Sharing is caring on eräs lempifraasini.
Miksi syvimpien ajatusten ja tunteiden jakaminen on joskus niin vaikeaa? Mitä tapahtuu, jos antaisin tämän palasen itsestäni sinulle, teille kaikille? Tuomitsisitteko minut? Jatkaisitteko olkaa kohauttaen matkaanne? Vai antaisitteko sille mahdollisuuden koskettaa?
Monet pohtivat nyt isoja asioita. Maailmanmeno mietityttää, suuret kysymykset ja tunteet vellovat pinnan alla.
Liian usein päätämme olla hiljaa, kun voisimme vain jakaa. Ilman taka-ajatuksia, odotuksia, sen kummempaa leimaa tai tarvetta vaikuttaa toiseen. Heart to heart. Tänään olen oikeasti ajatellut näin. Kokenut noin ja ihmetellyt tuota. Iloinnut tästä, surrut tuota, kadehtintut noita. Tuntenut osapuilleen näin.
 |
| Lähde: Reddit.com |
On jännä juttu, että kun elämässä on vaikeuksia, tuntuu siltä, että on maailman ainoa ihminen, jolla on juuri tämä ongelma. Miten helpottavaa silloin on kohdata vertaisensa, jakaa ajatuksia. Ja toisaalta, miten koko universumi laulaa, kun kaksi samasta asiasta iloitsevaa yhdistyy! Jakamalla vain pienen palan todellisesta itsestämme, jonkun muun ei kenties tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan. Hän saattaa saada kaipaamansa tuen seuraavan haparoivan askeleen ottamiseksi.
Kyse ei ole koko elämänsä avaamisesta maailmalle, vaan siitä, että emme enää piilota todellista itseämme tuomitsemisen pelossa. Totuudessa on syvin resonointipinta.
Sosiaalisen median myötä jakaminen on toki lisääntynyt. Tämä on meille kaikile mahdollisuus ja verkko on näyttänyt yhdistävän voimansa jo monta kertaa. Se on myös kirjava, hälyinen ja vaativakin maailma. Saamme yhdessä opetella viestimmekö sydämestä vai egosta. Saamme valita annammeko sen tuoda meidät lähemmäs toisiamme vai työntää yhä kauemmas toisistamme.
Ehkä tänään jakaisimme tavalla tai toisella pienen palan sydämestämme? Uskon, että sen saa monin verroin takaisin.
 |
| Lähde: pinterest |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti