aikaan kaikki ne jutut, jotka ovat odottaneet tätä energialatausta. Sisäänhengityksessä puolestaan saat kääntyä sisäänpäin. Sisäänhengitys on lahja, vaikka se ei ensi alkuun kenties sieltä tunnukaan, koska mielen on vaikea irrottaa tuloshakuisuudesta. Sisäänhengityksessä saat kuitenkin mahdollisuuden työstää asioita, päästää irti kaikesta sellaisesta, joka ei juuri nyt palvele. Saat hengähtää ja levähtää sekä työstää itseäsi. Sisäänhengityksellä on paikkansa. Se on välttämätön osa elämän kiertokulkua, ja jos antaudut sille, se tarjoaa mahdollisuuden kehittymiseen. 

Entisellä pomollani oli tapana tokaista: asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Tätä metodia olen itsekin viime aikoina noudattanut ja hengitellyt sisään. Asialliset hommat on hoidettu, mutta muuten on oltu kuin ellun kanat. Prosessissa on auttanut myös helvetillinen flunssa, joka pakotti petiin. Voin taas vain ihmetellä ja ihastella miten viisas kehomme on. 

Ehkä joku päivä huomaat, että maailma pöheltää ympärilläsi kuin hattarakone, mutta sinä vain hidastat ja käperryt sisäänpäin kuin hallayöhön valmistautuva tulppaani. Voit silloin muistaa, että maailmassa lymyilee kaikessa hiljaisuudessa myös monta muuta sisään hengittelijää ja se on ihan ok. Silloinkin kun kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä elämän kudelma jatkaa muodostumistaan, prosessi etenee. Ja jonakin päivänä on taas uloshengityksen aika, ja saat mahdollisuuden puhaltaa maailmaan jotain uutta ja kaunista. Jotain sellaista, jota ei ilman pysähtymistä olisi tekeytynyt. Ihaillaan luonnon syklisyyttä ja antaudutaan sen voimalliseen hengitykseen ihan ellun kanana.  

Joulun rauha syntyy omista valinnoista

Syksy on meillä monella ollut täynnä touhua ja ainakin itselläni on ollut useita hetkiä kun olen läkähtyneenä katsellut rauhan ja läsnäolon perävaloja. Olen huomannut, miten on ollut erityisen tärkeää tarkkailla omaa elämän näyttämöllä viilettävää itseään ja tiedostaa ne hetket, kun ote läsnäolosta irtoaa. Kun tiedostaa, saa aina mahdollisuuden valita toisin.  

Joulu tarjoaa meille monelle mahdollisuuden levähtää työn touhusta ja pysähtyä. Käytämmekö tuon mahdollisuuden hyväksemme?  

Jo pari kuukautta media on pursuillut juttuja "täydellisestä joulusta". Uniikeista lahjoista, trendikkäimmistä jouluruoista, ihastuttavista jouluasuista, kekseliäistä kattauksista and the story goes on. Pystymmekö ottamaan nämä impulssit kauniina asioina ja ihanina inspiraationlähteinä vai saavatko ne meidät suorittamaan joulua? Millaisia "oikean" ja "onnistuneen" joulun standardit päässämme ovat? Ja miten todellista ja oikeasti tärkeää tuo kaikki on? 

Olin eilen Kirsi Rannon ihanassa joulukonsertissa ja siellä tajusin, miten lähes kaikissa joululauluissa lauletaan juuri tästä samasta aiheesta. Joulurauha löytyy omasta sydämestä ja omista valinnoista. Ja kuitenkin koko ympäröivä maailma tuntuu kannustavan tekemään ihan kaikkea muuta, suorittamaan joulua. 

Joulu syntyy ilman lahjavuorta ja himmeliäkin. Itse asiassa sen taika saattaa silloin päästä paremmin esiin. Jokainen meistä synnyttää joulunsa omilla valinnoillaan. Joskus ne vaativat rohkeutta uida "vastavirtaan", riisua kaikki turha ja päästää irti piparkakkutalonsa kulisseista. 

Onko sinun joulusi suorittamista vai rauhaa? 

Haluan kiittää sinua rakas lukija ja toivottaa kaunista, tunnelmallista, vapaata ja ihmeellistä joulua!  

<3 Anu 

PS. Instassa vähän kuvia muun muassa joulutunnelmista ja eilisestä joulukonsertista https://www.instagram.com/anuker/

Ääripäistä keskitielle

Tässä maailman menoa ihmetellessä on tuntunut, että ääripäät ovat korostuneet, polariteetit vahvistuneet.

Egon ääni on kaikunut kovana puolin ja toisin. Se on halunnut olla oikeassa, tuntea erillisyyden, paremmuuden ja ylemmyyden.  Joskus se on naamioitunut myös ruusunpunaisiin vaatteisiin.

Kultainen keskitie kutsuu. Kauas övereistä ja vajareista, keskelle. Mutta löytääkseen keskitien, on otettava joskus askeleita myös toisiin suuntiin. Explorattava ja fiilisteltävä, jotta voi kaiken oppimansa kanssa astella keskelle. Ja kuitenkin mitä enemmän "tietää", sitä vahvemmin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Monet käyvät nyt omaa sisäistä painiaan: pysyäkö voimassaan vai antautuako pelkoon? Jos antaudumme pelkoon, mitä silloin tapahtuu? Kuka silloin "voittaa"?

Ehkä tapahtumien myötä rakkauden todellinen luonne paljastuu. Ehkä huomaammekin, että kyse ei olekaan mistään siirappisesta pilvenhattarasta, vaan lujasta sisäisestä työstä, ykseydestä, tietoisuudesta, myötätunnosta, rohkeudesta ja tasapainosta. Rakkaus on pelon vastakohta.

Taidamme tarvita nyt aivan erityistä rohkeusbuustia pysyäksemme harmonisissa ajatuksissa ja valinnoissa, etenkin ilman oikeassa olemista. Jokainen meistä tekee tämän duunin itse ja vastaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitä, ettei luo yhtään enempää pelkoa ja erillisyyttä tähän maailmaan, vaan keskittyy omalla olemisellaan vahvistamaan tasapainoa. Kukaan toinen ei  voi sitä puolestamme tehdä, mutta voimme suuresti auttaa muita näyttämällä omaa esimerkkiämme.

"You cannot help the world from a place of biased perception. In order to truly tap into a higher state of love and service, you need to be able to let go of your own opinion and see the full range of points of view available in any given scenario. When you can see from many different points of view and understand them all, you have attained a higher level of unbiased perception and a finer balance of Love and Wisdom, from which your service can be pure and true."

~ Bentinho Massaro

Lastenlääkäri Hanna Roiha: Ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta

Ruuhkavuodet ovat ajanjakso, jolloin moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Kun usealla elämänalueella on volyyminappi pohjassa, voi haasteena olla esimerkiksi suoritusmoodiin lipsahtaminen, elämänilon väheneminen ja väsähtäminen. Olen toteuttamassa Rakkaat ruuhkavuodet -verkkovalmennusta, jonka tavoitteena on tuoda arkea helpottavia ja elämänlaatua parantavia työkaluja meille ruuhkavuosia viettäville. Valmennus on suunnattu erityisesti vanhemmille, jotka tasapainoilevat työn ja perheen välillä, ja jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä sekä hyvinvointinsa lisäämisestä. Tavoitteena on tuoda vanhemmille rentouttava, oma hetki sekä mahdollisuus selvittää omia ajatuksia ja tilannetta erilaisten harjoitusten avulla itselle sopivassa tahdissa.

Mediassa on ajoittain uutsioitu myös täysin uupuneista vanhemmista, jotka ovat päätyneet esimerkiksi satuttamaan itseään tai lapsiaan. Akuutissa tilanteessa, jolloin kaikki näyttää mustalta, mikään itsenäinen työskentely, kuten esimerkiksi verkkovalmennus, ei luonnollisestikaan onnistu, vaan elämä on täyttä selviytymiskamppailua. Halusin selvittää, mitä tällaisessa akuuttitilanteessa voi tehdä ja missä kunnossa vanhempien henkinen jaksaminen ylipäätään tällä hetkellä on. Tätä varten haastattelin Mommy & Me:n lastenlääkäri Hanna Roihaa, jonka ohjeet akuutissa tilanteessa toimimiseksi löydät tämän tekstin lopusta.

Hanna kohtaa lastenlääkärin työssään päivittäin monia vanhempia.

- Sanoisin karkeasti, että yleisesti arvioiden 80 % ruuhkavuosiaan elävistä vanhemmista on tänä päivänä väsyneitä tai stressaantuneita, hän arvioi.

Väsymykseen on hänen mukaansa luonnollisia, fyysisiä syitä, kuten raskauden ja synnytyksen aiheuttama rasitus (josta palautuminen kestää yllättävän pitkään) sekä mahdollisesti valvottava lapsi. Selvästi enemmän Hannan mielestä uuvuttavat kuitenkin vanhempien kokemat ja yhteiskunnassamme vallitsevat suorituspaineet. Asioiden pitäisi sujua oppikirjan mukaan, kontrolloidusti ja kiiltokuvin.

- Elämme kulttuurissa, jossa raskaudesta pitäisi palautua hetkessä ja ulkonäön tulisi olla hehkeä. Kodin tulisi olla kaunis ja siisti. Harrastusten ja koko elämän pitäisi jatkua aivan kuten ennen lapsiakin. Myös lasten tulisi kehittyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Tämän tyyppiset paineet uuvuttavat enemmän kuin fyysiset tekijät.

Hannan mukaan vanhemmuuteen ja ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta. Vanhemmat kokevat herkästi olevansa huonoja vanhempia, jos lapsi ei esimerkiksi nuku tai käyttäydy niin kuin toivomme. Tällöin nousee myös häpeän tunteita. Moni elää siinä harhaluulossa, että toisten lapset kyllä nukkuvat ja käyttäytyvät, ja että muiden arki sujuu jotenkin tyylikkäämmin.

- Uudessa ja herkässä tilanteessa on helppo lähteä vertaamaan itseään muihin. Usein toisten elämä saattaa näyttää ruusunpunaiselta ja täydelliseltä omaan elämään verrattuna.

Hannan suositut vastaanotot sijaitsevat Helsingin Kulosaaressa ja Kampissa. 

Kun työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme vallitsee kilpailu ja vertailu, on melko loogista, että sama ilmiö siirtyy helposti myös perhe-elämään. Ennakkoajatuksemme ja suorituspaineemme perheenkin kanssa nousevat koviksi. Sen lisäksi, että oman suorituksemme tulisi olla virheetön, altistamme herkästi myös lapsemme paineille omalla esimerkillämme sekä vertaamalla esimerkiksi lasten kehittymistä ja osaamista.

Hanna kertoo, että vanhemmilla ilmenee paljon fyysisiä oireita: unettomuutta, sydämentykytystä, hikoilua. Hän kohtaa myös vanhempia, joiden uupumus purkautuu koko vastaanottokäynnin kestävänä itkuna.

- Silloin laitan vanhemman hoitopöydälle ja hoidan. Jo pelkkä kosketus auttaa tällaisessa tilanteessa rauhoittumaan. Monille se on ensimmäinen tilanne, jolloin voi riisua maskinsa. Hetki, jolloin ei tarvitse enää pinnistellä ja esittää hyvää vanhempaa tai työntekijää.

Yleistä on myös se, että jaksaminen lasten kanssa on heikkoa. Pinna on katkeamispisteessä ja liikkumavaraa on vähän.

-  On ihan selvää, että aistimme heti esimerkiksi puolisostamme tai ystävästämme, kun hän tulee luoksemme kireässä mielentilassa. Ääni on pingottunut, kehonkieli hermostunutta ja niin edelleen. Lapset aistivat hyvin herkästi vanhempiensa tunnetilat, vaikka usein jostain syystä luulemme, että pystymme heitä jotenkin harhauttamaan. Ilmiöstä syntyy helposti itseään ruokkiva kierre. Kun olemme kireässä tilassa, reagoimme tunteenpurkauksilla, emmekä tee enää tiedostavia valintoja. Lapsi testaa käyttäytymisellään sitä, missä vaiheessa oikein alat huolehtia itsestäsi paremmin?

Hanna kysyykin kiperän kysymyksen: Miten sinä toivoisit, että oma lapsesi kohtelisi itseään aikuisena? Kohteletko itse itseäsi nyt samalla tavalla?

Lapsi oppii ensisijaisesti esimerkkimme kautta, imitoimalla. Jos sanomme toista ja käyttäytymisemme kertoo toista, lapsi kokee tilanteen hyvin ristiriitaisena. Vanhemmalla saattaa olla lasittunut hymy kasvoillaan, mutta koko olemus huutaa aivan muuta. Lapselle olisi todella terveellistä, jos vanhemmatkin tunnustaisivat heikkoutensa. Että kaikki ei aina olekaan niin täydellistä ja se on ihan ookoo. Se on elämää.

Kuva: Unsplash

Mitä sitten tehdä, jos vanhemman henkiset voimavarat ovat loppumassa?
Tässä Hannan ohjeet:


-  Tunnusta tilanteesi itsellesi rehellisesti.

-  Ota yhteyttä tahoon, joka voi auttaa. Kerro tilanteesi rehellisesti. (yhteystietoja alla)

-  Puhu jollekin läheisellesi ja pyydä apua.

-  Päästä irti kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Järjestä itsellesi aikaa levätä ja vain olla. Jos tämä tuntuu vaikealta, pyydä siihen apua. Kun on hetken saanut rauhoittua, vasta sitten tilanne alkaa hahmottua (tarvitaanko esimerkiksi sairaslomaa vai selvitäänkö vaikkapa lisäämällä arkeen läsnäoloharjoituksia). On myös tilanteita, joissa myös lääkitys on paikallaan.

-  Ole armollinen itsellesi. On ihan ok väsyä. Päästä irti murehtimisesta ja huolehtimisesta.  

Auttavia tahoja:

Neuvola
Perheneuvola
Lastensuojelu
Psykiatrian poliklinikka
Äidit irti synnytysmasennuksesta
MLL auttava puhelin
Maria akatemia (päivystävä puhelin)

Vaikka olisikin väsyksissä, toive muutoksesta on Hannan mukaan aina positiivinen asia. On helpompi lähteä muuttamaan kun tietää mitä lähtee muuttamaan.

Pienistä puteleista suurta hyvinvointia

Tiedätkö sen fiiliksen, kun yhtäkkiä aivan uusi maailma aukeaa uuden tuttavuuden tai oivalluksen myötä? Elämääni purjehti noin puoli vuotta sitten eräs uusi asia. Olin kyllä tiennyt sen olemassaolosta, mutta minulla ei ollut laisinkaan käsitystä siitä, millanen täräytys oli tulossa. Kyseessä on *rumpujen pärinää* eteeriset öljyt!

On oikeastaan aika hassuakin intoilla näin, kyseessähän ovat vain pikkuiset pullot, joissa on aromaattisista kasveista höyrytislaamalla valmistettuja nesteitä. Sukellukseni öljyjen maailmaan on kuitenkn mennyt niin, että mitä syvemmälle olen päässyt, sen enemmän hämmennyksissä ja innoissani olen ollut siitä, miten laajasti ja kokonaisvaltaisesti nämä pikkupullot voivat vaikuttaa elämäämme. Olen ymmärtänyt, että tämä on aika tyypillinen tarina öljyjen parissa.

Tässä vaiheessa ilakointiani kaipaat varmasti ihan käytännön esimerkkejä. Tiedän aiheesta vasta pikkiriikkisen, mutta päätin kuitenkin jo tässä vaiheessa jakaa fiilksiäni ja huomioitani sinulle, jotta saat kuulla tällaisesta mahdollisuudesta (jollet ole jo kuullutkin).

- Kauneudenhoito: Olen super herkkä reagoimaan kosmetiikalle ja olen pystynyt käyttämään ainoastaan tiettyjä luomukosmetiikkatuotteita (kaikki muu aiheuttanut ihottumaa tmv.) Nyt olen testaillut öljyjä kauneudenhoidossa ja olen innoissani. Erityisen rakastunut olen tällä hetkellä frankincence-öljyyn, jota laitan muutaman tipan iltaisin manteliöljyn sekaan ja levitän kasvoille sekä kaulalle. Sen lisäksi, että tuoksu on koukuttava ja kohottava, öljy tekee ihmeitä iholle. Se tasoittaa ihon väriä, pintaa ja luo hehkua. Itse käytän eri öljyjä myös parfyyminä ja saan samalla nauttia niiden hyvinvointia buustaavista vaikutuksista.

- Kemikaaliton koti: Öljyt toimivat tehokkaasti myös huushollauksessa. Olen aivan hullaantunut Thieves-household cleaneriin (sekoitus eri aromaattisia öljyjä, täysin kasviperäinen), jolla siivoan etenkin keittiössä. Lapsilla kun on tapana nuoleskella pöydät, on aika ihana tietää, että pinta on pyyhitty täysin luonnollisella tuotteella, jolla on jopa immuunipuolustusta buustaavia ominaisuuksia! Uuninkin voi puhdistaa sitruunaöljyllä. Ei tarvitsekaan saada hedaria uuninpesumyrkyistä, kuormittaa luontoa ja nauttia seuraavassa pullasatsissa myrkkyjäännökset. Suosittelen testailemaan! Vielä on itselläni kokeilematta monta juttua, kuten esimerkiksi astian- ja pyykinpesuaineen korvaaminen öljytuotteilla. Mielenkiintoisia kokeita siis edessä!

- Henkinen ja fyysinen hyvinvointi: Kuten aika moni tietää, tietyillä öljyillä on hyvin rauhoittavia ominaisuuksia. Itselleni tuli täysin yllätyksenä, että on niillä on myös monenlaisia muita ominaisuuksia, esimerkiksi piristävät ja keskittymistä buustaavast vaikutukset. Young Livingin (paikka josta tilaan öljyni) sivuilla kerrotaan, että ”Hajuaisti on ainut viidestä aistista, jolla on suora yhteys limbiseen järjestelmään, tunteiden ohjauskeskukseen. Ahdistus, masennus, pelko, viha ja ilo ovat kaikki lähtöisin tältä alueelta.” Olen suorittanut empiiriisiä kokeita, miten vaikkapa laventelin tai peace and calming-öljyn tuoksu saa talon hiljentymään. Fyysisen hyvinvoinnin tukena öljyt toimivat yhtä hyvin. Niistä on apua monenlaisissa haasteissa, kuten vaikkapa syylissä, kuukautiskivuissa, päänsäryssä, astmassa, flunssassa jne.

Olen funtsinut, että tämähän on ikiaikaista viisautta ja luonnon voiman hyödyntämistä. Young Livingin sivuilla kerrotaan seuraavaa:

”Öljyjä käytettiin jo 4500eKr parantamiseen, terveyden ylläpitämiseen, henkiseen hyvinvointiin, sekä hengellisissä toimituksissa. 1800-luvulla teollisuuden myötä lääketiede alkoi kehittyä, ja laboratorioissa alettiin valmistaa lääkkeitä. Niiden molekyylirakenteen kehittämisessä käytettiin mallina eteeristen öljyjen molekyylejä. Lääkkeiden suosio nousi niiden helpon ja varman saatavuuden takia. Silloin ei myöskään tiedetty lääkkeiden haittavaikutuksista.
Eteeristen öljyjen kysynnän väheneminen johti siihen, että teollisuus alkoi kehittää eteerisiä öljyjä kosmeettiseen tarkoitukseen. Se oli edullisempaa, koska käyttötarkoituksen muututtua valmistuksen luonnonmukaisuudella tai terapeuttisilla ominaisuuksilla ei ollut enää niin suurta merkitystä.
Useat tutkimustulokset 1800 -luvulta saakka ovat osoittaneet eteeristen öljyjen tehokkuuden, sekä kyvyn parantaa, ja ylläpitää ihmisen terveyttä. Tästä syystä eteeriset öljyt ilmestyivät takaisin lääketieteeseen. Esimerkiksi Amerikassa useat sairaalat ovat ottaneet Young Livingin öljyt yhdeksi hoitomuodokseen.”

Olen jo pitkään kokenut tarvetta tehdä mahdollisimman luonnonmukaisia valintoja elämässäni. Nyt tuntuu, että näiden pienten puteleiden myötä olen saanut kvanttiloikan eteenpäin. Koen, että ymmärryksemme kasvaessa meidän on mahdollista saada ikään kuin voimaamme takaisin itsellemme. Pystymme itse tukemaan omaa hyvinvointiamme enemmän luonnollisesti ja elämäämme tulee lisää aitoja, laadukkaita juttuja ja hyviä viboja. Tähän vaikuttavat toki monet muutkin asiat, mutta eteerisillä öljyillä on ainakin minulle tässä oma roolinsa.

Mitä tehdä, jos öljyjen maailma kiinnostaa? Tilaan itse öljyni Young Livingiltä. Muitakin mahdollisuuksia varmastikin on ja niitä löytää hyvin googlailemalla, mutta niistä en valitettavasti osaa neuvoa. Itse olen nyt tykästynyt YL-öljyihin, filosofiaan ja toimintamalliin. Öljyt ovat todella laadukkaita ja yhteisestä FB-ryhmästä, saa myös paljon ilmaista koulutusta ja tietoa öljyjen vaikutuksista ja käyttötarkoituksista. Paras tapa aloittaa öljyihin tutustuminen on tilata aloituspakkaus, jonka mukana saa runsaan paketin perusöljyjä sekä diffuuserin (vehje, jolla voi tohottaa öljyjä ilmaan). Pakkauksen hinta on postikuluineen ja veroineen 198,60 euroa (lisätietoa aloituspakkauksesta: http://www.oljymme.fi/aloituspakkaus/) Sen voi tilata osoitteesta: https://www.youngliving.com/vo/#/login  ja klikkaamalla Register Now ja seuraamalla ohjeita (kannattaa valita member, jolloin saat pakkauksen edullisemmin, ei sido mihinkään). Homma menee niin, että uuteen tilaukseen tarvitaan aina jonkun suosittelijan ID-numero (täytetään sponsor- ja enroller-kohtiin), jotta uudella tilaajalla olisi joku tukena ja apuna öljyjen käytön aloittamisessa. Voit halutessasi käyttää ID-numeroani: 2930955 tai yhtä hyvin kysyä jonkun toisen öljytilaajan numeroa. Mikäli tarvitset apua tilauksessa tai öljyjen kanssa, autan mielelläni. Jos en tiedä vastausta, saan sen varmasti kaivettua omilta suosittelijoiltani, joilla on huikeasti tietoa ja vuosien kokemus.
.
Testaan parhaillaan öljyjä erityisesti henkisen hyvinvoinnin tukena, sillä olen olen kiinnostunut siitä, miten voisin hyödyntää öljyjä myös kodin ulkopuolella hyvinvointivalmentajanan työssä. Tästä aiheesta on tulossa postaus, kunhan tarpeelliset testaukset on asianmukaisesti ja antaumuksellisesti suoritettu :)

Lisätietoa öljyistä:

Wikipedia
Young Living

Ajatuksia maailmanmenosta

Tuntuuko sinusta välillä siltä, että maailma olisi seonnut? Että jo pitkään olemme kulkeneet ihmeellisiä polkuja, mutta nyt painelemme uppo-oudoilla seuduilla. Ajatteletko joskus, että haluaisit sulkea silmäsi ja toivoa, että kun seuraavan kerran avaat ne, kaikki ristiriitaisuudet olisivat kadonneet?

Ja sitten kuitenkin elämä näyttää kulkevan ihan niin kuin aina ennenkin. Käydään ruokakaupassa ja saunassa, haravoidaan ja tehdään makaronilaatikkoa. Näihin hetkiin voi jäädä kiinni, mutta kuitenkin sisimmässämme tunnemme myllerryksen, joka koko ajan etenee.

Idolini Amma sanoo, että lääkärin on parantaakseen mätäpaise ensin puhkaistava se, jotta mätä pääsee pois. Vasta sitten voi paraneminen alkaa.

Jokaisella meissä on kädessämme avaimet, jotka ovat tietoisuus ja rakkaus. Outoja sanoja, joista voi olla vaikea saada otetta. Rakkaus-sana on menettänyt hohtoaan miljoonien rallatusten lyriikoissa, koko sana maistuu helposti kliseeltä. Usein se mielletään vain parisuhderakkauteen, josta meillä monella on sangen ristiriitaisia kokemuksia. Ja tietoisuus, mikäs ihme se sitten on? Ei ole ollenkaan helppoa saada sellaisen sanan merkityksestä kiinni.

• Rakkaus: Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Ajattele muista hyvää. Tee toisille hyvää. Kohtaa myötätunnolla itsesi ja muut. Hyvä kiertää takaisin sinulle. 
• Tietoisuus: Ota vastuu omista ajatuksistasi ja teoistasi, koko itsestäsi. Älä odota, että kukaan muu ajattelee tai valitsee puolestasi. Herää tarkkailemaan itseäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Kuuntele ja kunnioita sisäistä viisauttasi. 

Tyyppi joka jauhaa tietoisuudesta ja rakkaudesta, ei tämän maailman silmissä ole ollut se terävin kynä penaalissa. En koe olevani missään asemassa ketään neuvomaan, vaan olen ainoastaan päättänyt uskaltautua jakamaan fiiliksiäni. Jos emme uskaltaudu kuorestamme ulos, emme saa voimaa toisistamme, kuljemme yksin. Jos uskallamme elää arvomme todeksi, olemme se muutos, jonka haluamme nähdä. Toistenkin on helpompi hypätä mukaan.

Seuraan, miten hiljainen, mutta voimallinen tietoisuuden ja rakkauden vallankumous etenee ja maailmassamme näkyy. Koko ajan ilmestyy uusia tyyppejä ja esimerkkejä siitä, miten kohtaamme toisemme ja koko luomakunnan sydämellä, lämmöllä, kunnioituksella. Tunnemme kasvavaa yhteyttä toisiimme, tapaamme todelliset itsemme ja toisemme ensi kertaa. Kaikki muu on egomme harhaa, josta voimme irrottaa. Än yy tee nyt.

Ainoa todellinen, kaiken alla, päällä, rinnalla, joka puolella, on rakkaus. Se säilyy vaikka kaikki ympäriltä murtuisi ja sitä ei voi edes kuolema sammuttaa. Se on ja tuntuu, vaikka emme sitä ymmärtäisikään. Ja kuitenkin sen voimme tietoisesti valita joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa ajatuksessa, päätöksessä ja teossa.

Näin ajattelin tänään.

Auttamisen yksinkertaisuus

Yhden pikkuisen pojan eloton keho rannalle huuhtoutuneena piirtyi maailman verkkokalvolle. Pitkään olimmekin porskuttaneet eteenpäin sulkien silmämme ja sydämemme toisten kärsimykseltä. Nyt tuntuu, kuin olisimme heräilemässä pitkästä unesta, omista ahtaista poteroistamme, kurkottaisimme varovasti kohti kanssakulkijoitamme. Pakolaistulva on saanut meidät liikkeelle. On syvällisiä ja kiivaitakin keskusteluita, runsaita tavara- ja rahalahjoituksia, vapaaehtoistyötä.  Auttamishalu ja yhteishenki tuntuvat todella hyviltä ja kaivatuilta.

Auttaminen ei kuitenkaan aina tunnu niin yksinkertaiselta kuin voisi luulla. Vaikka auttaja tuntisi sydämessään kutsun auttaa, häntä saattaa pelottaa uudenlainen toimiminen.  Värväytyisinkö auttamaan vanhainkotiin? Mutta mitä jos en saakaan avustetuksi mummua pyörätuoliin? Mitä jos sählään ja mummu putoaa lattialle? Ehkä harkitsenkin vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksessa. Mutta tulenkohan ymmärretyksi vai teenkö itseni typeräksi vierasta kieltä puhuvien ja vierasta kulttuuria edustavien kanssa? Osaanko sanoa kovia kokeneille mitään järkevää? Pystynkö ylipäätään kohtaamaan heidät? Varhaisteinit kiusaavat bussissa kaveriaan. Uskallanko astua esiin ja puolustaa kiusattua? Mitä jos mokaankin koko tilanteen, kun avaan suuni? Tai joudun itse uhkaavaan tilanteeseen? Joskus auttajaa saattaa myös vainota ajatus, että jos lähden tästä palvelemaan ihmiskuntaa, toiset ajatelevat, että luulen nyt olevani jotenkin parempi kuin muut ja epäilevät, että kuljen täst edespäin täysin pyhimyksenrenkaani loisteen sokaisemana.

On ihan luonnollista, että toisella tai uudella tavalla toimiminen voi pelottaa, mutta onko oikein antaa tällaisten ajatusten sitoa kätemme? On ihan sama tulevatko tuomitsevat ajatukset todella joltakin toiselta vai ovatko ne vain oman päämme sisällä. Niiden ei silti voi antaa nousta muuriksi ihmisyyden eteen. Auttaminen ja avun saaminen on yksi kauneimmista tapahtumista, mitä tiedän. Se koskettaa ja parantaa puolin ja toisin. Pyyteettömänä se on kaikkein kauneinta. Monet suomalaiset kärsivätt selittämätöstä tyhjästä olosta. Auttaminen herättää meidät henkiin. Uskon, että auttamisen taito on sisäänkoodattuna meissä jokaisessa.

Minä vasta opettelen laittamaan käteni konkreettisesti saveen toisten hyväksi. Pitkään olen antanut omien peikkojeni olla toiminnan tiellä, mutta miten syvältä sellainen olisikaan, jos jättäisimme vastaamatta avunhuutoihin, koska pelkäämme jotain täysin tyhjänpäiväistä ja turhaa!

Haluan uskoa, että nyt syntynyt myötätunnon aika voimistuu ja leviää. Aaskel kerrallaan voimme astua lähemmäs toisiamme,  opimme toimimaan myötätuntoisemmin ja auttamaan pyyteettömämmin.  Haluan uskoa, että opimme tukemaan toisiamme myös ilman "instansseja". Avustusjärjestöjen työ on sanoinkuvaamattoman arvokasta ja kannustan jokaista liittymään tavalla tai toisella mukaan, mutta sen lisäksi voimme auttaa myös ihan ilman välikäsiä, jokapäiväisessä arjessa, ihminen ihmiselle.

Pakolaisten lisäksi on myös valtavasti muita avuntarvitsijoita. Yksinäinen naapuri. Vanhainkodissa viruva vanhus. Syrjäytynyt poika. Kiusattu tyttö. Vammaiset ja sairaat. Vähäosaiset ja asunnottomat. Eläimet, luonto ja koko yhteinen pallomme. Veikkaisin, että jokaista meitä tarvitaan ja jokaisen panos on yhtä arvokas. Pienilläkin myötätunnon eleillä on suuri merkitys. Lähdetään siitä, ettei tuo pieni poika tai muut sodan uhrit antaneet henkeään aivan turhaan.