maanantai 30. marraskuuta 2015

Ääripäistä keskitielle


Tässä maailman menoa ihmetellessä on tuntunut, että ääripäät ovat korostuneet, polariteetit vahvistuneet.

Egon ääni on kaikunut kovana puolin ja toisin. Se on halunnut olla oikeassa, tuntea erillisyyden, paremmuuden ja ylemmyyden.  Joskus se on naamioitunut myös ruusunpunaisiin vaatteisiin.

Kultainen keskitie kutsuu. Kauas övereistä ja vajareista, keskelle. Mutta löytääkseen keskitien, on otettava joskus askeleita myös toisiin suuntiin. Explorattava ja fiilisteltävä, jotta voi kaiken oppimansa kanssa astella keskelle. Ja kuitenkin mitä enemmän "tietää", sitä vahvemmin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Monet käyvät nyt omaa sisäistä painiaan: pysyäkö voimassaan vai antautuako pelkoon? Jos antaudumme pelkoon, mitä silloin tapahtuu? Kuka silloin "voittaa"?




Ehkä tapahtumien myötä rakkauden todellinen luonne paljastuu. Ehkä huomaammekin, että kyse ei olekaan mistään siirappisesta pilvenhattarasta, vaan lujasta sisäisestä työstä, ykseydestä, tietoisuudesta, myötätunnosta, rohkeudesta ja tasapainosta. Rakkaus on pelon vastakohta.





Taidamme tarvita nyt aivan erityistä rohkeusbuustia pysyäksemme harmonisissa ajatuksissa ja valinnoissa, etenkin ilman oikeassa olemista. Jokainen meistä tekee tämän duunin itse ja vastaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siitä, ettei luo yhtään enempää pelkoa ja erillisyyttä tähän maailmaan, vaan keskittyy omalla olemisellaan vahvistamaan tasapainoa. Kukaan toinen ei  voi sitä puolestamme tehdä, mutta voimme suuresti auttaa muita näyttämällä omaa esimerkkiämme.



"You cannot help the world from a place of biased perception. In order to truly tap into a higher state of love and service, you need to be able to let go of your own opinion and see the full range of points of view available in any given scenario. When you can see from many different points of view and understand them all, you have attained a higher level of unbiased perception and a finer balance of Love and Wisdom, from which your service can be pure and true."

~ Bentinho Massaro

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lastenlääkäri Hanna Roiha: Ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta


Ruuhkavuodet ovat ajanjakso, jolloin moni asia tapahtuu samanaikaisesti. Kun usealla elämänalueella on volyyminappi pohjassa, voi haasteena olla esimerkiksi suoritusmoodiin lipsahtaminen, elämänilon väheneminen ja väsähtäminen. Olen toteuttamassa Rakkaat ruuhkavuodet -verkkovalmennusta, jonka tavoitteena on tuoda arkea helpottavia ja elämänlaatua parantavia työkaluja meille ruuhkavuosia viettäville. Valmennus on suunnattu erityisesti vanhemmille, jotka tasapainoilevat työn ja perheen välillä, ja jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä sekä hyvinvointinsa lisäämisestä. Tavoitteena on tuoda vanhemmille rentouttava, oma hetki sekä mahdollisuus selvittää omia ajatuksia ja tilannetta erilaisten harjoitusten avulla itselle sopivassa tahdissa.

Mediassa on ajoittain uutsioitu myös täysin uupuneista vanhemmista, jotka ovat päätyneet esimerkiksi satuttamaan itseään tai lapsiaan. Akuutissa tilanteessa, jolloin kaikki näyttää mustalta, mikään itsenäinen työskentely, kuten esimerkiksi verkkovalmennus, ei luonnollisestikaan onnistu, vaan elämä on täyttä selviytymiskamppailua. Halusin selvittää, mitä tällaisessa akuuttitilanteessa voi tehdä ja missä kunnossa vanhempien henkinen jaksaminen ylipäätään tällä hetkellä on. Tätä varten haastattelin Mommy & Me:n lastenlääkäri Hanna Roihaa, jonka ohjeet akuutissa tilanteessa toimimiseksi löydät tämän tekstin lopusta.

Hanna kohtaa lastenlääkärin työssään päivittäin monia vanhempia.

- Sanoisin karkeasti, että yleisesti arvioiden 80 % ruuhkavuosiaan elävistä vanhemmista on tänä päivänä väsyneitä tai stressaantuneita, hän arvioi.

Väsymykseen on hänen mukaansa luonnollisia, fyysisiä syitä, kuten raskauden ja synnytyksen aiheuttama rasitus (josta palautuminen kestää yllättävän pitkään) sekä mahdollisesti valvottava lapsi. Selvästi enemmän Hannan mielestä uuvuttavat kuitenkin vanhempien kokemat ja yhteiskunnassamme vallitsevat suorituspaineet. Asioiden pitäisi sujua oppikirjan mukaan, kontrolloidusti ja kiiltokuvin.

- Elämme kulttuurissa, jossa raskaudesta pitäisi palautua hetkessä ja ulkonäön tulisi olla hehkeä. Kodin tulisi olla kaunis ja siisti. Harrastusten ja koko elämän pitäisi jatkua aivan kuten ennen lapsiakin. Myös lasten tulisi kehittyä ja käyttäytyä tietyllä tavalla. Tämän tyyppiset paineet uuvuttavat enemmän kuin fyysiset tekijät.

Hannan mukaan vanhemmuuteen ja ruuhkavuosiin liittyy paljon armottomuutta. Vanhemmat kokevat herkästi olevansa huonoja vanhempia, jos lapsi ei esimerkiksi nuku tai käyttäydy niin kuin toivomme. Tällöin nousee myös häpeän tunteita. Moni elää siinä harhaluulossa, että toisten lapset kyllä nukkuvat ja käyttäytyvät, ja että muiden arki sujuu jotenkin tyylikkäämmin.

- Uudessa ja herkässä tilanteessa on helppo lähteä vertaamaan itseään muihin. Usein toisten elämä saattaa näyttää ruusunpunaiselta ja täydelliseltä omaan elämään verrattuna.

Hannan suositut vastaanotot sijaitsevat Helsingin Kulosaaressa ja Kampissa. 


Kun työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme vallitsee kilpailu ja vertailu, on melko loogista, että sama ilmiö siirtyy helposti myös perhe-elämään. Ennakkoajatuksemme ja suorituspaineemme perheenkin kanssa nousevat koviksi. Sen lisäksi, että oman suorituksemme tulisi olla virheetön, altistamme herkästi myös lapsemme paineille omalla esimerkillämme sekä vertaamalla esimerkiksi lasten kehittymistä ja osaamista.

Hanna kertoo, että vanhemmilla ilmenee paljon fyysisiä oireita: unettomuutta, sydämentykytystä, hikoilua. Hän kohtaa myös vanhempia, joiden uupumus purkautuu koko vastaanottokäynnin kestävänä itkuna.

- Silloin laitan vanhemman hoitopöydälle ja hoidan. Jo pelkkä kosketus auttaa tällaisessa tilanteessa rauhoittumaan. Monille se on ensimmäinen tilanne, jolloin voi riisua maskinsa. Hetki, jolloin ei tarvitse enää pinnistellä ja esittää hyvää vanhempaa tai työntekijää.

Yleistä on myös se, että jaksaminen lasten kanssa on heikkoa. Pinna on katkeamispisteessä ja liikkumavaraa on vähän.

-  On ihan selvää, että aistimme heti esimerkiksi puolisostamme tai ystävästämme, kun hän tulee luoksemme kireässä mielentilassa. Ääni on pingottunut, kehonkieli hermostunutta ja niin edelleen. Lapset aistivat hyvin herkästi vanhempiensa tunnetilat, vaikka usein jostain syystä luulemme, että pystymme heitä jotenkin harhauttamaan. Ilmiöstä syntyy helposti itseään ruokkiva kierre. Kun olemme kireässä tilassa, reagoimme tunteenpurkauksilla, emmekä tee enää tiedostavia valintoja. Lapsi testaa käyttäytymisellään sitä, missä vaiheessa oikein alat huolehtia itsestäsi paremmin?

Hanna kysyykin kiperän kysymyksen: Miten sinä toivoisit, että oma lapsesi kohtelisi itseään aikuisena? Kohteletko itse itseäsi nyt samalla tavalla?

Lapsi oppii ensisijaisesti esimerkkimme kautta, imitoimalla. Jos sanomme toista ja käyttäytymisemme kertoo toista, lapsi kokee tilanteen hyvin ristiriitaisena. Vanhemmalla saattaa olla lasittunut hymy kasvoillaan, mutta koko olemus huutaa aivan muuta. Lapselle olisi todella terveellistä, jos vanhemmatkin tunnustaisivat heikkoutensa. Että kaikki ei aina olekaan niin täydellistä ja se on ihan ookoo. Se on elämää.

Kuva: Unsplash



Mitä sitten tehdä, jos vanhemman henkiset voimavarat ovat loppumassa?
Tässä Hannan ohjeet:



-  Tunnusta tilanteesi itsellesi rehellisesti.

-  Ota yhteyttä tahoon, joka voi auttaa. Kerro tilanteesi rehellisesti. (yhteystietoja alla)

-  Puhu jollekin läheisellesi ja pyydä apua.

-  Päästä irti kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Järjestä itsellesi aikaa levätä ja vain olla. Jos tämä tuntuu vaikealta, pyydä siihen apua. Kun on hetken saanut rauhoittua, vasta sitten tilanne alkaa hahmottua (tarvitaanko esimerkiksi sairaslomaa vai selvitäänkö vaikkapa lisäämällä arkeen läsnäoloharjoituksia). On myös tilanteita, joissa myös lääkitys on paikallaan.

-  Ole armollinen itsellesi. On ihan ok väsyä. Päästä irti murehtimisesta ja huolehtimisesta.  

Auttavia tahoja:

Neuvola
Perheneuvola
Lastensuojelu
Psykiatrian poliklinikka
Äidit irti synnytysmasennuksesta
MLL auttava puhelin
Maria akatemia (päivystävä puhelin)

Vaikka olisikin väsyksissä, toive muutoksesta on Hannan mukaan aina positiivinen asia. On helpompi lähteä muuttamaan kun tietää mitä lähtee muuttamaan.