Oletko sinäkin tunteiden nielijä?

Olen syyllistynyt sata ja yksi kertaa elämässäni siihen, että en ole ilmaissut itseäni avoimesti ja rehellisesti, jos minua on satutettu. On ristiriitatilanteita, joissa olen kyennyt rehelliseen itseilmaisuun, mutta usein olen myös painanut villaisella. Olen halunnut olla hyvä jätkä, kiltti tyttö, sovitteleva, diplomaattinen ja rakentava. Olen halunnut elää tasapainossa ja rauhassa, keskittyä mieluiten iloon ja kivoihin juttuihin. Olen halunnut olla myös vahva "eivät nuo sanat minua satuta, eivät ne minua tavoita". Niinpä olen niellyt vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita, työntänyt ne jonnekin kauas. Tunteet eivät tällä tempulla kuitenkaan ole minnekään kadonneet, vaan ne ovat kulkeneet tukahdutettuina mukanani.

Mikä siinä ristiriitatilanteissa kommunikoimisessa nyt sitten niin hirveän vaikeaa on ollut? Muissa tilanteissa kykenen avoimesti ilmaisemaan tunteitani, mutta jos on riski, että voin loukata toista, on ollut helpompi jättää sanomatta. Loukkaaminen on kamalaa. Olen herkkä aistimaan toisten tunnetiloja ja koen ne hyvin konkreettisesti. Olen pohtinut asiaa ja todennut, että käytökseni on silkkaa pelkuruutta. Pelkuruutta kohdata vaikea tilanne, toisen pettymys tai loukkaantuminen. Pelkuruutta ottaa riski siitä, että mitä jos toinen vetää sanoistani porot nokkaansa, kaataa lastillisen paskaa päälleni? Tai kääntää vuorostaan peilin minun suuntaani? Mitä sieltä paljastuukaan?

Mutta jos minä en itse määritä rajojani, kuka sen tekee? Jos nielen satuttavat sanat ja teot, painan rystyset ruvella sillä kuuluisalla villaisella, riistän myös toiselta ihmiseltä mahdollisuuden kasvuun. Hän ei ikinä pääse näkemään omaa kuvaansa peilistä. Hän ei ollenkaan pääse kohtaamaan sitä, mitä hänen sanansa tai tekonsa saivat aikaan. Ja hän jatkaa käyttäytymismalliaan myös muiden kanssa. Hiljenemällä tulen riistäneeksi häneltä jotain todella arvokasta. And how *piip* is that?

Näkevätkö toiset sinun rajasi epäselvinä? 

Tällä kirjoituksella en tarkoita, että olisi ookoo oksentaa omaa pahaa oloa toisen niskaan. Me olemme itse vastuussa omista tunteistamme ja on oma duunimme, sekä myös etumme, käsitellä ne. Tukahdutetut tunteet sairastuttavat. Mutta miten kommunikoida tunnekuohussa napakasti ilman tarpeetonta loukkaamista? Mistä löytää tasapaino herkkyyden ja lujuuden, hienotunteisuuden ja rehellisyyden, myötätunnon ja jämäkkyyden välillä? Miten olla pehmeä kuin kukka ja kova kuin timantti?

Jos toinen satuttaa, siitä pitää uskaltaa kommunikoida. Ei vihalla, vaan rohkeudella, rehellisyydellä, lujalla lempeydellä. Kommunikointi ei voi silloin tapahtua egon tasolla. Lähtökohta ei siis voi olla oikeassa oleminen tai voittaminen, vaan rajojen asettaminen, itsensä ja toisen kunnioittaminen, tasapainon saavuttaminen. Eihän toinen voi tietää saako kanssani toimia tietyllä tavalla, jos en sitä hänelle ilmaise. Ei hän voi tietää mitkä asiat minua loukkaavat, jollen kommunikoi. On yksin minun tehtäväni viestiä rajoistani kanssaihmisilleni.

Tämä totuus pisti silmään baarin vessassa, Uskallatko sinä olla sinä myös rajojesi suhteen? 

Olen huomannut, että toista ihmistä on ollut usein helpompi puolustaa kuin itseä. Toisen puolustaminen on rakkauden teko hänelle. Samalla tavalla omien rajojen asettaminen ja niiden puolustaminen on rakkauden sekä arvostuksen teko itselleni. Jos sanat tai teot sattuvat, aion tästedes katsoa pelkoa silmiin ja kohdata tilanteen.

Vinkvink! Lukaisehan vielä siinä joutessas hyvää palautetta saanut postaus itsesi rakastamisesta!

Rakkaudesta bisnekseen, bisneksestä rakkauteen

Ihmiset uupuvat työpaikoilla. Tahti on toki kova, mutta ongelmat liittyvät vahvasti myös kokemukseen työn sisällöttömyydestä ja omasta arvottomuudesta. Saat ehkä ihan kelpo liksaa, kivoja etuja ja teet periaatteessa mielenkiintoista työtä, mutta jokin ei ole kohdallaan. Olo on tyhjä. Voimat ehtyvät. V*tuttaa.

Syyskuun koulutuspäivät Valmentamon LCF Life Coach -opinnoissa käsittelivät uravalmennuksia sekä vauraus- ja talousasioiden valmentamista, teemoja joita opettaja Iina Lempisen mukaan saa nykyisin valmentaa todella paljon. 

Kuten joka kerta aikasemminkin, koulutuspäivät käynnistivät minussa prosessin. Jäin pohtimaan, miten tehokkaasti tehokkuuden maailmamme huomioi ja hyödyntää sen, että meillä jokaisella on tyystin erilaiset lahjat, taidot, tiedot ja kokemukset? Olemme täysin uniikkeja myös intohimojemme (tekijöiden, jotka saavat meidät liekkeihin) suhteen. Mitä, miten ja mistä draivereista käsin haluamme työmme tehdä? Miten tämä hyödynnetään keskiverto-organisaatioissa?

Onko myös työkulttuurissamme tällaisia elementtejä?
Jaksan kyllä alati ihailla Albertin viisautta...Jokainen meistä on omalla tavallaan nero! Lähde: srclearn.net

Olen työskennellyt toimittajana sekä viestintä- ja markkinointitehtävissä hyvin erityyppisissä työpaikoissa, monella eri toimialalla. Olen ollut työssäni hyvä, mutta olen ajoittain kokenut toimivani aivan vajaalla potentiaalilla, tyhjäkäynnillä. Olen onnekseni kokenut myös suurta innostusta, oppimiskäyräni on ollut kurvikas ja olen saanut todistaa myös erityisen hyvää, ihmisläheistä johtamista. Tunnen kiitollisuutta jokaisesta työpaikasta, kaikista niistä olen oppinut valtavasti ja suurinta osaa cv:ni työnantajista arvostan monin tavoin. Olen kuitenkin kokenut vuosien varrella myös arvoristiriitoja, merkityksettömyyttä, ynnä muita kuormittavia tunteita joita niin moni tunnustaa nykyisin kasvavissa määrin tuntevansa. Olen miettinyt muiden mukana: miten työpanokseni vaikuttaa maailmaan vai vaikuttaako mitenkään? Onko tässä menossa mitään järkeä? 

Minulla on aina ollut intohimo asioiden kehittämiseen ja ratkaisukeskeisyyteen. Olen luontaisesti ajatellut "out of the box" ja välillä olen päätynyt myös puntaroimaan, tarvitaanko koko laatikkoa kaikissa tilanteessa laisinkaan. Lisäksi minulla on tainnut pienestä pitäen olla jonkinlainen lahja tavoittaa ihmisiä sanoin tai tekstein, koskettaa sydämiä. Tähän kun yhdistetään se, että olen suht hyvä organisoimaan, aikaansaava, idearikas, sinnikäs, sopivasti hullu, oppimishaluinen, hyvä liidaamaan ja pystyn aika kivasti hahmottamaan kokonaisuuksia, alkaa selkiytyä oma, uniikki menestymisreseptini. On hyvin voimaannuttavaa ja valaisevaa tunnistaa omat vahvuutensa, vaikka se ei meidän suomalaiseen kultturiin ole kuulunutkaan. Oletko sinä jo kartoittanut omat vahvuutesi? Voin jo nyt kertoa sinulle, että ne ovat upeita ja niitä on häikäisevän paljon! 

Reilu vuosi sitten kävin kiivaasti läpi näitä asioita. Sitten irtisanouduin ja perustin valmennus- ja viestintäyritys Intuition. Intuitiota voitaneen kutsua lifestyle-yritykseksi, jota rakennan vahvuuksieni, intohimojeni ja minulle läheisten arvojen mukaan. Intuition slogan on: hyvää tekevää valmennusta ja viestintää. Se tarkoittaa käytännössä laadukkaan palvelun lisäksi sitä, että samalla kun autan asiakkaani viestinnän tai valmennuksen keinoin lentoon, vaikutan myös maailmaan jollakin positiivisella tavalla. Asiakkaasta riippuen, nuo tavat ja keinot ovat erilaisia, ja nimenomaan se inspiroi ja motivoi minua. Haluan jatkossa oppia tästä lisää ja olla entistä vahvemmin työni kautta luomassa maailmasta pala palalta kauniimpaa paikkaa. Kyseessä on siirappisuudestaan huolimatta ihan itsekäskin toive: haluan hitto vie elää kauniissa maailmassa! Tämä saa moottorini hyrräämään tukkoisempinakin aamuina. Mikä sinun?

Intuition tavoitteena on auttaa asiakkaat lentoon ja lentää siinä samalla itsekin.
Tätä kuvaamaan piirsi lahjakas kuvittaja-graafikko Meri Mort upean linnun. 

Minun valintani eivät tietenkään sovi kaikille, eikä unelmaduunin tekeminen tarkoita missään nimessä automaattisesti irtisanoutumista tai oman firman perustamista. Aivan yhtä järisyttäviä ja huikeita seurauksia voi olla myös uusilla oivalluksilla, erinäisillä käytännönjärjestelyillä, oikeisiin asioihin keskittymisellä ja uudella priorisoinnilla. Haluan kuitenkin jakaa tarinani, ehkä siitä voi joku oman uransa kanssa parhaillaan painiva saada perspektiiviä. 


Kun saa toteuttaa itseään tavalla, joka on itselle luontaista, paukkuja jää enemmän aidosti tuottaviin asioihin. Uskon sillä olevan suurta, positiivista vaikutusta myös luovuuteen. Ihmisen sanotaan olevan onnellisin silloin, kun hän elää korkeimmassa potentiaalissaan. Minulle se tarkoittaa sitä, että seuraa intohimoaan (sydäntään), käyttää lahjojaan, palvelee sellaisia arvoja, asioita, ihmisiä, yrityksiä, jotka ovat nimenomaan minulle merkityksellisiä. Yritykseni on toki vielä nuori ja monilta osin lähtötelineissään, mutta tulokset ovat olleet rohkaisevia ja palaute innostavaa ja kiinnostunutta. En tiedä tulevaisuudesta, mutta tunnen olevani oikealla tiellä.

Bisnesmaailman on aika muuttua ja muutos on jo käynnissä. Mitä olemme vanhalla mallilla saaneet aikaan? Valtavan taloudellisen kriisin, eriarvoistumisen, kasapäin burnouteja, riistettyä luontoa, purkkikaupalla masennuslääkkeitä, aamun ruuhkajunan ilmeettömät ja hiljaiset väkijoukot...

Kaikki lähtee meistä ihmisistä, sinusta ja minusta. Monet (itseni mukaan lukien) tarvitsevat apua omien vahvuuksien ja intohimojen esiin kaivamiseen, sillä ne ovat usein hautautuneet syvälle. Meille suomalaisille erityisen oleellista olisi nimenomaan vahvuuksiin keskittyminen heikkouksiin keskittymisen sijasta. Ihmiset hyötyvät suuresti oikeanlaisesta tuesta ja kannustuksesta. Organisaatiot tarvitsevat yhtä lailla coachausta uudistumiseen, rohkeutta sekä metodeja käydä arvokeskustelua, tarkastella johtamista ja prosesseja. Haluan olla osaltani mukana tukemassa ja auttamassa ihmisiä ja yrityksiä onnistumaan valmennuksen avulla (lue lisää: Coaching on tutkitusti tehokasta).

Tarvitsemme yhteiskunnassa uudenlaisia sääntöjä ja perinpohjaista, avointa arvokeskustelua. Kaikista eniten tarvitsemme mielestäni keskinäistä arvostusta. Ihmiset eivät ole hyödykkeitä, vaan tuntevia, eläviä, yksilöllisiä olentoja. Luonto eläimineen ei myöskään ole materiaa, jota voimme ahneuksissamme riistää. Riistäminen ei ole menestystä!

Todistan ilolla, miten yhä useammat modernit yritykset seuraavat sydämen paloa, seisovat todella arvojensa takana, tuntevat aidosti vastuunsa ja hyödyntävät täysin ennen näkämättömin tavoin omia uniikkeja vahvuuksiaan -  menestyksen reseptiään. He näyttävät maailmalle, mitä on todellinen menestys.  

PS. Intuitio vahvistaa projektejaan samanhenkisillä, intohimoisilla ja oman alansa taitavimmilla freelancereillä ja yhteistyöyrityksillä. Jos tunnet kutsun, lähesty ihmeessä avoimella hakemuksella: anu.kervinen@intuitio.net!

PPS. Jos haluat valmennusta oman unelmatyösi löytämiseksi, menestyksen reseptin kartoittamiseksi, urapolkusi selkiyttämiseksi tai vaikkapa tiimisi tavoitteen kirkastamiseksi, ilmoittaudu valmennukseen! Hinnat alkaen 45 euroa / kerta (sis. alv 24 %).  Lue lisää Intuition valmennuksista!